Vuonon kimallus

Elokuun viimeinen viikonloppu, viikingin synttärit ja mukava automatka kaunista Norjaa ihaillen - niin päättyi meidän kesämme. Matkamme ensimmäinen etappi oli suloinen Rosendal, jossa vierailimme Karen Mowatin ja Ludvig Rosenkrantzin 1665 valmistuneessa upeassa kartanossa, Rosendal Baroniet:issa. Kartano on tunnettu mm. ruusutarhasataan ja keväällä  taloa verhoavista wisterioistaan.  Rosendalin kartanolta jatkoimme pienelle patikkaretkelle Hattebergsdaliin, joka hurmaa kauniilla maisemillaan. Retkipolku on niin idyllinen, että tunsin todellakin kulkevani norjalaisessa kansansadussa (johon kuului myös mekkoja maisteleva lammas.....kyllä, mekkoni tuntui kiinnostavan pientä harmaata lammasta niin kovasti, että se päätti ahmia kukkakuvioisen helman maistiaisiksi :) Yllä oleva kuva on Rosendalin keskustasta. Pieniä putiikkeja, kahviloita ja hiljaista elämää. Täältä matkamme jatkui kohden Folgefonnan kansallispuistoa.  Folgefonnan kansallispuisto ja Bondhusvatnet (Bondhusjäätikön alla). Norj

  Istun parhaillani täällä torpan terassilla ja nautin aurinkoa tehokkaasti verhoavista sumupilvistä, jotka tekevät vuonosta edes hieman vilpoisemman. Helleaalto kun nimittäin löysi tiensä tännekin ja on nyt lämmitellyt maita, mantuja ja vesiä jo muutaman viikon. Lämpötilat vaihtelevat 24 ja 29 välillä, tuuli ei puhalla ja merikin on sellaiset 22-24 astetta.  Vuono on helteellä kuin kattila. Olen tästä elokuisesta helteestä tietenkin varsin kiitollinen, sillä lämpö, aurinko ja merivesi ovat terveyteni kannalta suoranainen taivaanlahja  ja olenkin nyt uinut joka ikinen päivä, ottanut aurinkoa ja nauttinut maalaiselämästä torppani uneliaassa tunnelmassa. Aamuni alkavat pihakivetysten ja terassien lakaisulla, kukkien kastelulla ja venevajan avaamisella. Kannan rantatuolit ulos, asettelen pyyhkeet tuoleille, laitan kahvin tulemaan ja seurailen vuonon rauhaisaa aamuelämää. Luonani vierailee aamuisin kuikkaperhe, jonka lapset ovat nyt kasvaneet lähes vanhempiensa kokoisiksi. Ne ovat kovia hö