Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Juhlahumua ja rakeita



Ihana, juhlava viikonloppu päättyi aamulla, kun ajoin vanhempani Solan lentokentälle ja he matkasivat kotiin.......lumiseen Turkuun! 
Rippijuhlat menivät toivotusti ja juhlatunnelma syntyi perinteisistä palasista: kansallispukujen kirjosta, hyvästä ruuasta, iloisista ihmisistä, pienestä stressistä, logistiikkaongelmista, näyttävistä kakuista ja onnellisista nuorista. 
Päivän aikana saatiin aurinkoa, rakeita ja hetken jopa luntakin! Kevät oli selvästikin sekaisin kuvioissaan :)
Juhlien osalta ei säällä onneksi niin suurta merkitystä kuitenkaan ollut!  Bunadit, eli kansallispuvut ovat villakangasta ja siksi varsin lämpimiä, helteellä jopa liiankin lämpimiä, joten niihin pukeutuneet eivät viileydestä piitanneet.
(Emmekä onneksi järjestäneet puutarhajuhlia).

Kansallispukuun pukeuduin muuten tällä kertaa minäkin!
Olen jo vuosia harkinnut suomalaisen kansallispuvun hankkimista ja pohdiskellut eri vaihtoehtoja. Turun seudulla ei omaa pukua varsinaisesti ole (Auranmaan puku lienee lähin vaihtoehto), joten olen katsellut mm. Karjalan alueen pukuja sekä Pohjanmaan pukuja.

Päädyin lopulta Alavuden pukuun.
Kivennavalta evakkoon joutuneet isovanhempani asuivat aluksi Alavudella ja asettuivat sitten uutta elämää rakentamaan Ylistaroon (hyvin lähellä Alavuden kaupunkia), joka on myös äitini synnyinpaikka. Siksipä katsonkin, että Alavuden puku sopii minulle mainiosti. Alavuden puvussa miellyttävät sekä värit että kuviointi.

Sain puvun syntymäpäivälahjaksi (hyvissä ajoin ennen kevään juhlia). Olen siitä todella iloinen ja kannan sitä varsin ylpeänä - seuraavan kerran Norjan kansallispäivänä 17.5.


Tässä pieni vilahdus juhlatunnelmasta. Rippilapsi valitsi kukiksi valkoiset pionit ja niiden vierelle löysimme vielä valoketjut, jotka sopivat pioneiden seuraksi. Nimi-/pöytäkorttien ja kynttilöiden väritys oli siniharmaa.
Pöydille aseteltiin myös muistoja lapsuudesta, kuten kuvan kengät, ensimmäinen hellehattu,  mekko jne. 
Pitämäni puheen lisäksi näytimme myös filmin, johon olimme keränneet mukavia muistoja 15 vuoden ajalta - molemmat saivat rippilapselta hyväksytyn arvosanan, joten saimme hengähtää tyytyväisinä senkin asian suhteen :)

Juhlien kuvaaminen tapahtui vauhdissa, enkä juurikaan itse ehtinyt kameramiehenä olemaan. Se harmittaa vähän, mutta kaikkiin rooleihin sitä ei vain samanaikaisesti kykene (lue: dekoraattori, floristi, koordinaattori kokin ja tarjoilijoiden suhteen, tienneuvoja, vanhusten tukihenkilö, puhuja, äiti......hehehhee).
Tässä pari vauhdissa näpsittyä.





Rippilapsen kanssa poseeraten.



Viikonloppu oli juhlallisuuksien lisäksi myös yhdessäoloa vanhempieni kanssa. 
Perjantaina istuttiin iltaa katkarapujen ja viinin merkeissä. Oli niin mukavaa jutustella äidin kanssa samalla, kun kiillotin bunad-hopeoita. Tällaiset hetket ovat niin harvassa ja merkitsevät siksi niin paljon.

Perjantain katkarapukattaus tein ranta-ajatuksella: Kiviä, sulkia, ajopuun palasia jne. 
Sormien pesukulhoihin laitoin sitruunan sijasta mustanviinimarjanlehtiä (äidiltä opittu kikka).









Sunnuntaina nautittiin meri-ilmasta. 









Tyytyväiset vanhempani (jota koiramme Linuskin jäi taas kovasti kaipaamaan), viihtyvät aina täällä Norjan maisemissa. 
Kiitos heille mukavasta viikonlopusta! 



Sitten aivan muihin asioihin. 

Minulla on kevään ja kesän aikana edessäni ainakin kolme matkaa ja
uusi reissulaukku on ollut hakusessa jo jonkin aikaa - nyt sen löysin!
RE:DESIGNED by Dixie.dk laukku maksoi noin 150 euroa ja täyttää kaikki odotukseni: aitoa nahkaa, vahva olkahihna, vetoketju - myös sisätaskussa, sivutasku ja tilaa!
Tänne mahtuvat sekä kamera että kevyt villatakki / sadeviitta tai sateenvarjo, vesipullo, aurinkovoide, laastaripaketit + muut tärkeydet....reissukohteesta riippuen. 
Laukku on mainio crossbodyna, mikä on matkoilla tärkeää. Kiukuttelevalla olkapäälläni ei enää kanneta mitään ja taskuvarkaitakin ajatellen on crossbody aina turvallisempi.
Mitäs tykkäätte?







Mitkä ovat teidän laukkusuosikkinne?  Entäpä matkoilla?
Onko teillä designer-laukkuja? 
Itselläni on yksi ns. köyhän rikkaan laukku, eli MK, mutta sekin on kooltaan vähän suurempi ja lähinnä käyttölaukku arkeen. Muuten en designer-laukkuja harrasta - tai en ole niihin hurahtanut.



Laitan tähän loppuun vielä muutaman kevätkuvan, jotka otin viime viikon lenkeillä.
Neuvoja noudattaen olen alkanut nyt "puumerkittää" kuviani. Toistaiseksi nimeni päätyy vain sellaisiin kuviin, joissa olen harrastanut valokuvaamista, en vain näpsinyt. Te, jotka paljon kuvaatte (harrastatte kuvaamista) tiedätte varmasti mitä tarkoitan.

Tässäpä siis nämä ja oikein ihanaa, toivottavasti keväistä, viikkoa teille kaikille! 
Huomenna tulen lukemaan teidän kuulumisianne :)













Vi snakkes, 

Marianna






















maanantai 18. huhtikuuta 2016

Sydänlenkki


Voi katsokaa mitä lenkkipolkuni varrella on tapahtunut! 
Ensimmäiset karitsat ovat syntyneet ja sulattavat nyt sydämiä hatarilla koivillaan keikkuen! Uteliaina ne tutkivat maailmaa, hyppelevät, puskevat ja ilakoivat lauman vartioidessa ympärillä. 
Voiko mitään suloisempaa ollakaan? 

Pikkuinen oinas?




Äidin vierellä on turvallista tähystää merelle.


Pienet veijarit ovat hellyyttävä näky ja niitä jaksaa ihailla pitkään. 



Viikonloppuna pistäydyimme myös mökillä valkovuokkoja ja muuta kaunista ihailemassa.
Syreenissä olikin jo suuret lehdet, viimeiset narsissit kukkivat yhä ja keräsivät luoksensa perhosia.





Mökiltä jatkettiin lenkille ja kohteeksi valittiin mökin lähellä oleva Tau ja siellä sijaitseva Hjerterunden-lenkki (sydänlenkki).
Tämä ulkoilupolku on sydämen mallinen ja tekee taatusti hyvää niin sydämelle kuin silmillekin - niin kauniit ovat maisemat.
Sydänlenkillä meidän vierellemme tupsahti mm. tämä metsäkauris. 








Myllypuistossa, joka on osa sydänlenkkiä, kukki jo rhodokin. Puistossa on valtavan suuria, vanhoja puita, vesilintuja, pensaita ja vehreyttä silmäniloksi. 





Vanha tuija - valtavalla rungolla.





Shetlanninankka? Näin luulisin ainakin. Niin olen lintuihin hurahtanut, että liityin fb:ssa Pohjoismaisten lintuharrastajien ryhmään. Sieltä saan varmasti vastauksen tähänkin kysymykseen :) 
Kiinnostus kasvaa, kun kulkee paljon luonnossa ja sitähän minä teen. 





Tänään olen puurtanut konfirmaatiojuttujen kanssa ja voin onnellisena todeta, että lähes kaikki on nyt valmiina. Viimeisetkin pöytäkortit valmistuivat tänään - oi autuutta! Jälleen kerran olen nimittäin kironnut itseni ja ikuisen tarpeeni tehdä "jotakin erilaista". Tavallinen, yksinkertainen pöytäkortti ei tietenkään riittänyt - eihän sitä niin helpolla voi itseään päästää! 
Ostin 30 pientä taulukangasta ja liimaten, sidoten, koristellen muutin ne pöytäkorteiksi.
No, nättejä ne ovat ja ajattelin, että niistä jää mukava muisto isovanhemmille ja isotädeille. 

Kukat ja kakut on tilattu, kansallispuvut tuulettuvat, kengät on kiillotettu, puhe kirjoitettu, meny valittu ja vieraiden kuskaamiset yms. sovittu. Jokohan voi hengähtää?

Jonkinlainen paniikki ehtii vielä iskemään ja varmasti iskeekin ;)

Siivoamiset jätin koko menneeltä viikolta ja aloitin vasta tänään (apuakin sain). Pakko säästää itseään turhalta stressiltä, eikä kukaan todellakaan kuollut sekamelskaan tai pölyyn :D

Eipä siis sen enempiä tällä kertaa. Oikein hyvää viikkoa teille kaikille ja 
voikaa hyvin.





Marianna






perjantai 15. huhtikuuta 2016

Kaksi päivää pihatöissä

Viisi suurta säkillistä multaa kukkapenkkeihin - siinäpä kahden kuluneen päivän piha-/treeniohjelmani.
Ennenmuinoin (ennen präkääviä käsiäni) olisin tehnyt tuollaisen homman puolessa päivässä, vaan enpä tee enää. Nyt on pidettävä taukoja ja todellakin, "stop and smell the flowers" :)


Kevät on edennyt puutarhassamme jo pitkälle. Tulppaanit ovat aukeamassa ja kurkottavat nyt lehtiensä suojista valoon.
Osa yrteistäni talvehti hyvin, osan jouduin uusimaan. Kreikkalainen minttu on tehohoidossa, joten uusi marokkolainen pääsi kuvaan. Tämä tuoksuu ja maistuu IHANALTA!

Tässäpä pari close-up:ia pihalta:









Marokkolainen minttu




Tämä seuraava köynnös on täällä yleinen kasvi villinäkin. Sen kasvukausi on pitkä ja se kukkii pitkälle syksyyn. Yöperhoset rakastavat sitä.

Ruotsinköynnöskuusama




Kirsikkapuista toinen jo lähes täydessä kukassa. Varjossa oleva puu on vasta nupullaan ja toivon, että se puhkeaa kukkaan ensi viikon aikana. Kirsikka on kaunis ja kukat vaihtavat kukinnan aikana väriä valkoiseksi.

 Japaninkirsikka







Forsythia 






Orvokki (Norjassa stemor=äitipuoli)





Kuolleen palmun tilalle on hankittu uusi. 







Laitan teille vielä pari lintukuvaa, jotka otin iltakävelylläni. Omia taitoja on kiva testata juuri lintuja kuvaamalla. Kunpa olisin vielä saanut kuherruksen tähän mukaan - niin kaunista se oli.








Täällä ei kuherrettu vaan....no variksen laulua se kai oli. Söpö koti heillä kuitenkin, sillä suurin osa oksista näyttää olevan syreenistä :)  Ihana!



Joko teillä ollaan puutarhan/parvekkeen kimpussa? Mitä puuhailette? Mitä uutta haluaisitte istuttaa tai kylvää?  Mitä puutarhahaaveita teillä on? 






Kukkivan kaunista viikonloppua teille kaikille!

Halauksin, 
Marianna