Vuonon kimallus

Oi ihana toukokuu - hei sitten ensi vuoteen ja kiitos kaikesta kauniista! Tervetuloa kesäkuu ja uudet lukijat (tällä kertaa muistan toivottaa teidätkin tervetulleiksi) - kiva, että olette löytäneet tänne vuonoon!  Blogi aloittaakin nyt kesän uudella bannerikuvalla, suvikollaasilla, jonka haluan viestivän kesän raukeutta, leppoisuutta ja lämpöä:  Rantahiekkaa & paljaat varpaat, aurinkotuolin lämmin syli ilta-auringossa, yöttömät yöt - kaikki aiheita hymyyn ja hyvään mieleen. Mitäs pidätte?  Me vietimme toukokuun viimeisen viikonlopun torpallamme, kuinkas muutenkaan :)  Lauantaina pilvet roikkuivat alhaalla, lähes kosketeltavissa ja tekivät maisemasta kauniin usvaisen. Vuono on nyt niin valtavan vihreä ja sadepisaroiden koriselemana se muistuttaa ihan sademetsää! Lämmin maa huokuu sateen tuomaa kosteutta, se  tuoksuu kukkasilta ja sammaleelta, värit voimistuvat......ai miten kaunista silloin onkaan. Torpparin unelmaa! (kuvat saa oikeaan koko

Norjassa on peikkoja, senhän te kaikki tiedätte ;) Peikkoja on norjalaisten kansantarinoiden mukaan erilaisia ja vuonna 2010 valmistuneen elokuvan Trolljegerin mukaan (joka ammensi suoraan kansantarinoista)  ne jaetaan vuoren-ja metsänpeikkoihin ja edelleen alaryhmiin: tusseladder, rimtusser, dovregubber ja jotner). Peikot ovat suuria, niillä on häntä ja monta päätä. Ne syövät kiviä. Peikot eivät siedä UV-säteilyä, vaan kivettyvät, mikäli säteilyä saavat. Onpa täällä vieraillut muuten sellaisiakin turisteja, jotka ovat olleet pettyneitä siihen, ettei opas vienyt heitä peikkoja katsomaan!  ......oppaiden kertomaa, eli totuus on tarua ihmeellisempää :D Peikkoja etsivät turistit kävivätkin mielessäni eilen, kun tapasin tämän mielenkiintoisen hahmon lenkkipolullani Rogaland Arboretissa!  Erikoinen kuusi oli kasvanut hahmoksi, jota hämärässä olisi todellakin voinut peikoksi luulla.  Näettekö te kivelle hypänneen peikon? Kesäinen polku, lintujen la