Vuonon kimallus

! Meillä on ollut niin sateista ja pimeää, että nämä syystalven lyhyet päivät ovat olleet tavallistakin lyhyempiä. Valo kun ei ole kyennyt taivaalla roikkuvan paksun pilvipeiton läpi tunkeutumaan, ei sitten millään.  Rakeita - herneen kokoisia sellaisia, ukkosta, tuulta ja vesisadetta, niitä me olemme päivä toisensa jälkeen saaneet.  Enpä siis ollut myyrämäisiä tihrusilmiäni (juu, sellaisiksi ne ovat muuttuneet) uskoa, kun eilen hämärästä kotikolostani ulos kurkistin ja kirkkaassa taivaanrannassa aamunkajon näin. Oli aivan tyyntä ja hiljaista, taivaalla tähdet ja kuu.  Aamulenkkini oli kerrassaan ihana ja aika huvittavakin, sillä lähes jokaisella kalliolla, rannalla ja polulla oli iloisia valokuvaajia, joilla kaikilla näytti olevan se ihan sama motiivikin - AURINKO!  Muualla maailmassa kuvataan kenties auringon pimennystä.......meillä taas sen näkymistä.  Laitan omat aurinkokuvani seuraavaan postaukseen - otin aikamoisen sarjan minäkin! ...

Through the years we all will be together if the fates allow hang on shinig star above the highest bow and have yourself a merry little Christmas now....... Marraskuu matelee kohti loppuaan ja joululle voi viimeinkin antaa luvan tulla - voi miten minä olenkaan nyt elementissäni!  Näin vuoden pimeimpänä aikana tuntuu erityisen hyvältä tulla tunnelmalliseen kotiin, käpertyä lempituoliin tai sohvalle ja nauttia kynttilöiden lämpimästä valosta.  Joulu on satuja, taikaa ja hyvää mieltä. Se on lupaus hyvästä ja tuo valon pimeyden keskelle.  Minun joulukotini onkin oma pieni joulusatuni. Rakastan pienten "tarinoiden" luomista ja inspiraationi haen sekä vanhoista joulusaduista että luonnosta.  Olen joulukoristeiden suhteen ihan äärimmäisen valikoiva, sillä yhdistelen ostettuja koristeita luonnonmateriaaleihin, enkä pidä räikeistä väreistä. Punaista päästän toki joukkoon, mutta harkitun valikoidusti ja vasta lähempänä joulua.  Osan korist...

Mors, mort, mortem, marta, marras......kuolema, kuolemassa oleva.  Marraskuu on kuoleman kuukausi. Se muuttaa metsät hiljaisiksi luurankorivistöiksi, peittelee kaiken tummaan harsoonsa ja tuudittaa lopulta viileään uneen.  Estraadilla ovat nyt tuuli ja sade, jotka soittelevat marraskuun surumarssia ja tanssivat sen ohjaamia askelia.  Kuolema on surullista, mutta myös kaunista - ihan tavattoman kaunista toisinaan.  Auringonnousut ja aamuvarhaiset tunnelmat, joita tällä viikolla olen koiraa ulkoiluttaessani saanut kokea, ovat olleet täynnä tätä marraskuun kuolevaa kauneutta. Upeat värit taivaankannessa, alastomien puiden siluetit, lumihuippuiset vuoret, sateenkaaret.....miten kaunista se kaikki onkaan!  (kuvat kannattaa klikata suuremmaksi, jos haluaa marrasterapiaa) Vakooja :) Luonto on kaunis aina ja paljon se antaa energiaa näin vuoden pimeimpänikin aikana. Olen pikkuhil...