Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 19. elokuuta 2019

Vanhan kaupungin kujilta maalle juhlimaan





Kuvapostaus elokuulta!


Iltakävelyllä vanhassa kaupungissa. 
Täällä on vaan aina niin kaunista.



















Risteilijöitä on riittänyt jokaiselle päivälle. Parhaina (tai pahimpina) päivinä niitä on ollut samanaikaisesti neljäkin ja ihan kaupunkimme sydämessä. 










Kaunis pyyntö turisteille.





Elokuun juhlat maalla.
Sää vaihteli laidasta laitaan ja aurinko kuivasi sen, minkä sade kasteli.... juhlijat mukaan lukien :)
Venevajassa oli onneksi tunnelmallista syödä, joten sinne pakenimme, kun taivas heitti saavillisia niskaamme.











Sunnuntaina paistoi taas ja puutarhassa nousivat kukkaispäät kohden aurinkoa.













Vaihteleva sää on aika hienoa kuvattavaa.








Lisää kuvia löytyy tietenkin Instagramista, joten käykää kurkkaamassa. 


Tässäpä tämä tällä kertaa :)


Voikaa hyvin ja nauttikaa elokuusta!


Marianna

maanantai 12. elokuuta 2019

Elokuun taikaa


Elokuu on tummia iltoja, pehmeitä auringonsäteitä, sadonkorjuuta ja lähestyvien jäähyväisten aistimista. Se on kesän viimeinen näytös.

Minulle elokuu oli pitkään valtavan eroahdistuksen aikaa, sillä syksy ei kuulunut suosikkeihini ja talven lähestyminen tuntui suorastaan ahdistavalta. Tämä kaikki muuttui, kun löysin valokuvausharrastuksen ja aloin katsella vuodenaikoja kamerani kautta.
Nykyään iloitsen syksystä! 

Loppukesän ja syksyn valokuvauksissa parasta on muuttunut valo  Se on pehmeää, lämmintä ja mielestäni jotenkin raukean oloista. 


Nämä kuvat ovat elokuun päivistä ja illoista maalla.























Tummuvat illat, kynttilät ja tulet - nekin tekevät loppukesästä mukavan.

Sateella vietämme taas aikaa venevajassa. 
Tein verkonmerkkipallo-valaisimen ujuttamalla sen sisään ja ympärille valoketjun (lankamaisen), joka toimii paristoilla. 
Venevajan pöydälle ostin alennusmyynnistä (puoleen hintaan) mustan pellavaliinan.
Tuolit ovat vanhat, mustaksi maalatut mäntytuolit ja pöytä (mäntyä sekin) ostettiin käytettynä muutama vuosi sitten.
Lauantaina pöytä katetaan kesän viimeisille vieraille! 

  












Elokuu kaupunkipuutarhassani.













Pihamme muratissa on ollut mustarastaan pesä, josta ilmestyi torstaina tämän näköisiä palleroita. Tämä oli mustarastaspariskunnan toinen poikue tälle kesälle, mikä tarkoittaa, ettemme ole saaneet murattiamme leikattua koko kesänä :)


Lenkillä kuvattua. 







Täällä valmistaudutaan nyt maanantaina alkavaan kouluun, eli nuorimmaiseni aloittaa lukion viimeisen luokan ja vanhempi tyttäreni lähtee täydentämään lukio-opintojaan yksityiseen lukioon. 
Mobbauksen aiheuttamat tyhjiöt elämässä ja opinnoissa on koetettava paikata nyt, kun itsetunto ja elämänilo ovat pikkuhiljaa palautuneet. Helppoa se ei ole aina vieläkään ja epäonnistumisen tunteita herättää mm. ikätovereiden menestyksen (heidän joukossaan kiusaajat) seuraaminen, mutta eiköhän se tästä sutvaannu. 
Kiusaajat eivät muuten tervehdi vieläkään, vaikka aikuisia naisia (ja moni hoitoalalla) ovatkin ja siinäpäs onkin ajatuksen aihetta. Mobbaus kun ei koske vain lapsia ja nuoria, vaan kiusaaja on valitettavan usein kiusaaja aikuisenakin.



Toivonkin sydämestäni kaikille pienille koululaisille onnellista kouluelämää ja -arkea. 
Sydäntä koskee, kun miettii heitä, jotka pelkäävät joka aamu kuollakseen tai/ja kulkevat yksinäisinä ja ulkopuolisina. 
Kiusaaminen on raadollista ja tappaa ihmisestä elämänilon, voiman ja valon. Niitä on vaikea saada takaisin.
Jos kykenisin, järjestäisin jokaiselle pikkuiselle sellaisen Arnold Schwarzenegger:mäisen suojelusenkelin, joka jo pelkällä läsnäolollaan saisi kakkiaiset käpälämäkeen.
Sellaiselle olisi varmasti monella aikuisellakin käyttöä. 




Tämä tällä kertaa ja nyt sadekuurojen välissä lenkille, 


Voikaa hyvin! 


Marianna