Vuonon kimallus

Perjantaiaamuna sumussa (ja iltapäivä hienossa poutasäässä), lauantaina viimassa, sunnuntaina sateessa ja maanantaina mitä upeimmassa auringonpaisteessa!  Säät vaihtelevat ja minä kuljen kevään merkkejä etsimässä, kuvaamassa ja ihastelemassa. Yksi riemullisimmista keväthavainnoistani on se, että aurinko lämmittää taas ihan kunnolla ja tuntuu kasvoilla lenkkien jälkeen.  Perjantaina suunnistin kamerani ja uskollisen kuvausassistenttini, Linuksen kanssa sumuun. Aamua harsotti nimittäin jälleen varsin sakea sumu ja kaikki oli kuin pehmeää hattaraa.  Rannan tuntumassa sumu oli niin sakeaa, että sen verhoon oli helppo kuvitella äänettömästi lipuva aavelaiva tai vaikkapa itsensä Ahti :) Merellä huusivat sumutorvet ja harmaahaikarat, mutta mitään ei näkynyt - kiehtovaa. Luonnossa liikkuessa on niin valtavan helppo ymmärtää entisaikojen tarinoita maahisista, peikoista, näkistä ja muista kummajaisista ja välillähän sitä säpsähtää itsekin, kun hahmoja muistuttaviin kiviin ja kan

Viikonlopun yltiöpäiset lenkkeilyt, joita en todellakaan kadu, ovat syynä tämän päivän tuskaan ja liikkumattomuuteeni.  Harvemmin viitsin mitään sen tarkempia yksityiskohtia tästä viheliäisestä sairaudestani jakaa, mutta tällä kertaa voin kertoa, että psoriasis varpaankynsien alla (yksi sairauteni oireista) on yhtä kidutusta! Silloin, kun sitä on ärhäkkäämmin, ei sopivia kenkiä tahdo löytyä ollenkaan ja käveleminen on todella kivuliasta -  psoriasis kun nostaa kynnet pystyyn ja toisinaan ne irtoavat kokonaan. Minulla on juuri nyt meneillään tällainen vähän huonompi vaihe, joka ei todellakaan helpottunut viikonlopun lenkkeilyjeni jälkeen. Luonnossa liikkuminen on minulle ihan elinehto, joten en mielelläni tingi siitä kivuliaimpina päivinäkään, mutta tällä kertaa on myönnettävä, että innostuin liikaa ja maksan siitä tänään verojen kera. En kyennyt aamulla tekemään aamulenkkiä koirani kanssa - kipu esti kävelemisen lähes kokonaan.  Nivelkivut ovat ihan vakioarkeani ja nii