Vuonon kimallus

Terveisiä Hardangerista - smaragdin vihreästä, sadunomaisesta, henkeäsalpaavan kauniista Rosendalista! Matkasimme Rosendaliin tiistaina ja ajomatka täältä Stavangerista kestää pyöreät neljä tuntia sisältäen kaksi lauttaetappia ja monta tunnelia. Pisin tunneleista on merenalainen ja 8 km pitkä.  Ajomatka tehtiin sateessa, mutta maisemat eivät siitä kärsineet - niin jylhää ja kaunista kaikkialla.  Rosendalissa meitä odottikin sitten sellainen satukirjatunnelma, ettei paremmasta väliä.  Vuono oli niin vihreä, massiivinen ja lämmin. Raskaat pilvet nuokkuivat matalalla ja illalla saimme ihastella niiden vetäytymistä vuorten yli samalla, kun aurinko liukui pitkin vihreitä seiniä ja muutti maisemaa. Pilvet, aurinko, lumi vuorten huipulla ja vihreys - mikä näytelmä!  Vuonossa äänettömästi lipuvat purjelaivat kruunasivat maiseman.  Koko Rosendal tuoksui ruusuilta ja hedelmiltä. Me olimme onnekkaita, sillä vaikka pilvet vuorten reunoja silittivätkin, em

Loma on aloitettu kahden ERITTÄIN sateisen mökkipäivän merkeissä!  ...ja nyt ei puhuta mistään sadekuuroista, vaan näille alueille tyypillisistä monen vuorokauden kaatosateista.  Sunnuntaiaamu saatiin sentään vietettää auringossa ja kesäinen aamiainen terassilla muistutti viime kesän helteistä (aah niitä aikoja), mutta lounasaikaan satoikin sitten jo taas ihan reippaasti.  Me leivoimme muffinseja, keräilimme kiviä ja juu.....tsekkailimme tylsääkin tylsempää facebookia tuon tuostakin. Facebook on kyllä aika ärsyttävä juttu (se koukuttaa). Nuorimmainen oli sentään muistanut pakata uuden kirjan laukkuunsa - minä en.  Mitä mieltä te olette facebookista? Millaisia facen käyttäjiä te olette?  Itse olen liiankin ahkera facettaja, vaikka mikää suosittu ihminen en ole facessakaan. Ystäviä minulla on aika pieni määrä (ja tunnen heidät kaikki ihan oikeasti), tykkäysten ja kommenttien saldo on omalla kohdallani aivan olematona - about näkymätön olen, jos facebookin perusteella arvioidaan -

Hellemekot ja shortsit ovat tänä kesänä koristaneet suurimmaksi osaksi kaappia, eikä sandaaleissakaan ole tullut kuljettua, kuin korkeintaan mökillä.  Villatakki on sen sijaan ollut menossa mukana lähes joka päivä, eikä sadetakkikaan ole pitkiä aikoja kaapissa levännyt (onneksi ostin iloisen keltaisen - se ei ollut mikään turha ostos). Kesäiseltä on siis pyrittävä näyttämään vähän lämpimimmissä vaihtoehdoissa ja siksipä olinkin onneni kukkuloilla, kun löysin uudet vinonapilliset housut viime viikolla Jørpelandista. Minullahan oli tällaiset jo viime vuonna, mutta toukokuussa niitä kohtasi töissä karmiva onnettomuus - ne jäivät rautakehikkoon kiinni ja repesivät kankaasta niin pahasti, ettei niistä enää housuja saanut.  Lempparihousujen menetys oli suuri suru ja uusien löytäminen maalta yksi kesän suuria riemuja.  Asukuvat taas päättömänä, koska joudun niitä itse napsimaan (olemattomattomat assistenttini ovat lomalla).  Vinonapitetut housut nr. 2. Nämä ovat capripituiset (Cultu