Tekstit

Joulukuun varjoja

Kuva
  Norjaa ympäröivät nyt varjoisat veet, sillä corona-tartunnat ovat riistäytyneet käsistä ja omikron-variantti leviää kulovalkean tavoin. Kukaan ei tiedä, miten pahaksi tilanne vielä voi kehittyä, mutta arviot ovat synkkiä ja suorastaan pelottavia. Uudet rajoitukset (hätäjarru) astuvat voimaan ja sulkevat jälleen suuren osan arkista elämäämme, mutta saattaapa olla, että ne tulevat aivan liian myöhään. Toivottavasti eivät!  Oma havaintoni Norjasta on ollut se, etteivät kasvomaskit ole kovinkaan suosittuja olleet, vaan ne heitettiin pois jo kesällä.  Kun lensin lokakuun lopulla Helsingistä Osloon, tuntui kuin olisin lentänyt ihan eri maailmaan (corona-vapaaseen maailmaan), sillä Gardermoenin kentällä ei maskeja näkynyt, vaikka ihmiset kuorossa yskivätkin. Se tuntui hurjalta.  Terveydenhuollon ihmisenä on uskoni kasvomaskiin vankkumaton.  Sen käyttäminen on pieni asia ja samalla suuri teko, jolla säästytään paljolta harmilta. Norja ei olisi tässä suossa, mikäli kasvomaskit olisivat kasvoi

Pimeyden keskeltä

Kuva
Kohta se taas joutuupi, nimittäin joulu pohjolaan!  Se luo loistoaan pirtteihin pienoisihin ja minunkin vankilassani vaikenee vaikerrus, sillä "murheita muistaa ken vois bloggaajan". Hieman muunneltu lainaus :) rakastamastani Sylvian joululaulusta, jonka viimeinen säe  " Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen! Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sa siunaa se maa muistojen! Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa! Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman." saa minut aina kyyneliin. Tämäkin joulu tulee olemaan Norja-joulu, vaikka niin kovasti toivoin sitä Suomessa viettäväni.  Samalla tuntuu kuitenkin nololta valittaa ja vaikertaa, sillä vietinhän minä kesällä kokonaiset viisi ja syksyllä kolme viikkoa kotosalla Suomessa ja olen luvannut itselleni, että ensi jouluna olen Turussa, tuli mitä tuli. Ikävääni, tuota alati läsnä olevaa, aika painavaa kaveria, olen koettanut

Tanssien tuulen mukana talveen

Kuva
Hei ja hyvää talviaikaa kaikille! Minä ja panssarilaukuiksi ristityt matkalaukkuni kotiuduimme viime maanantaina kolmeviikkoiselta Suomi-retkeltä ja koetamme nyt "laskeutua" takaisin tähän norjalaiseen arkeen. Laukut ovat jo lepotilassa, minä en. Kaappini ovat nyt täynnä suomalaisia makeisia, glögiä, ruisleipää, hunajaa, kahvia, flunssalääkkeitä.... ja selkäni kaikesta kantamisesta kohtalaisen jumissa ;), mutta hei....sanon kuten mummoni aikanaan: "sen minkä ostan, jaksan kantaakin" . Suomessa oli (yllätys, yllätys) jälleen kerran aivan ihanaa ja te, jotka seuraatte ig-tiliäni, olette varmasti matkakuviakin siellä nähneet.  Tänne blogiini en Suomi-kuvia kuitenkaan tälläkään kertaa laita, vaan nämä syksyiset kuvani ovat kaikki täältä Norjasta. Syksy olikin täällä meillä suhteellisen kaunis aina lokakuun lopulle asti, joten tällä hetkellä riehuva tuuli puhaltakoot ikäänkuin talveen johdattelevana tanssina.  Marraskuu on marraskuu, mutta onhan siinä hyviäkin puolia!  J