Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Hyvää juhannusta

Hyvää juhannusta!

Suvi on suloisimmillaan ja torppari onnellisimmillaan..... ainakin silloin, kun kaupunkiin ei tarvitse lähteä!

Istuin viime lauantaina kasvihuoneessani pitkälle yöhön ja haaveilin itseni tänne maalle asumaan (ihan pysyvästi siis). Minulla oli kanoja pihamaata nokkimassa, ryytimaa ja vuohikin vissiin :)  Se oli ihanaa!
Sade ropisi kasvihuoneen laseihin, vuonossa oli usvaista ja yö oli lämmin, eikä minulla ollut epäilystäkään siitä, missä minun onneni on!

Olen onnistunut luomaan torpastamme oman pienen paratiisin maan päällä ja nyt täältä lähteminen tuntuu kerta kerralta vaikemmalta. 
Tämä pieni torppa, vanha ja mukavuuksiltaan puuttellinen, kanivino ja rötiskäksikin kutsuttu.....ja kuitenkin paljon suurempaa luksusta, kuin kolmella vesiklosetilla ja muilla mukavuuksilla varusteltu kaupunkikotimme ;)

Talovanhus on antanut minulle mahdollisuuden luoda tänne tunnelmaa, jossa sekoittuvat sekä norjalaiset perinteet että sydäntäni lähellä oleva Kreikan saariston henki. 
Torpan sinivalkoiset raamit kertovat norjalaisen merenkulun tuliaisista (kuten niin yleistä täällä on) ja sallivat siten tuulahduksen helleenien saarilta. 
Perinteiset norjalaiset punostuolit, puupenkit, pitsiverhot ja brooderatut liinat ovat  puolestaan nekin aivan samanlaisia kuin Kreikassa, joten mikä on mitäkin - eipä tuota osaa sanoa! 
Niin paljon, kun täällä yksityiskohtia onkin, olen harkinnut jokaisen tarkkaan. Olen löytänyt tänne paljon mukavaa matkoiltani, mutta myös kirpputoreilta ja ihan Ikeastakin (kuten nuo uudet pussilakanat).



Minusta tuntuu, että viikingin isoisovanhemmat, Eliane ja Lars, hymyilevät meille tuvan seinältä ja ovat tyytyväisiä näkemäänsä. 







Tämä vanha kruunuvalaisin on löytö Pelastusarmeijan kirppikseltä ja luo nyt Villa Villekulla -tunnelmaa päärynäpuussa. 
Huvikumpuiluun on täällä vanhassa puutarhassa lupa :)









Helleaallon väistyttyä uskaltauduin tuomaan tomaattinikin kasvihuoneeseen (olivat ensin kotona kaupungissa) ja hyvin tuntuvat nekin täällä viihtyvän. Lisäksi täällä on nyt mansikkaa, oliivipuu ja rosmariinia.....ja minä, haaveiluhattu päässä!  






Tukholmasta ostetut kruunukoukut ovat nyt kasvihuoneessa.



Vanhat purkit ovat nekin kivoja täällä.







Ihan eka mustikka.





Ruusut jatkavat kukintaansa torpan puutarhassa, jossa elämästä nauttivat Linuksen lisäksi myös monet muut vipeltäjät.
Hiiri on söpö ulkona, mutta nyt on pakko myöntää, että kellariin laitettiin uudet myrkyt, heti, kun tämä veijari eteemme hipsi.













Create a life You don't need a vacation from!


Tuossapa ajatus ja ohje, jota on hyvä maistella. 
Itse en tule varmasti koskaan matkoista kokonaan luopumaan, sillä ne ovat ihan valtava inspiraation lähde, mutta elämä, josta ei tarvitse lomaa, on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen! 



Kaunis on tämä kotisaaremmekin javaikka kaupunkikotimme tiheään asutulla omakotitaloalueella onkin, on saarella tilaa olla myös yksinkin (vaan kun se torppani ei ole täällä)!


Tuulisena kesäkuun päivänä kuvattua.









Onko täällä muita, jotka haaveilevat kanoista ja vuohista?
Onko teistä joku toteuttanut haaveensa maalla asumisesta? Ja jos on, kertokaa miten se on onnistunut.


No, minä palaan kohta maalle unelmoimaan ja toivon, että juhannuksen taika antaa haaveille siivet! 


Oikein ihanaa juhannusta teille kaikille! 

P.S. Kirjoitin juttuni torstaina ja kuinkas sitten kävikään....vietin koko perjantain sairaalassa nuorimmaiseni sairastuttua torstai-iltana niin, että hän päätyi osastolle ja tiputukseen. 
Juhannussunnitelmat kaatuivat siihen ja ainoa juhlava hetki oli illalla juotu kahvikupponen kakkupalasen kera.
No, tytär saa nyt hyvää hoitoa ja paranee toivon mukaan nopeasti. 






Vi snakkes, 

Marianna

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Ruusun aikaan


Voi mikä ihanuus meitä torpalla perjantaina odottikaan! 
Kaikki terassiamme ympäröivät ruusupensaat olivat aloittaneet kukintansa ja mökkipiha täyttyy nyt kukkaloistosta, kimalaisten tasaisesta pörinästä ja ruusujen iki-ihanasta tuoksusta.
Vaalenpunainen ruusupensas tunnetaan täällä nimellä Tanskan kuningatar, mutta sen virallista nimeä en tiedä. 
Sen vierellä kukkivat pimpinellat ja apteekkarin ruusut, gallicat. Gallica on vieläpä tunkeutunut punaviinimarjapensaaseenkin ja kaikkea suojaa pihakoivumme, jonka riippuvat oksat ovat kuin siivet ruusujen yllä.
Leikkasin ruusuja ja kiikutin kauneutta ja tuoksua niin tupaan kuin huussiinkin :) 
Kuvaamaaminen jäi kuitenkin (lähes kokonaan) sunnuntaihin, sillä upeasta ja helteisestä viikonlopusta nautittiin rannassa aina siihen saakka, kunnes pilvet sunnuntaina valtasivat taivaan ja antoivat lupauksen sateesta.
Sade saapui maanantain vastaisena yönä.
















Pitkään jatkunut helle ja kuivuus ovat tehneet tuhojaan, enkä ole koskaan nähnyt mökkipihamme nurmikkoa niin kuivuneena, kuin mitä se nyt oli.
Grillaaminen ei olisi tullut mieleenkään, niin pelottava kuivaa ympärillämme oli.

Onneksi kesäherkut voi valmistaa muullakin tavoin ja kuluneena viikonloppuna on meillä herkuteltu mm. raparperikiisselillä. 
Sain naapuriltani monta kiloa raparperia, jota olen nyt pakastanut tulevan talven smootheja ja piirakoita ajatellen, mutta kiisselinä se on kyllä ihan parasta.


Kiisselihetki kasvihuoneessa. 
Pellavaiset ruokaliinat monogramilla M ovat kiva, muutama vuosi sitten tehty löytö. 




Marjasadosta on tulossa taas runsas. Tässä vadelma.





Perjantaina nautittiin ihan täydellisestä kesäillasta. Sandnes-laiva lipui ohitsemme juhlaliputuksessa ja iltapala nautittiin päärynäpuun alla. 
Loppuilta vierähtikin sitten mökkinaapureiden seurassa, kun joukolla katselimme auringonlaskua ja huokailimme yöttömän yön kauneutta. Nukkumaan hiivittiin vasta yön tunteina.





Kuluneen viikon iltalenkit olivat lämmintä sorttia ja onhan se hienoa, kun ilta-kymmeneltäkin voi vielä sinistä taivasta kuvata. 
Puolalainen Dar Mlodziezy vieraili Stavangerin suvessa sekin ja nappasin siitä tietenkin muutaman kuvan. Miten voikaan olla kaunis purjelaiva! 
Taka-alalla Buøy-silta, joka vie tänne meidän kotisaarellemme.







Samalla lenkillä oli kuvattava vähän vanhaa kaupunkiakin - se kun on aina yhtä hurmaava.








Life is what you make it - oli joku kirjoittanut asfalttiin. 






Iltalenkkini viimeinen etappi oli Eiganesin hautausmaa, jossa meidänkin sukuhautamme sijaitsee. 
Hautausmaan kauneudessa ja rauhassa on aina hienoa kulkea. Siellä kulkiessani mietin aina kaikkia niitä tarinoita ja kohtaloita, jotka siellä lepäävät ja samalla on helppo karsia pois omia, turhia ja energiaa vieviä huolia / ajatuksia. 
"Life is what you make it" ainakin siltä osalta, että omaan asenteeseen ja ajatuksiin voi vaikuttaa AINA ja ne on hyvä pitää valoisina.

 Eiganes.




Sateet ovat siis saapuneet, mutta mikä vähemmän mukavaa, niiden mukana tuli myös pohjoistuuli.
Se on niin ilkeä, että vedin jo lenkille kevytuntuvaa päälle! 

Toivon nyt hartaasti, että tuuli kääntyy, sillä pihatyöt tai muutkaan projektit eivät tuulessa oikein innosta. En ole pohjoistuulen ystävä :( 
Blogipostausta täällä teekupin ääreltä naputtelen ja ikkunan takana seuraa pitää tämä pullea kyyhkynen. 
Mitä lie tuumailee? Marjasatoako odottelee kypsyväksi? 






Blogissani on muuten ollut paljon uusia vierailijoita ja lukijoitakin, joten tervetuloa kaikille. 
Tulen aina hurjan iloiseksi, kun kuulen, että blogini inspiroi tai saa muuten vaan hyvälle mielelle, joten kiitos kaikille viesteistä ja kommenteista! 




Oikein suloista suvea ihan kaikkialle ja voikaahan hyvin!

Vi snakkes, 

Marianna