Vuonon kimallus

Tänään on taas kiipeilty pitkin kallioita, kuin vuorikauris (tai norjalainen) ikään ja koettu nautintoa rakeista ja märistä sukista huolimatta!  Vierailimme nimittäin Månafossenilla, 270 m merenpinnasta sijaitsevalla vesiputouksella, jonka suora pudotus on 92 m. Se on Rogalandin korkein putous ja mahtava näky. Putoava vesi myös kuulostaa upealta.  Olemme odotelleet kevättä tämän sunnuntairetkikohteen suhteen, mutta mikään kevätsää ei meitä kyllä kohdannut.  Polku ylös putousta ihailemaan on varsin jyrkkä ja tänään se oli varsinainen puro. Osa matkasta on niin jyrkkää, että polun varressa on kettinkiaitaa, jonka avulla voi "vetää" itseään ylöspäin.  Onneksi koivu on jo tarpeeksi pitkällä ja vihertymässä, sillä siitepöly olisi varmasti latistanut tämän astmaatikon jo matkan alkupäässä - koivumetsässä kun oltiin. Siitepölyn sijaan saimme nauttia raekuuroista. Korkeanpaikankammoni sain pidettyä aisoissa senkin (melkein koko matkan).  Linus-parka ei niin valtavan innoiss

Jälleen se on todistettu, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen jo avautuukin (pientä kärsivällisyyttä on ovien välillä kuitenkin syytä harrastaa, sillä joka ovelle ei kannata kolkuttaa ja oikean oven kyllä tunnistaa, kun sen edessä seisoo)! Minulle on nimittäin auvautunut uusi ovi ja uudenlainen arki alkaa aivan kohta....onnellisena "romukauppiaana" nimittäin  - voitteko uskoa?  Uusi työni on pelastusarmeijan second hand-liikkeessä, jota kovasti nyt kehitellään vintage-tyyliseksi putiikiksi. Myynti- ja somistustyön lisäksi ohjaamme ja opetamme ihmisiä, jotka ovat meillä lyhyempiä jaksoja työhön suuntautuvassa kuntoutuksessa ja harjoittelussa. Tämä onkin sitten se haastavain ja tärkein osa työtäni.  Olen niin tyytyväinen tästä tilaisuudesta, sillä kuten tiedätte, rakastan vanhoja esineitä, ja huonekaluja, mutta myös vanhan entisöintiä ja tuunausta. Se, että saa siinä ohella auttaa ihmisiä monellakin eri tavalla on todellinen bonus!  Minulla on ollut tuttuja, jotka määrä