Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 6. helmikuuta 2020

Kevät kuiskii tulostaan





Sieltä ne nousevat kylmästä maasta, tervehtivät toisiaan arvokkaasti nyökkäillen ja kurottautuvat sitten kohden valoa, joka avaa jokaisen kukkanupun satumaiseksi kelloksi.
Lumikellot, kevään ensimmäinen kuiskaus!

Tänä vuonna ne näyttävät kannustaneen narsissitkin vauhtiin, sillä kovasti pitkälle ovat nekin jo venähtäneet.











Helmikuussa helmeilevät vain sadepisarat.




Kevättä on kiva vauhdittaa tulppaanikimpuilla, mutta aika vauhdilla tuo nyt näyttäisi tulevan joka tapauksessa. Hasselpähkinäpuussakin on jo kukkia.




Sunnuntaina nautittiin auringosta Mølleparkin puistossa.







Massiiviset männyt (en tiedä mikä laji) ja vanhat korkeat sypressit ja pinjat ovat Mølleparkin puiston kauneuksia.


Vuorilla on lunta. Meillä tuo kaikki on tullut sateena.
Mökkimaisemaa sunnuntaina.




Kevättä odotan jo lähes rauhattomana. Järjestelen kukkapurkkejani, tarkastelen tulppaani-istutuksiani, suunnittelen....ja toivon, että sateet jo jättäisivät meidät rauhaan. 
Meillä on ollut lämmin, suhteellisen myrskytön, mutta aivan kauhean sateinen talvi. Normaali sademäärä tammikuulle täällä rannikolla on noin 100 mm ja tänä vuonna vettä tuli 240 mm. Sama meno on jatkunut nyt helmikuussa. 
Joulukuun normaali sademäärä on taas 120 mm, mutta joulukuun 2019 sademäärä oli 
220 mm.
Arvatkaas miltä nurmikot näyttävät? 


No, päivät muuttuvat yhä vain keväisimmiksi ja odotus palkitaan taas kohta! 
Nyt nautitaan lumikelloista ja lisääntyvästä valosta! 


Oikein hyvää viikonloppua,


Marianna





tiistai 28. tammikuuta 2020

Tammikuun tunnelmia Suomessa ja Norjassa



Ne menivät kuin siivillä ikään, kaksi tammikuista viikkoa synnyinmaan kamaralla!
Oli hyvä olla hetki kotona, tavata ystäviä, viettää aikaa äidin ja isän kanssa, hengailla Helsingissä ja tunnustella kotimaan sykettä.
Kahden viikon ruokalistalle mahdutettiin veriohukaisia, maksalaatikkoa, blinejä, Janssonin kiusausta, Hesburgerin ruisburgeria ja vanhan turkulaisen Pippurimyllyn lehtipihviäkin....niin ja rimpsuluita! Tiedättekö mitä ne ovat?
Ne ovat possun kylkiluita (ribs), joita isä uunissa hitaasti paistaa ja joilla meillä on herkuteltu varsinkin saunailtoina. 
Kahvin kanssa maisteltiin Runebergin torttuja, Salosen possumunkkeja ja Geishan uutta cappuccino-makua :) 
Helsingissä testasin serkkuni kanssa gluteenittoman kahvilan, Glutiquen, Eerikinkatu 12:ssa ja Turussa kahviteltiin Cafe Fontanassa ja CaféArtissa.
Siskonpoikani kanssa seikkailimme Suomen kansallismuseossa ja Turussa testasin ystäväni kanssa Kakolan funikulaarin ja leipomokahvilan. 
Elokuviinkin ehdin, sillä vasta ensi-iltaan tullut Helene oli vain nähtävä! Upea leffa kerrassaan.
Kaiken tämän yllämainitun herkuttelun vuoksi oli lenkkeiltäväkin ja mikäs sen mukavampaa, kuin laittaa jalkaa toisen eteen Hirvensalon kauniissa maisemissa, Aurajoen rannassa ja Helsingin kaduilla.
Kameraa kuljetin mukanani tällä kertaa vain Hirvensalon upeassa luonnossa, joka ei kylläkään kovin tammikuiselta näyttänyt. 


Tässäpä kuvia rakkaista maisemista.













Sokerikuorrutusta sain ihailla kahtena aamuna.
Äidillä oli pihallaan maisemaan kauniisti sopiva valopuu.











Tuttu metsä.







Suomesta oli tälläkin kertaa haikeaa lähteä.
Olisin niin mielelläni viettänyt enemmänkin aikaa rakkaiden ihmisten seurassa, sillä minuutit ja tunnit menevät niin nopeasti. 


Matkalaukkuni täyttyivät kotimatkalle painorajoituksiin asti, sillä mukaan Norjaan lähti ruisleipää, Elovenaa, makeisia, Lumenen kosmetiikaa, suomalaista designia, muutama kirja ja vaatelöytö ja jopa kaalikääryleet ja juustoleipää :) 
Viikinki oli riemuissaan, kun sai kaalikäärylepäivällisen heti kotiin saavuttuani.

Kiitos vaan Hirvensalon K-kauppaan hyvästä palvelusta!


Suomalaiseen designiin liittyen.....
puhelimella napattua uusista suomalaisista aarteistani, eli Pentikin vihreä tyyny (Suomesta), Kastehelmilyhdyt meri ja pellava (Illums bolighus), Arabian punaiset Maisema-mukit ja Muumimamma-muki (Suomesta kannoin).
Muumimukit ja vastaavat ostan kyllä useimmiten täältä, mutta kun Suomessa on niin helppo innostua :D






Näin ulkosuomalaisena on todettava, että kotoa lähtemisen haikeus muuttuu aina kuitenkin kotiin palaamisen iloksi - koti kun kahdessa maassa, ihan kuten sydänkin.
Norja ottikin minut tällä kertaa vastaan aurinkoisena ja lämpimänä, vaikka harmauteen jo seuraavana päivänä palattiinkin.
Maalle oli hyvä päästä hiljentymään ja lepäämään. 


Mökkimaisema rakas ja meidän rannassa jo reilun kuukauden viihtynyt myskisorsa. 
Olemme ilmeisesti saaneet uuden lemmikin.






Sumuista ja sateista. Lumipisarat ovat jo aloittaneet kukintansa ja mustikkakin on nupuilla.
Tuntui hyvältä sytyttää pikkuisen torppani valot, laittaa kahvi tulemaan ja todeta olevansa taas kotona. Matkalta jää mieleen niin paljon ajateltavaa, jota on hyvä täällä hiljaisuudessa työstää.











Kovasti harmaasta tammikuusta löytyy muutama väriläiskä. 









Aurinkoa kaipaan ihan valtavasti! Istun parhaillaankin päivänvalolamppuni valossa ja toivon, että huominen sääennuste pitää auringon pilkahtamisen suhteen paikkansa.

Kevät ja kesä ovat jo malttamattoman odotuksen kohde, varsinkin mökkipihan suhteen ja välillä pitää ihan rauhoittua ymmärtämään, että olemme yhä tammikuussa.
Helmikuu on kyllä nyt niin tervetullut ja toivottavasti poutaisempi kuukausi!  


Toivottavasti löydätte tänne yhä, vaikka blogitaukoni pitkiä ovatkin. 


Oikein hyvää alkavaa helmikuuta teille kaikille!


Vi snakkes, 

Marianna