Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 25. lokakuuta 2018

Syksyn sävyt -haaste


Hei taas täältä hiljaiseloa viettävästä vuonosta, jossa blogi on ollut viime viikot lähes hyllytettynä ja allekirjoittanut postausvirettä vailla. 
Blogin jatkuminen onkin siis saanut kysymysmerkin peräänsä, eikä yllättäen kadonnut ilo valokuvata tee asiaa ainakaan helpommaksi.

Olen viettänyt paljon yksinäistä aikaa maalla ja todellakin mindfulness-pohjalta, lähes luontoon kadoten, mutta lomaillut myös rakkaideni luona Suomessa. 
Kotimaassa, omiensa ympäröimänä, on niin helppoa maadoittaa itsensä juurilleen ja saada siten uutta voimaa matkata maailmalla eteepäin. 
Tosin on myös todettava, että Suomi-ikäväni tuntui vain kiristävän otettaan tälläkin vierailulla ja varsinkin Turusta lähteminen oli tavattoman vaikeaa. 


Siis, aikamoista matalapainetta tässä on eletty ja siksipä haluankin suurkiittää sinua, Lappalainen etelässä -blogin Nila, joka minua tällä Syksyn sävyt -haastella heitit :)
Se antoi minulle potkua kirjoittaa ja liittää mukaan tässä kuussa ottamiani kuvia, joista osa on vieläpä Suomessa otettuja!

Syksyn sävyt -haaste on Puutarhahetkiä -blogin Tiiun aloittama haaste ja tässäpä siis omat sävyni :)



Alhaalla roikkuvat sumupilvet luovat oman taikansa vuonon rannoille ja puut ovat juuri nyt kuin kultalehdillä koristettuja. 








Väriterapiaa auringon paistaessa. 



Päärynän viimeinen hymy.










Tyynen päivän peili.




Helsingin kultaiset, kahisevat lehdet.






Turussa maadoittumassa. 
Kävelin jokirantaa ja nautin.....vanhat, tutut polut, tuomiokirkon kellot, rantapuistot ja niin monet muistot!  Kaikki syksyn upeissa sävyissä ja sumuisessa, arvokkaassa hiljaisuudessa, kuin tärkeää hetkeäni kunnioittaen. Rakas Turku.












Lokakuun kukkia upeissa väreissään.


Äitini puutarhassa Turussa.



Omassa puutarhassani Norjan Stavangerissa.



Muratti kukkii loka-marraskuussa ja on parhaillaan puhkeamassa kukkaan. 
Meillä se koristaa piha-aitaa ja luo kauneutta vuoden ympäri.







Mökkipuutarhassani.




Lenkkipolulla Rogaland Arboretissa.





Lähetän haasteen edelleen teille:

Merikapteenin vaimo
Lehmuskujalla
Aurinkokujalla







Haasteen säännöt.


- kerro postauksessasi kuka haasteen aloitti .

-tee postaus sinulle rakkaimmista syksyisistä sävyistä.

- haasta kolme tai useampia blogiystäviä mukaan .

-käy kirjoittajamassa postauksesi www- osoite Puutarhanhetki - Suurien Unelmien puutarha - plogin Syksyn sävyt postauksen kommentti kenttään .

-Voit osallistua haasteeseen myös Instagrammissa.
( Merkitse kuvasi silloin # syksynsävyt haaste ja @ puutarhahetki, jotta löydän ne sanoo Tiiu )





Saapa nyt nähdä, josko lähestyvä joulu innoittaa taas kuvaamaan ja kirjoittamaan! 
Ig:ssä olen toki aktiivisesti, joten sieltä minut löytää, jos blogini uinuu talviunta.




Voikaa hyvin!


Marianna

tiistai 2. lokakuuta 2018

Kuin sieniä sateella



Hyvää lokakuuta!

Täällä meillä, suuren meren rannikolla, on taas rikottu sade-ennätyksiä, sillä tähän asti sateisin syyskuu 44 vuoden takaa jäi komeasti kakkoseksi tämän vuoden syyskuulle, joka on ollut yhtä sadetta koko kuukausi! 
Bergenissä satoi syyskuun aikana 519,8 mm, eikä Stavanger tainnut niin kovin kauas tuosta jäädä - kokonaan poutaisia päiviä taisi olla kaikkiaan kolme.
Uusi keltainen sadetakkini (vanhan kuluneen keltaisen tilalle ostettu) on ollut siis käytössä lähes joka päivä.....eikä aina laulellen, vaan lähinnä muristen :(

Poutaisina hetkinä olen kiiruhtanut lenkille ja pari kertaa napannut kamerankin mukaan, mutta mitään varsinaisia luontokuvaretkiä ei ole näin kurjassa säässä tullut tehtyä. 
Sairauteni ei tykkää näin pitkästä sadekaudesta ollenkaan, joten senkään puolesta en retkille juuri nyt kykene (hyvä kun pystyn portaat aamuisin yläkerrasta keittiöön laskeutumaan) ja sekös harmittaa! 
Kipu nakertaa voimia ihan uskomattomalla tavalla, mutta pienen lenkin teen kyllä joka päivä, oli kipu millainen tahansa.  Kävelysauvat ovat hyvä apu silloin, kun nilkat ovat kivuliaat ja arvaamattomat ja paras alusta liikkumiselle löytyy tietysti metsän sammalmatolta. 
 Metsässä unohdan kipuni oikeastaan kokonaan, joten sinne on päästävä...vaikka sitten kontaten :) 

Luinkin tässä aamulla reumasairaasta nuoresta miehestä, joka oli löytänyt oman kivunlievityksensä base-hyppelystä. 
Sairaus, sen mukanaan tuoma yksinäisyys ja jatkuvat kivut olivat vieneet kyseisen miehen jo masennuksen syövereihin ja lähes itsemurhan partaalle, kunnes retki vuoristoon, porrasmaisesti pidennetyt patikoinnit ja lopulta base-hyppäämisen kokeilu muuttivat kaiken. Hyppääminen vei kivut! 
Hienoa, eikö vaan? 

Reumalääkäreiden mukaan sairaus onkin hyvin riippuvainen ympärillä vallitsevista olosuhteista. Reuma masentaa, koska kipu nakertaa, rajoittaa ja eristää.  Lievitys (jopa parannus) löytyy taas varsin usein mielekkäästä tekemisestä ja ympäristöstä, ILOSTA!
Olen omalla kohdallani huomannut, miten kipuni ovat poissa silloin, kun teen rakastamiani asioita, esim. luontokuvaan ja miten paljon helpompaa sen jälkeen tulevia kipuja on käsitellä! 
Silloin, kun olen allapäin, ovat kivutkin pahemmat. 



Valinta tablettipurkin ja luonnollisen dopamiinin välillä onkin helppo! 
Tässä taas oman terapiani ja kivunlievityshoitojeni satoa:


















Aurinkoa pienissä annoksissa ja sadetta vähän suuremmissa. 











Linus oli viikonloppuna niin innoissaan, sillä tyttäreni tuli mökille koulutyötään tekemään. Hän opiskelee design-, taide- ja arkkitehtuurilinjalla lukiossa ja opintovaiheena on parhaillaan valokuvaus. 
Oli hurjan mukavaa kuvata yhdessä :)










Huonolla ilmalla laitetaan nättiä sisällä ..... ja kuvataan sitä myös! 
Syyspöydän lautasliinat saavat olla vähän syysmyrskyjen inspiroimat ja hei, ekat kurpitsatkin ovat taas mukana menossa. 
Nämä kuvat ovat kaikki omiani, mutta kiva on tyttärenkin tekemistä seurata. Kultaiset leikkaukset, still life-kuvaamisen harjoittelu, kompositiot....näitä on hauska harjoitella. 

















Maalla on iltaisin jo todella pimeää (säkkipimeää) ja ulkona liikkuessa onkin taas  turvauduttava taskulamppuun tai myrskylyhtyyn. Minulla on aina ollut huono hämäränäkö, joten tarvitsen avukseni tehokkaan taskulampun, kun iltaisin mökkipihalla liikun. 
Sisällä olen varustautunut lukuisilla lyhdyillä, valoilla, vilteillä ja taljoilla..... ja puulämmityskin on taas aloitettu. 
Pieni torppamme lämpenee onneksi nopeasti ja vilukissat saavat apua taljoista ja villaisista vilteistä. Perinteiset villasukat ovat niinikään MUST! 
Syksyssä on oma hohtonsa, vaikka hehkutus teekupeista, vilteistä yms. kliseeltä kuulostaakin.





Lenkillä pilvien alla.




Tuuli repii parhaillaan kardinaalin punaisen kuningattareni, japanin vahteran lehtiä siihen malliin, että tämä jäänee viimeiseksi kuvaksi tälle vuodelle. 
Tätä väriloistoa olisi ollut kiva ihailla pidempäänkin, mutta sää on armoton.
Kirsikkapuu taistelee sekin lehdistään, mutta muratti puolestaan kukkii juuri nyt.











Voi kunpa sää nyt muuttuisi suotuisammaksi ja saisimme edes hetken kaunista syksyä! 


Toivottavasti teillä on ollut kaunis syyskuu ja mahdollisuus ulkoilla siitä nauttien.




Hyvää lokakuuta teille kaikille!


Vi snakkes, 

Marianna