Vuonon kimallus

Tuttu näky vuonossa vuodesta 1961 - lautta matkalla Tausta Stavangeriin tai Stavangerista Tauhun. Meidän "mökkilauttamme".  Se ikäänkuin kuuluu vuononmaisemaan ja sen mukana kulkevat niin työmatkalaiset, turistit, mökkiläiset kuin rehutankkiautoja seuraavat linnutkin.  Sen kioskista saa maailman parhaat makkarat.  Maanantaina, klo 12, se irroittaa köytensä satamasta viimeisen kerran ja valtava pala rannikon kulttuuria katoaa historiaan. Tilalle avautuu maailman pisin ja svyin merenalainen tunneli, Ryfast, joka on 14,3 km pitkä ja 292 m merenpinnan alla. Olemmeko innoissamme?  No tjaa..... Tunneli nopeuttaa mökkimatkaamme aika lailla, sillä 40 min. kestävän lauttamatkan sijaan, ajamme nyt tunnelin läpi noin 12 min., eikä meidän tarvitse enää odotella lauttajonoissa tai suunnitella aikataulujamme lauttojen mukaan.  En kuitenkaan voi sanoa, että 80 km tuntivauhti merenalaisessa tunnelissa 14 km ajan kuulostaa mitenkään kauhean mukavalta. Mielummin katselisin

Joulukuun pimeydessä kimaltaa ja loistaa, mutta aurinkoa on kyllä niin valtavan ikävä. Meidän pilvisen taivaspalamme alla on sitäpaitsi niin lämmintä, että lumikellot  kurkistelevat jo maasta, metsämansikka innostuu marjantekoon ja valkoinen joulu löytyy vain unelmista!  Mutta....pidemmittä puheitta (ja muutaman kuvan kera), OIKEIN HYVÄÄ JOULUA TEILLE KAIKILLE!   Varaslähtö jouluun maalla.  Pinnekjøtt maistui taivaallisen hyvältä!  Jos tulee ikävä, löydät minut instagramista (päivittäin :)  blogini,  @vuononkimallus nimellä. God jul! Marianna

Norjalaisen joulukalenterin (Jul på Månetoppen 2002, 2005, 2010 ja 2014) mukaan, on sinisten ja punaisten tonttujen lisäksi olemassa myös rannikolla asuva, vanha ja viisas harmaatonttu. Se, että rannikon tonttu on harmaa, ei tule yllätyksenä, sillä mitäpä muuta tonttuvanhus täällä suuren meren rannoilla voisi ollakaan?  Marraskuu täällä Norjan lounaisrannikolla oli ensimmäiset kaksi viikkoa varsin aurinkoinen, suorastaan lempeä, mutta muuttui sitten harmaaksi, paksujen pilvien peittämäksi ja lopulta myös sateiseksi hämärän hyssyksi.  Marraskuu oli sittenkin marraskuu, siitä ei ollut enää epäilystäkään. Lumi ei ole mikään luonnollinen osa rannikon talvea, joten mitään valkeaa unelmaa ei täällä kannata odotella. Talvi-ilo löytyy sen sijaan aamuisista kuurankukista (silloin tällöin), mustasta jäästä ;) ja ajoittaisista räntäkuuroista.  Täältä löytyvät myös maailman pienimmät lumiukot ja ruuhkautuneimmat 0,5 cm:n lumikerroksella kuorrutetut pulkkamäet....mikäli muuta