Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

tiistai 13. marraskuuta 2018

Marraskuisia kevätpäiviä


Lämmin ja kaunis marraskuu on tuonut kevään syystalven keskelle ja
saanut tämänkin lenkkeilijän purkamaan kaikenlaiset huivikiemurat pois kaulaltaan, avaamaan takin ja nauttimaan auringon hellivästä voimasta! 
Ulkoilusäät ovat olleet aivan mahtavat ja olenkin käyttänyt jokaisen kauniin päivän hyväkseni, ikäänkuin valoa ja voimaa tankaten! 
Toivonkin nyt, että selviäisin talven yli ilman sen suurempia ongelmia, sillä viime vuotinen veriarvojen romahtaminen ja armottomat nivelkivut ovat yhä elävästi muistissa!

Kiitollisena lempeästä marraskuusta olen tietysti myös kuvannut sitä - kuinkas muutenkaan - ja ajattelin nyt kutsua teidät mukaan kuvalenkille tänne kotisaaremme maisemiin. 

Polku kutsuu!
















Marraskuu on ollut lämmin ja mittari on parhaimmillaan kohonnut jopa 16 asteeseen. Se näkyy luonnossa.



























Eipä siis ole ollut marraskuussa moittimista ja näitä kuvia ottaessani olen siis todellakin hikoillut huivit ja takit pois päältäni. 

Marraskuun läsnäolosta kertoo kuitenkin iltojen pimeys ja sen mukanaan tuoma ihmisten näkymättömyys liikenteessä! En tiedä miten Suomessa on, mutta täällä heijastin tuntuu taas unohtuneen lähes jokaiselta ja talvipukeutumisen ollessa tummavoittoista, ovat  ihmiset usein täysin näkymättömiä! 


Heijastin on helppo ja halpa henkivakuutus - siitä on hyvä taas muistuttaa kaikkia! 



Maalla pimeys on vieläkin "syvempää", sammettista, kaiken peittävää ja vähän pelottavaakin - suorastaan säkkipimeää. 


Marraskuista iltaa mökillä.



Kasvihuone sai ensimmäiset joulukukkansa.




Ja sitten kotiterassille, jossa lämmin syksy on tuottanut oliivisatoa! 
Oliivipuuni ovat siis ulkona lähes koko vuoden (sisällä vain pakkasasteilla) ja viihtyvät eteläterassilla näin mainiosti. 






Pelargonia aloitti uuden kukinnan sekin.







Puutarhan hipsiessä talviunille, on kiva vehreyttää sisällä. 





....ja aloittaa joulupuuhat :)
Toin mökiltä paljon sammalta, jotta saan tehtyä kaikenlaisia asetelmia, mutta suurin osa sammaleesta joutui terassille karanteeniin, sillä tyttäreni näki useamman hämähäkin (ja muutaman muunkin ötökän) tepastelevan sammalmättäiltä pöydille. 
No, nyt sammaleet on tutkittu ja pesty, joten eivätköhän ne kohta pääse työmateriaaleiksi joulukoristeisiin. 

Seuraavat postaukset ovatkin sitten jouluaiheisia, joten mikäli joulu ahdistaa, kannattaa Vuonon kimallus hyllyttää seuraavan kuukauden ajaksi :)







Postaukseni ovat jo pitkään olleet hyvinkin kuvapainoitteisia ja asiasisällöltään kevyitä ja nyt mietenkin sitä, ovatko ne kenties vähän liiankin höttöisiä ja tylsiä lukijoideni makuun? 
Riittävätkö kuvat ja kevyt teksti vai kaipaako joku kenties tuhdimpaa pohdiskelua ja painavampaa asiaa? 
Kertokaa toki, sillä kirjoitushatustani löytyy kyllä jutun juurta, vaikka se hyllytettynä tällä hetkellä onkin.


Oikein leppoisaa marraskuuta ja joulun odotusta teille kaikille! 



Glögilasin ääreltä terveisin, 

Marianna



torstai 1. marraskuuta 2018

Lokakuun viimeisiä ja pimeän puolen katuvaellus


Hyvää marraskuuta! 

Sinne se meni lokakuu kummajaisten saattelemana ja tänään herättiin marraskuuhun, talvikuukausista ensimmäiseen! 
En voi väittää olevani marraskuusta mitenkään innoissani, mutta tuohan tuo sentään joulua koko ajan lähemmäs ja "antaa luvan" heittäytyä joulumielelle jo ihan avoimesti :)

Minä en häpeä jo kauan sitten saamaani jouluhullun leimaa, mutta aloitan silti aina varovasti ns. talvikoristeilla (viikinki ei ole tonttumiehiä nääs :D)
Talvivalot ovat minusta ihan MUST, sillä illat ovat nyt pussipimeitä ja päivä lyhenee lyhenemistään!  Valo pimeässä on lohdullista ja lämmittää ainakin mieltä.


Mökillä on talvella ihan oma tunnelmansa ja toisinaan nautin siitä jopa kesän vilskettä enemmän! Siniset hetket vuonossa, harmaahaikaroiden huudahdukset, takkatuli....sellainen rauhallinen ja levollinen tunnelma, joka pysäyttää kaiken kiiruhtamisen. 
Voisin oikeastaan vetäytyä tänne talvihorrokseen (aivan kuten muumit). 









Kasvihuoneen Halloween näytti tältä. 
Nyt suunnittelenkin jo innoissani kasvihuoneen ensimmäistä joulua :)





Meillä koettiin viikonloppuna ja alkuviikosta ensimmäinen vähän kylmempi kausi ja 0 paikkaille painuneet yölämpötilat. Lenkillä oli kylmää, varsinkin, kun tuuli puhalsi mereltä, mutta kauniita olivat nämä lokakuun viimeiset, kylmät päivät, joita kuvasinkin vähän (vaikka tuuli tarttui kyllä kameraankin). 
Lenkkieni jälkeen nautin uskollisesti, joka kerta, inkivääri-sitruunateetä kreikkalaisella hunajalla maustettuna ja luotan sen voimaan pitää "holotnat" ja niiden mahdollistamat flunssat kaukana poissa. 



Lenkkipolun varrelta.













Metsä valmiina Halloweeniin. Olen aivan varma, että tämä sätkäjätkä kummajainen bailasi eilen pimeän tultua.








Talviruokailijoita puutarhassa ja kyyhkynen metsälenkillä.





Kylmä sunnuntaiaamu mökillä.


















Koristelin karkki vai kepponen -kummajaisille terassin tänäkin vuonna ja kuvan siitä voi käydä katsomassa Ig:ssä. 
Meidän asuinalueellamme on paljon lapsia ja minusta on kiva tehdä heidän illastaan mukava laittamalla terassi Halloween-kuntoon. Se ei ole työ eikä mikään, mutta merkitsee lapsille paljon. 
Syksyinen pimeys, jännitys ilmassa, vähän pelottavat terassit, koriin kertyvät karkit - lapsista niin jännittävää ja mukava tapahtuma keskellä syksyn pimenevää maailmaa. 

Tänä vuonna lapsia oli niin paljon, että karkit olivat loppua kesken! Ovella kävi kaikenlaisia ihmetyksiä, kuten merirosvokeijukainen?, kelluva dinosaurus ja luurankonoita. 

Vähän myöhemmin illalla lähdimme itse vaeltamaan, sillä osallistuimme Stavangerin GuideCompaniet:in järjestämään  Stavangerin pimeä puoli -katuvaellukseen, joka vei meidät kaupunkimme synkkään historiaan sen syyspimeitä katuja kulkien. 
Retki kesti noin 1,5 tuntia ja oli erittäin mielenkiintoinen ja jännäkin. 
Saimme kuulla noitavainoista, mestauksista, murhista, mielisairaalasta, mutta myös ilotaloista ja kapakkakaduista, jotka kaupunkimme menneisyyteen kuuluivat.

Stavangerissa noitia poltettiin eniten koko Norjassa, sillä kaupungissa aikanaan hallinnut piispa Erikson omisti elämänsä noitien polttamiseen.
Huhupuhe riitti syyksi roviolle joutumiseen ja osa naisparoista kuoli tietenkin jo tuomiotaan odotellessaan, sillä sellit olivat kylmiä, eikä ruokaakaan niissä saanut (ellei joku omainen sitä tuonut). 
Osa naisista koki kohtalonsa vesitestissä, eli mikäli hän ei kellunut, oli hän viaton (toki myös kuollut) ja mikäli kellui, joutui hän roviolle.

Naisten uskottiin olevan Saatanan houkutuksille heikkoja ja siksi monesti noitia, kun taas miesten uskottiin olevan vakaita, vahvoja ja hyviä ja siten Saatanan ulottumattomissa.
Niinpä tietenkin......


Halloween-kattaus kotosalla.
Maalasin tuon ison kurpitsan Panduron Vintage-värillä ja siitä tuli mielestäni oikein kiva.







Halloween vei syksyn mukanaan ja kuten sanottu, talvi on astunut estradille. 


Mitä tuntoja marraskuun saapuminen teissä herättää? 
Koetteko sen vain ankeana ja pimeänä vai katsotteko jo innokkaasti jouluun? 
Oletteko kenties jo aloittaneet jotakin jouluun liittyvää?

Minä olen. Ostin meille tytöille eilen joulukalenterit :)





Hyvää marraskuuta teille kaikille ja voikaahan taas hyvin! 


Marianna