Vuonon kimallus

Oletteko kuulleet Ikean kirouksesta?  Minä koin sen jälleen eilen, eli pakkasin autooni kaikkiaan neljä kassillista sinikeltaisen tavaratalon "aarteita", vaikka aikomuksena olikin ollut ostaa vain yhdet ainokaiset kehykset. Ikean kirous ei armahda koskaan - sieltä ei haeta vain ostoslistalla olevia asioita, ei koskaan.  Tällä kertaa mukaan lähti mm. vuohentalja (Linukselle lämmikkeeksi), kynttilöitä, lamppu, petivaatteita, glögiä :D jne.... Ikeasta saa nyt niin lehmäntaljoja kuin vuohentaljojakin, mutta valtavaa Mansikkia en sentään ota lattiallemme makaamaan. Vuohentalja on ihan soma ja juuri sopivan kokoinen Linuksen käyttöön - lämmittää mukavasti ja Linus tykkäsi siitä heti. Lihatuotteen "jätettä", sitähän taljat ovat ja joidenkin mielestä kammoksuttavia. Tuntuu, että varsinkin lehmäntalja herättää hyi-ajatuksia, vaikka lampaan- ja porontaljoihin ollaan tottuneempia, eikä niitä sen enempää kauhistella ja ihmetellä.  Porontaljat ovat ehdoton suosikkini - kaik

Viikonloppuun kuului vauhdikkaiden työpäivien lisäksi flunssaa ja pitkäkyntisiä yöllisiä vierailijoita.  Varas/varkaat olivat puuhailleet naapurustossa koko lauantain vastaisen yön ja todellakin hiljaa, sillä koiratkaan (joita on lähes jokaisessa talossa) eivät reagoineet yön aikana millään tavalla ulkona häärineisiin varkaisiin.  Meidän talomme eteen oli jätetty varastettu pyörä. Se oli lukittu ja rikottu....lukkoa kun oli koetettu väkivalloin auki.  Autotallistamme oli kadonnut kaikenlaista: työkaluja, ihka uusi porakone, todella vanhat & kuluneet kengät ;), kylmälaukku, matkalaukku jne.  Puutarhastani oli kadonnut puinen taulu: Kukkaruukut oli käännetty ylösalaisin, puusuojassakin pengottu ja kukkapenkissä seisty. Tulppaanisipulit oli kaivettu ylös kukkapurkeista, niin meillä kuin naapurissakin ja heidänkin pihallaan oli yön jäljiltä varastettu pyörä. Heiltä oli viety myös puutarhavesiletku.  Meidän laukkumme ja niihin pakattu muu varastettu tavara löytyi lauantaina e

Jag åter blicka vill mot strömmen Uppå vars strand jag lekt en gång. Där spann en gång jag ungdomsdrömmen, Den klingar änn’ i hjärtats sång. Eleanor Thiessin runosta: Oi Pietari - emigrantin nostalgian monet kasvot "Emigraatiota voidaan tuskin pitää mitenkään kivuttomana kokemuksena: työn ja asunnon hankkimisen lisäksi muuttajan on uudessa kotimaassaan opittava selviämään myös menneisyyttä koskevien tunteidensa, kuten mahdollisen koti-ikävän ja kaipuun kanssa".  Näin kirjoittaa Laura Saloluoma artikkelissaan Eleanor Thiessistä ( Ennen ja nyt - historian tiedesanomat). Emigrantti lapsuuden maisemissa. Tutut rannat ja saaret, lapsuuden muistot ja ikuinen ikävä.  M/S Amorellan kannelta ihastellen. Tämä toteamus on helppo allekirjoittaa ja omalla kohdallani olen huomannut varsinkin sen, että kotimaassa vierailu ei aina suinkaan helpota asiaa, vaan herättää useimmiten jonkinlaisen identiteettikriisin.  Suomessa on kaikki tuttua ja rakasta,

Lokakuun ensimmäinen viikonloppu tarkoittaa syysloman alkamista ja ensimmäinen matkalaukku tästä talosta jo lensikin Osloon. Vanhempi tyttäreni matkasi nimittäin pääkaupunkiin ystäviään tapaamaan ja minä jäin tänne omia pakkaamisiani pohtimaan......vatsataudissa muuten :(    Jokin harmituksen virus tarttunut jostakin mutkasta fiiliksiä pilaamaan ja nyt sitä toivotaan poistuvaksi yhtä vikkelään kuin se tulikin. Ruoka ei maistu, mutta olo on jo sentään aamuisesta huomattavasti parempi. Ulkona tuulee rajusti, mutta lämpimästi (18 astetta) ja koetan kovasti katsella Suomen säätietoja ja -ennustuksia ensi viikolle. Matkalaukku on haettu valmiiksi ja mieli on vatsan myllerryksestä huolimatta hyvä :) Olen elämäni saatossa oppinut muutaman asian pakkaamisesta ja matka-asuista, eli tässä tämän tantan yksinkertaiset pakkaussäännöt:  mahdollisimman rypistymättömiä vaatteita, ohuita toppeja (ei kerry painoa) ja pari neuletakkia + blazeria. Helppo yhdistellä eri tavoin ja klassiset topit ovat