Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Vilkaisu menneeseen kansallispäivään (parempi myöhään kuin ei milloinkaan)


Muistin juuri luvanneeni laittaa kuvia 17.toukokuuta juhlitusta Norjan kansallispäivästä, jota tänä vuonna juhlistettiinkin sitten harvinaisen upeassa kesäsäässä! 
Juhlatunnelma hipoi pilviä....tai pitäisikö nyt sanoa aurinkoa, sillä pilviähän taivaalla ei ollut...., joten parempaa kansallispäivää ei norjalainen itselleen voi toivoa! Kaikki oli täydellistä! 

Meidän kohdallamme kyseessä oli ensimmäinen vuosi ilman koulujen paraatia ja niihin liittyvää ohjelmaa, joten nautimme päivästä ihan omaan tahtiimme. 
Aamiainen pitkän kaavan mukaan ja piipahdus kaupungilla tunnelmia mittaamassa olivat mukavaa vaihtelua 19 vuoden paraatihässäköiden jälkeen. 
Kakkukahvit juotiin appeni luona. Hänelle paraatit ja kaupungin hulina ovat jo liikaa, mutta liput liehuivat hänenkin parvekkeellaan ja tv näytti paraateja kaikkialta Norjasta.
Appeni, joka vasta täytti 90 vuotta, oli pukeutunut tummansiniseen pukuun ja punaiseen solmioon - 17.maista ei tingitä! 

Tässä muutamia katukuvia juhlaväestä - pienellä filtterileikillä ehostettuina :)
Vaikeaahan tuo kuvaaminen valtavassa ihmisvilinässä on, mutta tällaista sain napsittua.













Eräs risteilijäturisti totesi, että kaikki tuntui kuin siltä, kuin olisi joutunut keskelle elokuvan lavasteita, johonkin epätodelliseen.



Vävykokelas.



Tyttäret bunadeissaan.




Ja sitten ihanaa renotutumista maalla! 





Sen suurempia en tänä vuonna kuvaillut, koska nautin uudesta vapaudestani! 
Instassa on nähtävänä paraatikuvaa ja vähän muutakin kyseiseltä päivältä, jos haluat nähdä lisää. 


Meillä on tänään 30 astetta, eikä sadetta ole luvassakaan. Kuivuus on aiheuttanut maastopaloja ja nehän ne vasta pelottavia ovatkin! Tällä hetkellä täällä on totaalikielto kaikkea tulentekoa koskien, eli grillaaminen grillipaikoillakin on kielletty.
Ei mikään tavallinen toukokuu! 


Puutarhani koristeämpäriin on ollut nyt jatkuva jono! Linnut loiskivat vettä niin, että saan täyttää ämpäriä useamman kerran päivässä.





Välillä on hyvä tulla varjoon ja koristella kotia oman pihan kukkasilla!
Kesä!






Nautitaan helteestä ja autetaan lintuja ja eläimiä löytämään vettä! 
Luin juuri Ylen sivuilta kehoituksen laittaa vesikuppeja niin siilille ja oraville kuin linnuillekin. 


Voikaa hyvin! 

Marianna

maanantai 28. toukokuuta 2018

Rodoksen toukokuuta kuvaamassa



Se ei pröystäile. Se ei leveile. Se ei hienostele. Se ei yritä olla jotakin, mitä se ei ole. 
Se on karhea, vähän rapistunut, monin paikoin kallellaan ja köyhäkin vielä. 
Se on elämäni rakkaus - Rodos! 

Jos Rodos olisi ihminen, olisi sillä työn kovettamat kädet, juonteita auringon päivittämissä kasvoissa, kuluneet kengät ja vähän raskaat, vaikkakin reippaat askeleet. 
Sitä ei arvostettaisi täällä nykyisessä asuinpaikassani, koska sillä ei ole ulkoista kultaa tai taitoa hienostella....ja kenties juuri tämä on syy siihen, miksi rakastan sitä vuosi vuodelta aina vain enemmän!

Rodos on aito, hvyäsydäminen, mutkailematon, vieraanvarainen ja jotenkin ajastaan jäänyt.....aikaan, jolloin kaikki oli niin paljon vaatimattomampaa.

Täällä ollaan kiinnostuneita ihmisistä, EI HEIDÄN REKVISIITASTAAN ja sehän tarjoaa tällaiselle öljykaupungin materiaoksennusta pakenevalle mitä parhaimman henkisen levähdyspaikan. 
Rodoksella on niin helppoa kuulla omaa sisintä ääntään ja mikäli oman äänen kuuleminen on vaikeaa, auttaa Rodos oikealla tielle suorasukaisilla kysymyksillään. Se ei ole salonkikelpoinen, mutta hyvätahtoinen.


Rodos on vaatimattomuudessan kaunis ja tiedättekös mitä? 
Viini ja naurukin maistuvat parhailta silloin, kun kaikki materiaalinen rekvisiitta on heitetty pois ja paikalla ovat vain ihmiset -  juuri sellaisena kuin he ilman kaikkia egonsa materialistisia pönkityksiä ovat! 




Viikko Rodoksella oli tällä kertaa lahja tyttäreltäni ja kylläpä se olikin taas hyvää tekevä lahja! 


Tässäpä muutama kuva rakkaudestani: 





 
















































Sielu on saanut eliksiirinsä, kroppa aurinkoa ja silmät kauneutta!


Täällä kotonakin on helle, mutta siitä enemmän ensi kerralla.



Olen tosi harmissani siitä, etten ole ehtinyt blogimaailmaan juuri ollenkaan, mutta kun tuo elämä vie niin mukanaan. 
Seuraava sadepäivä olkoot blogipäivä oikein pitkän kaavan mukaan :)

Ihanaa kesämenoa, 

Marianna


Ja hei....mun koristevesiämpäristä puutarhassa on tullut lintujen uima-allas :) Sinne on ihan jono!