Vuonon kimallus

Läheiseni, jonka sairaudesta olen aikaisemmin kertonut, nukkui pois 10.11.12. Hautajaiset olivat perjantaina 16.11. ja nyt koetamme nyt urheasti palata arjen malliin, vaikkakin surun siivittäminä ja jotenkin niin väsyneinä. Jäljelle jäi ikävä ja tavaton suru. Suru on outo vieras, sillä se liikkuu aallon lailla ja vie pyörteisiinsä tuo tuostakin, yllättäen ja rajusti.  Kodinhoitohuoneeni on ollut koskematon jo viikon, olohuone ja keittiö muistuttavat kukkakauppaa ja elämä ympärillä tuntuu olevan kuin usvan takana. Ajatus siitä, että emme enää koskaan soittele toisillemme, juo viiniä kesäillassa, naura lenkkipolulla, sisusta yhteisellä innolla ...se on käsittämätön !  Olen kiitollinen siitä, että sain tuntea tämän hyvän, kiltin, inspiroivan ja vahvan ihmisen. Aion juhlistaa hänen elämäänsä jatkossakin positiivisella asenteella, ilolla ja niillä asioilla, jotka olivat meille yhteisiä, rakkaita ja mieluisia <3 Hautajaisissa esitettiin hänen omasta toivomuksestaan kappale: Dag