Vuonon kimallus

Rakastan vierailla Euroopan suurkaupungeissa niiden elämää ihmettelemässä, mutta huomaan, että niiden tehokkaan kiireinen tempo tarttuu minuun vähän turhankin nopeasti ja tekee minustakin hartiat korvissa kiiruhtavan liikennesukkuloitsijan......vaikka olen siis lomalla ja aikataulutta. Koen liikennemelunkin nykyään entistä stressaavammaksi (vaikken siihen nuorempana juurikaan huomiota kiinnittänyt) ja huomaan tahdittuvani sen mukaiseksi, staccatomaiseksi tavallaan. Siksipä suurkaupunkien (ja näihin lasken nyt tällä kertaa ihan Helsinginkin) tarjoamista elämyksistä hetken nauttineena, on hyvä tulla kotiin Stavangeriin, jossa kaikki tapahtuu slow flow:lla ja hissuksiin. Stavanger on sellainen kaupungin mittoihin kasvanut kalastajakylä, joka sykkii lepopulssia silloinkin, kun stavangerilaiset kokevat (kuvittelevat) olevansa ruuhkassa. Täällä ei ole liikenteen yleismelua, eikä mihinkään ole sellaista kiirettä. Autot pysähtyvät AINA suojatien eteen, eikä tien yli tarvitse

Stockholm i mitt hjärta Solljuset stiger ur havet, spelar i koppar och glas, Stockholm i gryningen strålar som var hon en gyllene vas, med blommor från Östersjöns stränder, med ängsört från ekarnas sal, en skönhet på urbergets stränder, Mälarens ljuva vestal. Olen Tukholman katolla. Nenälläni keikkuvat uudet aurinkolasit, ylläni on uusi italialainen silkkipusero, lasini on täytetty kuohuvalla ja edessäni aukeaa kesäisen lämmin, kauniimpaakin kauniimpi Tukholma.  " Skål for Marianna - skål for 50 år", kuuluu komennus ja siinä, kohottaessa lasini, katoaa mielestäni se viimeinenkin ikäkriisinpoikanen! Tunnen itseni nuoreksi!  Skål minulle ja niille 50 elämäntäyteiselle vuodelle, jotka täällä olen taivaltanut.....niin ja seuraavalle puolivuosisadalle myös!  Näin suuren merkkipaalun kohdalla ei voi olla katsomatta taaksepäin, sillä pakkohan sitä tänne johtanutta polkua on muistella!  Olen ylpeä siitä rohkeudesta, jolla olen maailmalle lähtenyt, mutta myös sit