Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 14. lokakuuta 2019

Syyskuvien joukosta poimittua




Tänään on ollut jälleen sellainen kirosanoilla koristeltu kävelykeppipäivä ja ensimmäistä kertaa olen joutunut turvautumaan siihen myös ulkona. Se olikin aikamoinen kynnys ylittää, sillä en halua kenenkään näkevän minua kävelykepin kanssa. 
Huomenna luvassa on solumyrkkyä, jonka pistämiseen hain lääkärini tukea ja apua, sillä itse en siihen yksinkertaisesti kyennyt. Istuin kylpyhuoneessa piikki kädessäni ja itkin. 
En haluaisi myrkkyä kehooni, mutta ymmärrän, että minun on kokeiltava tätäkin vaihtoehtoa. Sytostaatti kun saattaa jarruttaa reuman etenemistä ja tulehduksia, joita se aiheuttaa. 
Haluaisin kuitenkin vain paeta, kauas pois, paeta sairautta, piiloutua pieneen mökkiin suuressa metsässä, jonne sairaus ei löydä.

Lohdutukseni haen luonnosta, kuten niin monta kertaa ennenkin ja kuva-arkistoni kasvavat kasvamistaan.
Tässä poimintoja viime viikoilta.













































Kirjoittelen enemmän taas, kun elämä ja suksi kulkevat kevyemmin.

Voikaa hyvin!









Marianna