Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

tiistai 15. toukokuuta 2018

Ihan pihkassa toukokuuhun


Hei taas pitkästä aikaa blogimaailma!

Täällä vuonossa on oltu sellaisen romanssin pauloissa, että blogimaailmakin on joutunut "hyllylle" odottamaan  -  romanssi toukokuun kanssa on ollut suloisen hurmaava! 

Ihana toukokuu on vienyt rannoille, metsiin ja niityille. Se on muuttanut mökkimaisemat satumaisen kauniiksi ja koristellut paikat kukkasin ja perhosin. Se lämmittää ja hellii! Se on aivan ihana! 
Huhu kertoo, että se heilastelee vähän siellä ja täällä, joten uskon, että teistäkin on moni siihen vähän "lätkässä"?

Olen tässä kaiken menemisen ohella väsännyt nyt tällaisen kuvapostauksen toukokuun kasvoista :) ja toivon, että ne ovat mukavaa katseltavaa. 

Toukokuun matkassa napsittua:




Kevään lapsia laitumella.



Tässä kurkitaan mökkipuutarhaani, jonne näiltä kakarilta on pääsy kielletty.



Puutarhan alivuokralainen.



Pääskyset saapuivat reilu viikko sitten. 



Kurren leikki ilta-auringossa.





Punarinnan iltapala tarjoilee itsensä.





Mökin siivous kesäkauteen on tehty.





Ja sitten mökkipuutarhaan....




Päärynä nupusta kukkaan.







Luumu






Leppoisaa olemista päärynäpuun alla ei voita mikään!





Tuomi





Meidän "huuhuu:lijat" 




Toukokuun lempeitä iltoja







Kotisaarella






Ja täydellisiä aamuja...



Haikaran keinu :)





Koska ilta on lempeä tänäänkin, jätän teidät vielä hetkeksi ja palaan blogiini viimeistään kahden viikon kuluttua! 
Instassa seikkailen päivittäin, joten nähdään siellä! 


Nauttikaa kesästä ja voikaa hyvin,



Marianna






keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Hatusta vedettyä



Hyvää toukokuuta!

Valborgit on sitten taas juhlittu ja hauskaa oli - jopa täällä Norjassa, jossa vappua ei tunneta ja meidän suomalaisten on siten juhlittava ihan omin nokkinemme! 

Tänä vuonna vappulounastimme ystäväporukalla sekä Suomesta tuotujen että itse tekemiemme herkkujen kruunatessa juhlapöydän ja kylläpä meillä olikin hauskaa! 
Karjalanpiirakat, munkit, suomalainen suklaa, vappuhuiskut, suomalainen musiikki ja hyvät ystävät .......niistä on ulkosuomalaisen onnellinen vappufiilis tehty! 

Ulkosuomalaisilla ei välttämättä ole yo-lakkia maailmalla mukanaan, mutta esim. minä, kuten moni muukin, olen sen ihan näitä täkäläisen yhteisömme vappujuhlia ajatellen tänne hakenut ja kovasti mielelläni sitä vappulounaalla käytän.

Lakkini on minulle osa suomalaista kulttuuriani, vappuperinnettä, jota haluan vaalia.
Se kuuluu vappuun siinä missä sima ja tippaleivätkin.

Lakki muistuttaa minua myös siitä, että suomalaisena olen saanut oikeuden ja mahdollisuuden koulunkäyntiin/opiskeluun (olen 60-luvulla syntynyt nainen, joten tämä ei ole maailmanlaajuisesti ajateltuna mikään itsestäänselvyys), joka on antanut minulle mm. maailman huipputasoa olevan yleissivistyksen
- sen vertaiseen ei yllä koulu edes täällä Norjassa! 
Lakki muistuttaa minua opettajistani (ala-asteelta lähtien), jotka kannustivat, tukivat ja antoivat hyvät eväät lähteä aikuisuuteen, mutta myös nuoruusajastani tentteineen, juhlineen, haaveineen ja suruineen.
Lakin sinivalkoinen vuori muistuttaa minua kotimaastani ja niistä rakkaista perinteistä, joita täällä maailmalla niin usein kaipaan.


Minua hämmästyttääkin suuresti se valkolakin vastaisten mielipiteiden määrä, joka  silmilleni on jälleen viime päivinä keskustelupalstoilta ja sosiaalisesta mediasta hypännyt? 
Mitä ihmettä? 
Milloin valkolakistakin tuli noloa ja sen kuuluisan myötähäpeän aihe? 

Eihän mikään saavutus elämässä voi olla noloa, oli se sitten yo- tai ammattitutkinto...
tai mikä tahansa saavutus, jonka eteen on tehty työtä.

Entäpä perinne? Miksi ne ovat noloja? 
Monessa maassa perinteitä vaalitaan suurella ylpeydellä, eivätkä esim. norjalaiset nuoret koe kansallispukuun sonnustautumista kansallispäivänä nolona! Päinvastoin! 
Perinteet ovat juuremme, meidän kivijalkamme. 


Mikä kyseisessä päähineessä voikin olla niin tunteita herättävää? 
Sehän on loppujen lopuksi vain päähine ja jos nyt satun näyttämään "ulkohuussilta, jonka katolla on lunta", kun vappuna sen kutreilleni asettelen, niin olkoon sitten niin! 
Jos viesti minulle on, että olen ulkohuussin tilavuuden verran sitä itseään (koska olen vessapaperin arvoisen tutkintotodistuksen suorittanut), niin olkoon sitten niin!  
Osaan ainakin laskea ulkohuussin tilavuuden - kiitos suomalaisen koulun.
Maailma ei muutu paremmaksi, vaikka lakkini hylkäisinkin, mutta se saattaisi muuttua paljonkin paremmaksi, jos olisimme ystävällisiä ja kannustavia toinen toisiamme kohtaan. 





Mitä mieltä te olette lakkiasiasta ja kyseisestä perinteestä? 
Onko lakki noloa? 



Norjassa yo-lakin korvaa ns. russelue, jota opiskelijat pitävät reilun kuukauden kestävänä "penkkariaikanaan".

Alla oleva vaaleanpunainen lakki on esikoulunsa päättäneen lakki (tyttäreni vanha). 
Niitä näkyy paljon kansallispäivän paraatissa, jossa ylpeät ja valtavan söpöt lakkipäät juhlivat kouluun siirtymistä.






Vappuaattona grillattiin makkaraa ihan oman perheen kesken.




Muihin aiheisiin: 

Meillä on uudet vuokralaiset :) 
Rakennuspuuhat pihan murattiin ovat jatkuneet nyt muutaman päivän ja koska muratti on noin 2 m. keittiönikkunastani, saan seurata työn edistymistä aivan läheltä. 
Vuokraa nämä laulutaitoiset rakentajat ovat maksaneet mm. kukkapenkkien siivoamisen ja kauniiden laulunluritusten muodossa. 





Mökkimaisemissa viikonloppuna. 









Kasvihuone on nyt 98% valmis ja viikonloppuna se toimi ihanan lämpimänä illanviettopaikkana. Siellä oli hyvä istua ja katsella auringonlaskua - sisällä, mutta ulkona. 


Kasvihuoneen iltavalo.




Granitissa oli vaikka mitä kivaa kasvihuoneeseen sopivaa.




Testi-ilta.
Mereltä tuuli, vaan eipä tuntunut missään. 






Ensimmäinen asukas. 
Kovin paljoa en näin pieneen kasvihuoneeseen saa mahdutettua, mutta mansikoita ja yrttejä olen jo ostanut. 
Tuolit vaihtuvat kevyempiin ja pöydän virkaa tulee toimittamaan kasvihuoneen mukana tullut taso, jonka voi taittaa alas. 

Kasvihuoneeni haastavuus on juuri sen pienessä koossa ja siinä, etten ole maalla joka päivä, mutta enköhän minä siitä itselleni mukavan ja lämpimän viherterapiahuoneen vielä saa. 





Syreenissä on jo isot lehdet.



Uutta sammalkasvua.



Sydänpuun (Katsura) uusi kevät.



Torpalla kukkivat nyt myös valkovuokot. 




Toivottavasti teillä kaikilla on ollut oikein hauska vappu ja mukava toukokuun alku!


Kesään on enää vähäsen - siitä kertovat västäräkit ja nyt odotellaankin jo pääskysiä. 
Toukokuu on kaunista aikaa!


Voikaa hyvin,

Marianna