Vuonon kimallus

Tuulen kevyt henkäys puhaltaa sisään avoimesta ikkunasta, aamun ensimmäinen ääni on mustarastaan laulu ja taivaalla säteilee kultainen pallo.....sunnuntaiaamu alkaa suloisesti!  Miten ihanaa onkaan herätä kesäisenä sunnuntaina :) Kesäpäivä oli nyt todellakin tervetullut vieras, että ajelimme heti aamiaisen jälkeen Arboretin metsään alppiruusujen kukintaa ihailemaan.  Lenkki satumaisessa metsässä, kahvit lammen rannalla ja auringon lämpö poskilla tuntuivat ihan luksukselta :) Arboretista olen kirjoittanut joskus aikaisemminkin ja kyseessähän on virkistysalue / metsä, joka on avoin kaikille ja tarjoaa upeat puitteet ulkoiluun. Metsään on tuotu kasveja ympäri maailman ja se on tunnettu varsinkin alppiruusumetsästään.  Metsässä on aina niin hyvä olla. Havunneulasten peittämmä maa on pehmeä ja lämmin. Metsä tuoksuu hyvältä ja sen polut muistuttavat lapsuuden metsistä, leikeistä ja salaisista paikoista. Arboretin metsä muistuttaa paikoittain suomalaista metsää ja siksipä se

Kestosade koettelee kärsivällisyyttä, pisarat alkavat jo ärsyttää ja aurinkoa on ihan valtava ikävä!  Keltainen sadetakki ei todellakaan ollut mikään turha ostos - se lieneekin sitten se ainoa hyvä puoli tässä ikisateessa.  Maa täällä rannikolla on nyt niin märkä, että puutarhan nurmikkokin tuntuu suolta jalkojen alla :(   ...ja meidän hieno suunnitelmamme mökkikesälomasta alkaa sekin pikkuhiljaa arveluttamaan - katseet ovat viime päivinä kääntyneet kohti eteläisimpiä vaihtoehtoja!  (Turku on muuten mukana kilpailussa sekin). Kesävaatteilla ei siis ainakaan vielä ole täällä meren tuntumassa mitään käyttöä ja osa kaupungin liikkeistä on jo aloittanut kevätmalliston alennusmyynnit. Vaatteet kun koristavat kauppoja ja ihmiset kulkevat talvisissa tamineissaan.  Huonot ajat ja huono sää ovat huono kombo kauppiaille ja moni pienyrittäjä on varmasti huolissaan tulevasta.  Öljyalalla menee yhä vain huonosti ja ihmiset menettävät työpaikkojaan. Ostovoima heikkenee ja kauppa ei käy. 

Keltainen sadetakkini sai taas käyttöä, sillä Vestelandetilla on satanut...ja satanut...ja satanut!  Me matkasimme maalle vasta lauantaina, mutta saimme sentään nauttia aivan ihanasta illasta kuplivan ja Euroviisu-meiningin kera.  Ilta oli niin kirkas, että onnistuin jopa napaamaan aivan mahtavan kuvan kuusta - se on paras koskaan ottamani kuva la lunasta (rakeisuudestaankin huolimatta).  Oi kerro sä illan keltainen kuu, joka kuljet maailman rantaa, miks' ihminen nuorena rakastuu ja tunteiden tuskaa kantaa?  Siis skål Ruotsin Månsille ja kuulle :) Kukapa olisi siis arvannut, että näin ihanan illan jälkeen alkaa kaatosade - sade, joka kestää lähes taukoamatta maanantai-iltapäivään asti!!!  Mökkiviikonlopusta tulikin siis varsin verkkainen ja se vietettiin suurimmaksi osaksi sisällä lukien, tv:tä katsellen, syöden ja fb:ssa seikkaillen.  No, säälle ei ihminen mitään mahda!   Sade piti sentään muutamia taukoja ja silloin oli hieno tilaisuus haukata h

Vapaapäivä, kahvikupponen ja blogi vähän pidemmän tauon jälkeen tuntuvat tänään niin rentouttavan hyviltä :) Kuluneella viikolla on opeteltu uutta työtä, kestitetty & kuljetettu vieraita (vanhempiani) ja vietetty kansallispäivää, joten vauhtia ja haastetta on riittänyt aamusta iltaan.  Onneksi on ollut kysymys mukavista asioista, joten pieni väsymys maistuu nyt vain hyvältä ja tekee ikävän helpommaksi........turkulaiset kun lentävät parhaillaan takaisin kotiin :( Uusi työni on alkanut oikein kivasti ja viihdyn "romun keskellä" erittäin mainiosti ;)  Päivät menevät ihan vauhdilla, kun saan stailata vanhaa tavaraa ja yksi tehtävistäni on mm. kuvata ja päivittää liikkeen fb-sivua. Toistaiseksi olen nappaillut vain ja ainoastaan puhelinkuvia, mutta eiköhän tuo kamerakin tuosta kohta mukaan pääse.  Aika kivoja juttuja meille päivittäin lahjoituksena tulee ja tuntuu oikealta kierrättää täysin hyvää tavaraa ja vaatetta.  Olen itse asiassa todennut, että uutta e