Vuonon kimallus

Lokakuun viimeinen päivä - Halloween - ja huomenna uusi kuukausi, se talven kenties masentavin, harmain, myrskyisin ja elottomin!  Nyt jos koskaan on sytytettävä kynttilöitä, keiteltävä talvijuomia ja luotava mukavaa tunnelmaa sisätiloissa. Joulupuuhiin en aio sentään ihan vielä ryhtyä - odotan adventtiin, mutta suunnittelun voi tietenkin aloittaa jo nyt :) Lokakuun viimeinen viikonloppu oli sateesta huolimatta kaunis ja sunnuntaina kuvasin syksyistä maisemaa mökkitiellämme. Sadekuurojen täytteinen harmaa päivä oli aivan tuuleton, joten maisemat peilautuivat upeasti vedenpintaan ja välillä tuntui, että maailma oli ylösalaisin!  Ruskan viimeiset värit peilautuivat tarkasti tyyneen pintaan ja näky oli uskomattoman kaunis.  Kannattaa klikata suuremmaksi! Tällä mökkitiellä aina olla vois....... :) Mökillä en juurikaan kuvaillut (Instassa on pari kuvaa), sillä meillä riitti haravoimista ja muuta talvipuuhaa.   ...

Hyvä haltijatar saattaisi taikoa sen vaunuiksi, mutta muuntuupa kurpitsa toki moneksi muuksikin ja mikä parasta, ihan ilman loitsuja! Minusta kurpitsat ovat hurjan kauniita syysterassilla ja maistuvat niin piirakassa, keitossa kuin kahvinakin, joten niitä pitää näin loka-marraskuussa hankkia useampi. Me poikkesimme lauantaina Orressa sijatisevalla Wiigin maatilalla, josta kurpitsan voi valita suoraan ns. pumpkin patchista, eli pellolta :) Suoraan isännältä ostetut kurpitsat tulevat ruokakauppojen kurpitsoja edullisemmaksi ja samalla on kiva ostaa myös muita juureksia ja vihanneksia.  Pumpkin patch on sitäpaitsi erittäin positiivinen näky! Me kannoimme autoomme yhden suuren, yhden sinisen ja viisi pienempää kurpitsaa, muutaman pussin porkkanoita, kukkakaalia ja sipulia.  Jærenin viljavat ja avarat maisemat ovat aina yhtä upeat ja taivas niiden yllä suuri.  Kuvassa Orren vanha kirkko. (kuvat voi klikata suuremmaksi) Halloween-fiili...

Luonto maalaa juuri nyt kaikilla väreillään ja me kamerankantajat olemme kuin karkkikaupassa ikään!  Nämä värikkäät syysjuhlat ovat kuitenkin jo loppupuolella ja kuvaaminen muuttuu ihan kohta aavistuksen verran tylsemmäksi. Valon vähyys teettää haasteita, maailma on harmaa ja kuollut ja liipaisinsormi kylmästä kohmea ;) Nauttikaamme siis nyt, kun ISOT voi yhä pitää alhaisina, valon määrän stabiilina ja kulkea maastossa ilman jalustaa ja kaukolaukaisinta (joita en tällä hetkellä edes omista). Vanha Canon:ini elää elämänsä ehtoota, mutta on päättänyt kulkea mukanani vielä tämän syksyn väriterapian läpi ja katsokaas miten hyvin se työnsä tässä kauneudessa tekee. Sen kaikki kumiosat ovat pudonneet pois, se ei aina jaksa kohdistaa tai vaihdella tarkkuuskentän suuruutta, mutta manuaalina se tekee yhä loistavaa työtä ja hyvin se on minua palvellut.  Lenkkipolkujen ja puutarhan väriterapiaa - olkaat hyvät :) Punaisesta vihreään... Pelargoniat ovat yhä lois...