Vuonon kimallus

Kun lapset olivat pieniä, olivat 17.mai:t (Norjan kansallispäivä) yhtä hulinaa.  Päiväkodin ja koulun paraatiin kiiruhdettiin jo aamuvarhaisella ja niihin lähtöä edelsi JOKA VUOSI jonkinlainen kaaos ja hässäkkä.  Hyväksi vakuutetut kengät saattoivatkin yht'äkkiä kiristää, kansallispuvun essuun lätsähti hilloläiskä, hiusnauhat olivat kadoksissa tai koulurepun pohjalta löytyi lappu, jossa pyydettiin toimittamaan kakku koulun juhlaa varten!  Paraatit kuljettiin joko sadesäässä tai kuumuudessa, mutta kuitenkin aina yhtä suurella innolla, laulaen ja hurraa -huutoja huudellen.  Koulujen torvisoittokunnat puhalsivat tahdit, usein hieman nuotin vierestä ja paikallisen vanhainkodin edessä paraati pysähtyi kansallislaulua laulamaan. Iloiset ja hivenen liikuttuneet vanhukset yhtyivät lauluun, liput liehuivat ja kaikki vilkuttivat kaikille. Olen kulkenut paraatissa vastuullani kokonainen luokka, järjestänyt kilpailuja koulun pihassa ja leiponut niitä kakkuja....niin monia kakkuja.

Hei taas kaikki! Toukokuu, oi ihana toukokuu .... josko sinä nyt vihdoinkin muuttuisit ihanaksi myös lämpötilojen suhteen?  Sääennuste lupailee viikonlopulle jopa 22 astetta ja täällä lähes muutaman viikon riehunut pohjoistuulikin näyttäisi nyt pakanneen kalsean viittansa ja painuneen jonnekin muualle.  Hyvä niin! Mokoma huurteinen ehti toki jo vahingoittamaan mökkirannassamme pääsiäisen aikoihin lehtineitä puita, mutta pihamme kukkaloistoon se ei kalman kylmiä kynsiään saanut kuitenkaan iskettyä!  Päärynä kukkii tänä vuonna hieman hillitymmin (viime vuoden satohan oli aivan hurja), mutta ikivanha omenapuumme, josta jo olimme luopumassakin, kukkii nyt muutaman tehohoitovuoden jälkeen aivan upeasti!  Rakkaus ja huolenpito tuottavat tulosta :) Hedelmäpuiden rinnalla kukkii myös tuomi. Pihan varjoisella puolella kukkii nyt mustikka ja muutama valkovuokkokin vielä.  Saniaiset avautuvat "kippuroistaan" nekin ja k