Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 22. maaliskuuta 2018

Utuisia maaliskuun hetkiä




Kevät on auttamattomasti myöhässä, mutta onhan se täällä jo tuon tuostakin pyörähtänyt ja tuonut vieraillessaan mukanaan aivan upeita hetkiä, keväthetkiä :)
Minulle, downshiftanneelle taivaanrannanmaalarille, nämä hetket ovat olleet mahdollisia elää ja kokea, enkä ole varmasti yhtäkään päästänyt ohitseni sitä kokematta. 
Minusta onkin tullut varsinainen Nuuskamuikkunen. 
"Tänään meidän täytyy tehdä jotakin aivan erikoista, sillä nyt tulee kaunis päivä".



Sateisia öitä ovat seuranneet utuiset, auringon lämmittämät aamut ja kevään merkkejä on ollut ilo seurata. 
Variksilla ja harakoilla näyttäisi ainakin olevan jo täysi kevätmeno päällä, eivätkä lokitkaan enää hiljaa liitele. 


Olen jälleen kerran koonnut retkitunnelmiani kuviksi ja toivon, että tämäkin kuvaretki tuo teille keväistä iloa! 


















Räntäsateisen yön jälkeinen, aurinkoinen aamu täynnä kauneutta.









Rantakoiran nuuhkimisia :)



Toivottavasti utuinen tuulahdus ylti teille asti tälläkin kertaa? 



Palmusunnuntai lähestyy (viikko on mennyt taas vauhdilla) ja toivon nyt hartaasti, että ihanainen Neiti Kevät saapuisi - ja jäisi -  tänne Pohjolaan pääsiäistä viettämään! 
Neiti Kevät saa kernaasti ottaa mukaansa ystävänsä auringon, lämpimät tuulet ja kukkanuppuset - kaikille heille on tilaa täällä.


Kevät on (pääsiäisen ohella) niin odotettu vieras, että häntä varten koristellaan kaikin tavoin. 







Hyvää palmusunnuntaita teille kaikille!




Vi snakkes, 

Marianna


maanantai 19. maaliskuuta 2018

Viikonloppu täynnä valoa




Meille annettiin taas viikonloppuna lupaus keväästä ja voi miten se virkistikään mieltä! 
Vuonossa valmisteltiin pääsiäistä, tehtiin pihatöitä, kahviteltiin ulkona ja nautittiin sinisestä taivaasta. 
Sunnuntaina oli niin nättiä, että minä, jo muutaman vuoden ajan talviuimisen kanssa flirttaillut "hullu", pulahdin vuonoon jäähileiden joukoon uimaan. Muutama minuutti jäisessä vedessä on ihan mahtava kokemus ja sitä todellakin tuntee itsensä uudesti syntyneeksi, kun merestä takan äärelle juoksee. 
Jääkylvyn antamaan endorfiiniboostiin jääkin helposti koukkuun ja itse olen kiinnostunut sen vaikutuksesta nivelkipuihin. 
Lukemani mukaan avantouinti olisi nimittäin hyväksi myös reumaattisille kivuille (ja iholle), joten aion nyt jatkaa tätä hyistä hoitokeinoa viikottain.



Me leikkasimme puita, haravoimme, poistimme talvimyrskyjen tuhoaman juhannusruusun :( ja jatkoimme kasvihuoneen pohjan tekemistä. 
Aurinkotuolissa kelpasi istua kesäprojekteja suunnittelemassa. Kuvassa näkyvä orjanlaakeripuu (ilex) on seuraava typistettävä, sillä minusta on kiva pitää sen runko-osa näkyvänä ja valaista se kesäisin lyhdyillä. 
Sen alla kasvaa myös pääsiäisliloja, joita tosin saamme tänä vuonna odotella. Kevät on auttamattomasti myöhässä. 














Uusi lyhty Plantasjenista/Plantagenista ja iltarusko ikkunasta ihaillen.






Pieni varaslähtö pääsiäiseen, eli
 pupunkorvaruokaliinoja kahdella tavalla - nopeasti solmulla ja sitten narua apuna käyttäen. 
Pääsiäiseksihän nämä voi tehdä sitten vähän fiinimmin, mutta ihan kivat ne olivat näinkin. 












Lunta huipuilla.





Ja Palmusunnuntaiviikon kunniaksi vielä pieni tervehdys meidän bunnylta!
Meillä oli photoshootin kanssa vähän ongelmia, sillä Linus (koiramme) oli niin mustasukkainen tästä pupun kuvaamisesta, että lopulta jouduin kuvaamaan häntäkin.
Kuva pääsiäiskoirasta löytyy ig:stä. 


Iloista pääsiäisen odotusta teille kaikille! 







Vi snakkes, 
Marianna

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Menninkäisen matkassa



Täällä olisi taas virtuaalilenkkiä tarjolla!

Olen kuvannut maaliskuista lenkkimaisemaani, joka viimeisen kahden päivän aikana on  näyttäytynyt sekä räntäisenä, sumuisena että aurinkoisena. Kaksi päivää, kolme asua - kevät on täällä!

Maanantain vastaisena yönä satoi räntää, joten aamu valkeni loskaisen harmaana, eikä lenkki-innostukseni ollut kovinkaan korkealla, kun tuota maisemaa ikkunastani tiirailin. 
Ulkona oli kuitenkin yllättävän lämmintä ja tuulentonta, joten suunnistin vedenpitävissä maastokengissäni (slurps, slurps, litsläts...) Lundsnesetin rannoille ja metsiin. 
Olen asettanut itselleni 10 000 askelta / päivä -vaatimuksen, sillä se on terveyteni kannalta ihan valtavan tärkeää. Asfalttia vältän (doctor's orders) ja siksipä viihdynkin parhaiten metsissä ja rannoilla.

Lundsnesetissä oli tälläkin kertaa niin kaunista, loskasta huolimatta, että lenkki antoi askelten lisäksi huiman annoksen esteettistä terapiaa ja mielihyvää. 
Pieni lumisydän tervehti minua heti lenkkipolkuni alkupäässä ja naavainen lempipuuni heti sen perään. 




Polun ylle kaartuvien oksien alla tunnen kulkevani kuin holvikirkossa ikään. 


 


Kauneutta kaikkialla.





Täällä on myös yksi Heinäkuun 22. päivän muistomerkeistä, sillä Utøyan terrori-iskussa kuoli myös paikallisia nuoria. 
Muistomerkki on kaunis merimaisemassa, jossa tällä kertaa kiemurteli myös pitkä sumukäärme. 
Lieneekö ollut itsensä Midgardsormen? 








Sain yllättäen myös lenkkiseuraa :)






Tiistaina täällä rannikolla herättiin sankkaan sumuun. 
Lenkkipolullani oli hiljaisen tyyntä, usvaista ja lämmintä, sillä sumun takana kurkisteli vallan keväiseksi heittäytynyt aurinko. 








Sumu hälveni ja aurinko valaisi kaiken kevättunnelmiin.








Kahvit join ulkona terassilla ja harvaankin tartuin tälle vuodelle ensimmäistä kertaa. 
Mikä fiilis se onkaan, kun saa rapsutella kukkapenkkejä ja juoda sitten kahvit aurinkotuolissa :)

Laakeripuuni ovat jo uudessa kasvussa ja yllättäen aika "tuhdissa" kunnossa! 





Pääsiäistä vähän kukkalaatikossakin.






Auringon innoittamana kävin koristelemaan myös sisällä :)










Laitan tähän loppuun vielä kauniin biisin, joka oli muutama vuosi sitten pois nukkuneen nuoruudenystäväni lempibiisi. 
Muistelin häntä maanantaina yhdessä ystävättäreni kanssa ja olen siksi kuunnellut tätä, myös omiin lemppareihini kuuluvaa biisiä useampaan kertaan.

Kyseessä on se ystävä, joka kävi unessani "kertomassa kuolemastaan", joten kyyneleittä en tätä kaunista biisiä pysty kuuntelemaan. 

Minä löydän tästä biisistä myös itseni - maahinen ja aina vähän ulkopuolella - ja juuri sellaisista asioista tämän pois lähteneen ihmisen kanssa kerran, vuosia sitten, pitkään ja luottaumuksellisesti keskustelin. 
Hänessä oli sanomattoman suurta lohtua ja hyvyyttä. 
Sitä samaa lohtua ja hyvyyttä löydän metsäpoluiltani, kun yksinäni niillä (tai no koiran ja vaikkapa variksen seurassa) kuljen. 
Maahisena on hyvä elää. 








Toivottavasti piditte lenkistä tälläkin kertaa!

Voikaa hyvin, 

Marianna