Tekstit

Olipa kerran blogi

Kuva
  Olipa kerran blogi. Sen nimi oli Vuonon kimallus ja sitä piti Norjassa asuva Marianna. Siinä pohdittiin elämää, seikkailtiin luonnossa, tehtiin milloin mitäkin ja kaiken pohjana oli valokuvausharrastus - se kun oli blogin pitäjälle harrastuksista se mieluisin. Blogi alkoi kuitenkin jossakin vaiheessa nykiä raiteillaan, eikä Mariannan kamera enää kulkenut hänen mukanaan, ei edes Kreikan matkalla. Oliko Vuonon kimalluksesta tullut historiaa? MOI VAAN KAIKKI TÄNNE PUTKAHTANEET! Täällä puhallellaan pois pölyjä vanhasta, jo kauan "takahyllyllä" lojuneesta blogista ja vähän tästä sen pölyttyneestä pitäjästäkin :) En normaalisti puhu itsestäni kolmannessa persoonassa, mutta jotenkin tuo Vuonon kimalluksen Marianna tuntui jo ihan vieraalta tyypiltä, enkä ole häntä itsekseni tunnistaa. Tämä ihminen, joka tässä nimittäin nyt kirjoittaa, on ollut kuorimitettu ja iloton jo jonkin aikaa, eikä surullinen mieli mitään luo, ei myöskään valokuvaa. Syksy oli minulle täyttä painajaista, sillä

Kesän kuulumiset

Kuva
  Kylläpä tuntuukin oudolta istua taas tässä! Olen ihan kirjaimellisesti pyyhkinyt pölyt työpöydältäni, etsinyt blogini salasanaa kymmenien muistivihkojen omituisesta läjästä (pakkomielteinen viehtymykseni ostaa kauniita vihkoja kostautuu) ja ihmetellyt blogini sivuja vähän samaan tapaan kuin pitkältä lomalta palaava lapsi lelujaan!  Kamera, jonka niin ikään alkukesästä hyllytin, on taas tässä vierelläni ja vähän epävarmoin sormin olen sitä nyt viikon pari kosketellut, säädellyt ja muutaman kuvankin ottanut.  Usko omaan tekemiseen katosi nimittäin alkukesästä kokonaan. En nähnyt enää mitään järkeä kuvaamisessa, kuvien jakamisessa tai minkäänlaisissa suunnitelmissa niiden suhteen. En nähnyt mitään järkeä oikein missään muussakaan. En ole luokitellut itseäni masentuneeksi, vaan lähinnä alakuloiseksi ja toivottomuutta potevaksi, mutta jos silmät auki asiaa tutkiskelen, niin sitähän se epäilemättä on ollut, jonkinlaista masennusta. Alakuloni kumpuaa nimittäin aika syvältä ja kaukaa. Se on