Vuonon kimallus

Vanhan vuoden selkä taittuu ja lumi harson sille heittää -  hellien, kiittäen sen ikäänkuin muistoihin peittää.... Toivoen ja iloiten me katsomme uuteen aikaan, hetkeen lähes satumaiseen haemme tähdistä taikaa! Siis kohottakaa maljanne ja tervehtikää tulijaa - vuotta aivan uutta...... edessänne on jälleen kerran tuhat loistavaa mahdollisuutta!  Runosuoni sykkii taas :)   Tuntuu hyvältä hyvästellä vuosi 2014 - muutosten vuosi!  Tuntuu, että tämä vuosi herätti ja havahdutti moneen asiaan, korjasi epäkohtia, ojensi, koulutti, antoi paljon ihania hetkiä ja muistoja, toivoa, uskoa - tosin myös kyyneleitä, surua, pettymyksiä, sairautta, ikävää!  Elämän makuinen vuosi kaikenkaikkiaan.  Ihania matkoja, rakkaita ihmisiä, pitkä ja lämmin kesä - siten haluan muistaa vuoden 2014! Elämä on valintoja, niitä teemme päivittäin. Elämä on uskaltamista tai uskaltamatta jättämistä. Elämä on tasapainoilua järjen ja tunteiden, synkän ja valoisan, saamisen ja luopumisen välillä.  Me kirjoitamme el

Tapaninpäivän iltaa täältä vuonosta. Päätin paeta hetkeksi blogimaailmaan, sillä ribbe on uunissa ja pöytä katettu - minulla on sopiva tauko :) Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava ja leppoisa joulu, aikaa levätä ja nauttia ajasta perheen sekä ystävien kanssa ....ja kaiken tärkeimpänä - hyvä mieli.  Glögihetki terassilla ja huomatkaa, ihan oikeaa lunta (sohjoa ainakin) on kuvassa mukana!  Täällä vuonossa vietettiin aattoiltaa hyvin iloisella mielellä, sillä kuluneen vuoden tapahtumat ovat todellakin herättäneet meidät ymmärtämään, ettei mikään ole itsestäänselvää. Se, että saimme nyt istua joulupöydän ääressä lähes vanhalla kokoonpanolla on niin suuri kiitollisuuden aihe, etteivät sanat riitä sitä kertomaan. Vuoden alkupuoliskolla en olisi ikinä uskonut, että vietämme joulua jälleen yhdessä <3  Lankoni, joka kaksi vuotta sitten jäi yksin ja vuosi sitten sairastui vakavasti, oli mukana joulussamme!  Hänen kuntonsa ei ole hyvä, mutta hänen ilonsa siitä, että h

Tässä yksi kauneimmista tietämistäni norjalaisista joululauluista, Himmel på jord.  "Taivas maan päällä, niin suuri armo, en ole yksin täällä missä asun". Joulurauha laskeutuu jälleen kaupunkeihin ja kyliin. Joulun taianomainen tunnelma täyttää mielen ja joulupuuhien ohessa tuntee rauhan laskeutuvan omaankin mieleen. Koti-ikävä Suomeen kiusaa minua (myös) näin joulun aikaan ja vähän kateellisena katselen lumisia kuvia Suomesta, haikailen kinkun perään ja kaipaan kotiväkeä.  Onneksi edes muutamat paikalliset suomalaiset ovat jääneet aloilleen tänne sateen piiskaamaan Vestelandetiin, joten kotimaista glögiseuraa on lähellä, jos ikävä tästä vielä pahenee.  Joulu on minulle rakas ja tärkeä aika ja oma joulurauhani löytyy joulupuuhia tekemällä, perinteitä muistaen - ja sitä kautta myös rakkaitani muistaen.  Tuntuu, että mummo on lähelläni, kun paistan karjalanpiirakoita ja tätini keikauskakkuohjeella tehty ananas-kirsikkakeikaus palauttaa mieleen monta lapsu

Huonosti nukuttu yö takana ja tunne alkavasta flunssasta (kiitos armas) värittävät tämän aamun tunnelmaa.  Öinen ukkosmyrsky valvotti ja pelotti niin minua kuin tyttäriäkin ja pahin tärähdys herätti varmasti koko tienoon! Salama valkaisi hetkeksi koko öisen maan ja samanaikainen jyrähdys sai seinät tärisemään ja maan kumisemaan kuin sodassa. Vanhin tyttäreni sai tämän komeimman salaman filmille - kukaan meistä ei nimittäin enää nukkunut. Raekuurot salamoiden välissä olivat rajuja, tuntui, että ikkunat särkyvät.  Kovin talviselta ja jouluiselta ei sää täällä siis vaikuta. Hortensia talon edessä kukkii yhä ja vaikka kylmä pohjoistuuli eilen puhalsikin, oli lämpöasteita mittarissa +7.  Tuuli tosin kylmettää talon, sillä nämä Norjan lounaisrannikon talot ovat aika lailla suomalaisia rakennuksia heppoisempia, vetoisempia ja siksi heti kylmempiä.  Takka / tulisija on siksi täällä lähes must - puulämmityksen tuoma lämpö on pehmeää ja tasaista, siitä nauttivat niin kaksi- kuin nelijalkais