Vuonon kimallus

Mainittakoon nyt heti tähän alkuun, että meillä sataa parhaillaan lunta ja eiliset kevätfiilistelyt ovat vaihtuneet ärräpäiksi. Lumi itsessään saattaisi olla ihan kiva, mutta täällä se tarkoittaa seuraavaa: Sataa lunta ja mittarissa on +4 astetta.  Lumi sulaa osittain ja muuttuu vedeksi.  Mittari painuu yön aikana miinukselle. Märkä maa jäätyy mustaksi ja petolliseksi.  Kaduille ei tehdä mitään, vain pääväylät suolataan. Palaankin siis ärsytystäni lievittääkseni mökkiviikonloppuumme maalla.  Tällä kertaa torpalle matkattiin peräkärry täynnä viemisiä ja mukanamme oli mm. toinen mökin alkuperäisistä piianpenkeistä. Penkkien tarinasta enemmän täällä:  https://mariannaas.blogspot.no/2018/02/penkkivanhuksen-uusi-elama.html Mökillä oli oikein kaunista ja keväistä.  Syreenipuissa oli jo valtavat silmut ja lumikellot/kevätkellot olivat jo nekin tulleet esiin talviuniltaan.   Viikinki jatkoi kasvihuoneen pohjustustöitä, eli kaivoi ja kärräsi rantahie

Aurinko mokoma on lämmittänyt mietintämyssyni nyt sellaiseen tilaan,  että siellä pyörivät sata ja kymmenen vallatonta kesäunelmaa ja valtava kaipuu torppamme kesätunnelmiin!  Unelmoin aamuauringosta, joka löytää tiensä vintin ikkunoista ja kutsuu lämpimästi uuteen päivään. Unelmoin kahvin tuoksusta kesäaamussa. Unelmoin syreeninkukista, veneretkistä, kesäjuhlista, sadepäivistä venevajassa ja illoista lyhtyjen valossa.  Unelmoin majakoistani, meritähdistäni ja lämpimästä rantahiekasta varpaideni alla. Iloista perjantaita ja hyvää viikonloppua kaikille!  Vi snakkes, Marianna

Tyyni Pohjanmeri, lähes 10 lämpöastetta ja lämpimän usvainen ranta saavat suupielet nykimään ylöspäin. Maistiainen keväästä on tervetullut ja kaivattu aistikokemus, niin silmille, nenälle kuin ihollekin. Sunnuntainen rantaretkemme oli kaikkea tätä ja kotimatkalla sen kruunasi vielä pilvien takaa ilmestynyt aurinkokin - ai miten se lämmittikään ihanasti!  Kun tulee aikaisin, saa olla hetken lähes yksin. En saanut merestä tarpeekseni vielä sunnuntaina, joten lähdin maanantai-iltana Tungenesin majakalle auringonlaskua kuvaamaan. Ilta oli täydellisen kaunis ja kaikessa hiljaisuudessa oli hienoa seurata auringon katoamista horisonttiin. Auringonlasku peilautui kauniisti vanhan majakan ikkunoihin ja pilvettömällä taivaalla vahtiin astuivat kuu ja tähdet. Muutama merimetso lensi aivan merenpinnassa, yksinäinen vene teki matkaansa kohti kaupunkia ja meri oli tyynen hiljainen. Tällaisissa hetkissä on huikea määrä v