Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 31. tammikuuta 2019

"No onhan meressä toisaalta aika paljon vettä" -Muumipappa





Muumipappa on ihan oikeassa, meressä on aika paljon vettä ja vedessä valtava voima! 
Sunnuntaina saimme jälleen ihmetellä kuohuvaa vuonoa, joka heitteli aaltojaan rannoille ja venevajoihin, kuljetti vaahtopäitä kiitävää vauhtia eteenpäin ja velloi sinisen ja vihreän syvissä väreissä.
Kaunista, kylmää ja kunniotuksen arvoista. 

Kuvat välittävät vain osan tunnelmasta, mutta voitte varmasti kuvitella miten tuuli ulvoi, kamera tärisi käsissäni ja ilmassa leijui sellainen suolainen, usvainen raikkaus.
Minä seisoin urheana tuulessa toisen Muumilaakson asukkaan sanoja muistellen -
 "älä vingu, riittää, että tuuli vinkuu" -PikkuMyy.

En vinkunut! 















Aallot löivät sisälle venevajaan, josta meren metelöintiä oli kuitenkin vähän lämpimämpää seurata. 
Olimme iloisia siitä, että olimme ennakoineet, ahkeroineet ja kiinnittäneet venevajamme irtaimiston ja soutuveneen syksyllä niin huolellisesti, etteivät aallot niihin yltäneet.
Iltapäivällä tuuli sitten (onneksi) lauhtui sen verran, että lauttamatka kotiin oli ihan siedettävä. 

Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia merisairauden suhteen, mutta talvinen aallokko on mielestäni vähän sellainen pelottova, eikä ole kiva katsella autokannelle lyöviä aaltoja.





Torpan pihassa ollaan jo myrskyistä huolimatta ihan keväisissä tunnelmissa, sillä lumikellot ovat jo näin pitkällä ja sammalmatosta kurkistaa jo paljon muutakin, mm. lumipisaroita ja tulppaaneja.





Aikaisessahan ne ovat, sillä normaalisti ne putkahtavat esiin helmikuussa. 
Kasvihuoneessa voidaan hyvin ja siellä on kyllä yllättävän lämmintä jopa myrskyisellä säälläkin. 





Ja sitten......
tässä olisi nyt taas muutama lumikuva täältä meiltä :D, eli voi yhden kerran, että me tästäkin määrästä jo iloitsemme! 
Näillä "hangilla" oli jo suksien ja pulkkien jälkiä - uskokaa tai älkää :) 
Täällä, vähälumisessa talvessa ei voi olla kranttu, eikä mitään winter wonderlandia kannata odottaa, joten pienestäkin määrästä otetaan irti ihan kaikki.
 Vuorille voi toki lumen hakuun lähteä, mutta ei sinne niin vain arkipäivinä ehditä ja siksipä tämä kevytkin lumikerros merkitsee, varsinkin lapsille, niin tavattoman paljon.

Metsän tunnelma muuttuu kyllä jo pienestäkin lumimäärästä, joten mukavaahan siellä on kävelläkin, kuunnella lintuja ja antaa oksien lomasta säteilevän auringon lämmittää.
Täällä tapaa myös aina mukavia eläkeläisiä, jotka vapaaehtoistyönä pitävät metsän polut ja laavut kunnossa.



Puro solisi iloisesti läpi metsän.






Kaunis, mutta vaarallisen liukas rantakallio.





 Päivänvalon lisääntyessä sen valokeilaan putkahtavat villakoirien ja likaisten ikkunoiden lisäksi myös kuplivat sisustusideat ja halu tehdä jotakin uutta! 
Jokavuotinen kevätoire siis! 
Olen koettanut hillitä kuplintaa keskittymällä siivoamiseen ja kukkiin, jotka tuovat "sitä jotakin uutta" pienellä rahalla ja vaivalla ja muscari kuuluu ehdottomasti näihin kevääntuojasuosikkeihini.
Muscari/helmililja, norjaksi perleblomst-helmikukka on niin herkkä ja keväisen kevyt, että se tuo kevään välittömästi mukanaan.
Meillä on usein kukkakaupoissa hyviä tarjouksia, joten lauantaina innostuin ostamaan vähän enemmänkin kevääntuojia.







Kevään tulosta kertovat myös onnenpensaassa olevat nuput, jotka huomasin viedessäni linnuille uusia talipalloja.
Punarinta viihtyy onnenpensaassa ja odottelee varmasti kevättä sekin.






Tänään on aika huiskuttaa moit ja heit tammikuulle ja suunnata katse helmikuun suuntaan! Se on hyvä asia! 
Helmikuu tulee takuulla paljastamaan lisää villakoiria, tahroja ja talven likaamia ikkunoita, mutta myös vauhdittamaan kevään edistymistä ja valon määrää, joten TERVETULOA HELMIKUU!

Olen seurannut Suomessa hallitsevaa talvea niin uutisten kuin somenkin kautta ja kyllä ne lumimäärät ihan käsittämättömiä ovat! Pakkaslukematkin ovat minua hirvittäneet, sillä mietin tietenkin sitä, miten esim. minä sairauteni kanssa siellä pärjäisin.
Toivottavasti helmikuu tuo jo lauhempaa ilmaa sinne kotipuoleenkin.


Mitä kotipuolen uutisiin muuten tulee, olen aivan järkyttynyt vanhustenhoivaan liittyvistä uutisista! Suomi maailman onnellisin maa? Ja kohtelee vanhuksiaan näin? 
Entäpä hoitoalan työntekijöiden kohtelu ja arvostus? Missä se on?
Sijoittajat käärivät rahat, joita voisi kaiketi verirahoiksi kutsua, sillä en ovat toisten ihmisten kärsimyksillä saatuja.
Tällaiset uutiset vievät uskon ihmisiin ja tuovat jälleen mieleeni yhden Muumipapan ajatuksista (Tove Jansson - olit hyvä ihminen):

"On tämäkin yhteiskunta, jossa möröt saavat syödä kenet haluavat".



Ikävä päättää postaus näin, mutta vanhusten heitteillejättö on märkivä haava Suomi-neidon kiiltävässä kuvassa. 



Voikaa hyvin,

Marianna

torstai 24. tammikuuta 2019

Kyl mää sit niimpal kevät jo orotan



Edesmenneet tätini (isäni siskot) puhuivat kaikki Turun murretta, eli he kuukkaisvat kaffet, oliva hövelei, nauroiva niimpal kauhiast ja ihmettelivät, ett "kui sää nyt simmottis"?
Kun kuulen Turun murretta, alan aina ikävöidä tätejäni.
He olivat myös kaikki kesä- ja kevätihmisiä ja rakastivat veneilyä, uimista, mökkeilyä ja kahvittelua ulkona. 
Pullat ja kakut he ostivat turkulaisittain Nurmi&Suloselta (vaihtoehtoisesti Aschanilta) lihat Reino Jokiselta ja arvatkaapa minne kipitän joka kerta Turussa käydessäni?  No näihin puoteihin tietenkin :)

Toisinaan minulla on valtavan ikävä tätejäni.
Tätini rakastivat luontoa ja eläimiä, aivan kuten minäkin ja uskon, että he olisivat pitäneet blogistani ja kuvistani sanomalla jotakin sen suuntaista kuin "kauhia hianoi kuvei, mutt onks sul lämpimäst pääl ku sää kuvei otat? Ettet vaa tul kipiäks"


Lämpimästihän minä pukeudun, mutta nämä kirotut niveleni ovat näin tammikuussa huonossa jamassa ja siksipä .....
KYL MÄÄ SIT NIIMPAL KEVÄT JO OROTAN!!!


Sää on täällä meillä vaihdellut ihan valtavasti, eli keväisistä tunnelmista talvisiin pakkasasteisiin ja välillä sadekuuroihinkin. Lumi, jonka saimme viikonlopuksi, on taas sulanut ja kotipihan nurmikko on yllätävänkin vihreä. 
Ensi viikolle on luvattu pakkasasteita (kaksi, jopa kolmekin) ja vaikka tuo ihan kivalta kuulostaakin, tiedän, että niveleni tulevat olemaan taas kovilla. 


Kivun kanssa eläminen kiristää pinnaa ja toisinaan, kun pinnani on pingoitettu oikein kireälle, huomaan reagoivani esim. epämiellyttäviin uutisiin lähes barrikaadeille hyppäämällä. Se taas nostaa verenpainetta ja stressitasoa, joka pahentaa oireitani! 
Olen kuluneella viikolla kilahtanut mm. susivainojen, Dubai-kuvan kiillottamisen (influencereita maksettu sinne ig-kuvia ja blogijuttuja tekemään) ja Norjan hallituksen aborttilakiin tekemien muutosten vuoksi.
Kaikki nämä vallanhaluun perustuvat asiat haavoittavat heikossa asemassa olevien tilannetta (uhanalainen susi, oikeudeton vierastyöläinen Dubaissa ja vaikeassa elämäntilanteessa oleva nainen), joten minun kehossani kihisee moista kuullessani nivelpsorin lisäksi kiukku! 

Terveyteni kannalta onkin siis tärkeää osata sulkea uutiskanavat ja painua aina välillä luonnon rauhaan hyvää mieltä hakemaan. 
Torpallamme ollessani en juurikaan uutisia seuraa, vaan keskityn omiin projekteihini ja nimenomaan luontoon.
Täällä on hyvä maadoittaa itsensä (tästä olen kirjoittanut aiemminkin), eli antaa äiti maan poistaa kaikki huono energia ja korvata se hyvällä, innostavalla ja toiveikkaalla energialla. 
Kun mieli on levollinen ja onnellinen, eivät kivut pyöri ylimpänä ajatuksissa ja vaikka en varsinaisesti meditoikaan, löydän luonnosta niin uskomattoman määrän iloa ja kauneutta, että annan sen viedä minut hetkiin ihan kokonaan - ilman ajantajua tai muita ajatuksia.

Maalla annan itselleni luvan olla "hörhö", eli juttelen hedelmäpuilleni, istun kuin tonttu kasvihuoneessani teetä juomassa, tutkin sammalmattoja, somistan mummonmökkiäni ja nautin vanhan talon rauhasta. 


JA OROTAN NIIMPAL KAUHIAST KEVÄT



Kevättä ilmassa.....









 Ja hups....sitten olikin taas talvi.



Magnolian nuput lumipeiton alla.















Vesisade lumen päälle ja jäisiä pisaroita.





Kuvasin sunnuntaina mökkirannassamme viihtyvää, seurankipeää joutsenta, joka on meille tuttu jo muutaman vuoden takaa. 
Tunnistan sen aina kaulasta, joka näyttää yläosastaan vähän erikoiselta ja siitä, että se liikkuu yksin ja tuntuu olevan muiden joutsenten hylkimä. 
Ruoka sille maistuu ainakin ja muutenkin se näyttää hyväkuntoiselta.










Kasvihuoneessa tammikuussa. 
Täällä minä istua möllötän ja suunnittelen kevättä :) 







Sammaltutkimuksia.






Jokos te muut odotatte kevättä yhtä innokkaasti kuin minä, vai nautitteko talven riemuista kevättä kaipaamatta? 
Onko teillä terveyteen liittyviä ongelmia, joita talvi ja kylmyys pahentavat, vai saatteko nauttia pakkaspäivistä ilman huolta? 



Oikein hyvää loppuviikkoa teille kaikille, älkää paleltuko :)




Vi snakkes, 

Marianna





tiistai 15. tammikuuta 2019

Kevätfiilistelystä lumimyräkkään



Kevät pyörähti täällä viikko sitten ja voi miten herttainen se olikaan. 
Se innosti auringon lämmittämään, harakat tanssimaan, ensimmäisen tulppaanin kurkistamaan maasta ja minut terassille teetä juomaan. 
Nenä kohden aurinkoa, koiruus sylissä kuorsaamassa......ai että sitä oli hyvä istuskella aurinkopaikalla ja haaveilla tulevasta keväästä.

Oliivitkin tuntuivat nauttivan lämmöstä ja suuremmat niistä (ei kuvassa) ovatkin tehneet talven aikana valtavasti uusia silmuja, jotka nyt suorastaan venyivät kohden valoa.

Maistuisiko yksi, unohtunut oliivi?










Uusi peikonlehtikin nautti auringosta! Sen ostin joulukuusen lähdettyä, sillä jäin kaipaamaan vihreää, joka mielestäni on niin kaunista kotini tummia sävyjä vasten. 
Puutarhasta tuomani laakerinlehdet puhkeavat sisällä kukkaan, joten niitäkin kannan ilokseni vehreyttä luomaan. Muinaiset kreikkalaisethan uskoivat muuten laakeripuun poistavan kaikenlaista huonoa energiaa ja riitoja, joten sitä kannataa pitää ympärillään. 









Olen sisustamisen suhteen hurahtanut (jo jokin aika sitten) lähes täydellisesti tummiin sävyihin ja huonekaluihin, mutta huomaan, että tummat sävyt kiehotvat minua nykyään myös valokuvatessani.
Tummissa sävyissä on jotakin niin rauhoittavaa ja ylvästä. 
Tämä siluettimainen kuva pässistä metsässä on yksi suosikkikuvistani ja olen nyt aikeissa tehdä siitä taulun. 
Mikä siinä minua sitten kiehtoo? 
Valo, pässin ilmestyminen metsästä lähes äänettömästi, puu oksineen ja taivaan sävyt.





Sama pässi, eri kuvakulma.







Sään vaihtelut ovat olleet taas valtavia ja eilen satoi meillekin sitten ENSILUMI! 
Heräsimme valkeaan maailmaan ja saimme nauttia lumesta lähes vuorokauden :), kunnes vesisade tuli ja vei koko ihanuuden mennessään! 
Olin varautunut tähän yhden päivän talveen lataamalla kameran ja nousemalla varhain aamulenkkeilemään, sillä olihan tämä ihme ikuistettava! 

Stavangerin talvi 14.1.2019 - olkaa hyvät :)













Hetken ilo!




Viikonlopusta on tulossa osittain aurinkoinen ja muutama miinusastekin on luvassa, joten ulkoilemaan pääsemme ainakin - se on hyvä. 
Täällä rannikolla ei lunta kannata niin kauheasti odotella, sillä lämpimät virtaukset pitävät huolen leudosta säätyypistä ja lumettomuudesta. 



Uusi vuosi on edennyt jo tammikuun puoleen väliin ja omalla kohdallani se on alkanut ihan loistavasti  - siitäkin huolimatta, että se alkoi myös suruviestillä Suomesta. 
Ihminen, jota kerran niin kovasti nuoruudessani rakastin, nukkui pois vuoden vaihtuessa, mutta toi poislähtönsä kautta takaisin elämääni toisen ihmisen, ihmisen, jota olen vuosien saatossa usein miettinyt ja lämmöllä muistellut. 

Vuoden alku on ollut tämän iloisen jälleenlöytämisen lisäksi muutenkin täynnä hienoja sattumia ja saavutuksia, joten tästä on hyvä jatkaa.



Toivottavasti teidänkin uusi vuotenne on pyörähtänyt käyntiin hyvin! 


Voikaa hyvin ja pukeutukaa lämpimästi,


Marianna