Tekstit

Pimeyden keskeltä

Kuva
Kohta se taas joutuupi, nimittäin joulu pohjolaan!  Se luo loistoaan pirtteihin pienoisihin ja minunkin vankilassani vaikenee vaikerrus, sillä "murheita muistaa ken vois bloggaajan". Hieman muunneltu lainaus :) rakastamastani Sylvian joululaulusta, jonka viimeinen säe  " Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen! Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sa siunaa se maa muistojen! Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa! Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman." saa minut aina kyyneliin. Tämäkin joulu tulee olemaan Norja-joulu, vaikka niin kovasti toivoin sitä Suomessa viettäväni.  Samalla tuntuu kuitenkin nololta valittaa ja vaikertaa, sillä vietinhän minä kesällä kokonaiset viisi ja syksyllä kolme viikkoa kotosalla Suomessa ja olen luvannut itselleni, että ensi jouluna olen Turussa, tuli mitä tuli. Ikävääni, tuota alati läsnä olevaa, aika painavaa kaveria, olen koettanut

Tanssien tuulen mukana talveen

Kuva
Hei ja hyvää talviaikaa kaikille! Minä ja panssarilaukuiksi ristityt matkalaukkuni kotiuduimme viime maanantaina kolmeviikkoiselta Suomi-retkeltä ja koetamme nyt "laskeutua" takaisin tähän norjalaiseen arkeen. Laukut ovat jo lepotilassa, minä en. Kaappini ovat nyt täynnä suomalaisia makeisia, glögiä, ruisleipää, hunajaa, kahvia, flunssalääkkeitä.... ja selkäni kaikesta kantamisesta kohtalaisen jumissa ;), mutta hei....sanon kuten mummoni aikanaan: "sen minkä ostan, jaksan kantaakin" . Suomessa oli (yllätys, yllätys) jälleen kerran aivan ihanaa ja te, jotka seuraatte ig-tiliäni, olette varmasti matkakuviakin siellä nähneet.  Tänne blogiini en Suomi-kuvia kuitenkaan tälläkään kertaa laita, vaan nämä syksyiset kuvani ovat kaikki täältä Norjasta. Syksy olikin täällä meillä suhteellisen kaunis aina lokakuun lopulle asti, joten tällä hetkellä riehuva tuuli puhaltakoot ikäänkuin talveen johdattelevana tanssina.  Marraskuu on marraskuu, mutta onhan siinä hyviäkin puolia!  J

Kesä

Kuva
  Uskokaa tai älkää, täältä tulee postaus! Blogini on uinunut laiskanlaisessa rantatuolissa, seikkaillut lounais-Suomen suvitunnelmissa, opetellut suppailemaan, palannut 36 vuoden tauon jälkeen ratsaille, viettänyt aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja vaikka mitä, mutta tänne asti se ei ole postauksina päätynyt (mielessäni olen vain bloggaillut) ja kuten toukokuussa kirjoitin, on sen lopullinen siirtyminen arkistoonkin ollut harkinnassa.  Eilen heräsi kuitenkin ajatus siitä, että voisin venytellä näitä Suomen kesässä päivettyneitä sormiani ja kokeilla, josko ne vielä liikkuisvat näppäimistöllä ja muuttaisivat ajatukseni sanoiksi.  Käykö täällä enää kukaan? Enhän minä sitäkään tiedä, mutta kokeillaan!   Tämä kesä oli minulle erikoinen siksi, että vietin siitä kokonaiset viisi viikkoa, myös juhannuksen, Suomessa!  Sain viettää aikaa vanhempieni, sukulaisteni ja ystävieni kanssa, olla suomalainen suomalaisten joukossa, rentoutua ja lomailla, mutta myös auttaa ja olla läsnä - tyttärenä, sisk