Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Ihan vaan kuvia




Pieni (tai no vähän reilumpi) kuvakooste siitä, mitä on tullut viime viikkoina kuvattua :)

Juuri nyt odotellaan hellettä, sen mukana (tottakai) kulkevaa ukkosta ja lauantaina tänne saapuvaa Bon Jovia, jonka konserttiin lähden minäkin, vannoutunut ikifani rokkaamaan :)
Olin heidän konsertissaan Helsingissä vuonna 1986, joten on aivan mahtavaa mennä kokemaan Bon Jovi nyt uudelleen.....33 vuoden jälkeen....ja Jon Bon Jovia lainatakseni
" not old, just older"


Mutta nyt kuviin! 
Olen nyt kuvaillut luontoa ja torppaelämää myös ensi vuoden seinä- ja pöytäkalentereihin ja saapa katsoa syntyisikö kuvistani vielä korttejakin. 
Oli miten oli, nyt kuvataan ja syksyllä tehdään sitten kaikki muu työ.




Luontoa on aina yhtä antoisaa kuvata. Valo ja sää vaihtelevat, luonto on kaunis.












Sade








Auringon paluu







Hetkiä torpalla.



Herneet ja tomaatit









Torppa-aiheisen kalenterin kuvissa aion käyttää torpan vanhaa irtaimistoa, joka on kyllä yhä mukana ihan arkikäytössäkin. 
Meidän mummonmökkimmehän on sellainen nykyajan mukavuuksilla osittain varusteltu, mutta toisaalta lähes museosta käyvä mökki, jossa 1800-luvun esineet palvelevat rinta rinnan uusien esineiden kanssa. 
Siitä, pitäiskö kalenterin esittää torppaa sellaisena kuin se on nyt (alla), vain ainoastaan vanhaan keskittyen, olen saanut varsin jakautuvia mielipiteitä. 
Päätös syntyy varmasti tehdessä. 


















Torpalla on hyvä olla, hoitaa puutarhaa, leipoa, viettää siestaa puun alla....
Kivutkin helpottavat joka kerta, kun olen täällä.



Laitan vielä kuvia rantalenkiltäni eilen illalla. Oli nättiä.













Kaupunkipuutarhassani kukkivat nyt Irikset, rosmariini ja varjoisan paikan sukkulentit.
Koetan parhaillani suunnitella jotakin uutta ja mukavaa myös kaupunkipuutarhaani, jossa on varsinkin yksi, piristystä kaipaava alue. 
Haaveena olisi saada kyseiselle paikalle katettu terassi tai ihan puutarhamajakin.








Ihanaa kesäkuuta teille kaikille! 

Nautitaan valoisista illoista ja helteestä, joka kohta tulee.....Suomeen pidemmäksi aikaa, meille ainakin hetkeksi! 



Vi snakkes, 
Marianna

tiistai 21. toukokuuta 2019

17. mai maalla


Kun lapset olivat pieniä, olivat 17.mai:t (Norjan kansallispäivä) yhtä hulinaa. 
Päiväkodin ja koulun paraatiin kiiruhdettiin jo aamuvarhaisella ja niihin lähtöä edelsi JOKA VUOSI jonkinlainen kaaos ja hässäkkä. 
Hyväksi vakuutetut kengät saattoivatkin yht'äkkiä kiristää, kansallispuvun essuun lätsähti hilloläiskä, hiusnauhat olivat kadoksissa tai koulurepun pohjalta löytyi lappu, jossa pyydettiin toimittamaan kakku koulun juhlaa varten! 
Paraatit kuljettiin joko sadesäässä tai kuumuudessa, mutta kuitenkin aina yhtä suurella innolla, laulaen ja hurraa -huutoja huudellen. 
Koulujen torvisoittokunnat puhalsivat tahdit, usein hieman nuotin vierestä ja paikallisen vanhainkodin edessä paraati pysähtyi kansallislaulua laulamaan. Iloiset ja hivenen liikuttuneet vanhukset yhtyivät lauluun, liput liehuivat ja kaikki vilkuttivat kaikille.
Olen kulkenut paraatissa vastuullani kokonainen luokka, järjestänyt kilpailuja koulun pihassa ja leiponut niitä kakkuja....niin monia kakkuja.
Koulun ohjelman jälkeen kiiruhdettiin lähes joka vuosi kaupunkiin, lounaalle ja markkinavilinään, suurempia paraateja katsomaan ja ilmapalloa ostamaan.
Hauskaa oli aina, kommelluksista ja kantapäihin ilmestyneistä vesikelloista huolimatta :) 


 Nyt, kun lapsemme ovat nuoria aikuisia ja heillä on omat menonsa, on kansallispäivän juhlinta täällä meillä aivan toisenlaista. 
Heräämme kunnialaukauksiin, jotka ammuttaan aamulla kello seitsemältä, syömme juhla-aamiaisen ja 17.mai:n osuessa viikonloppuun, kuten tällä kertaa, matkaamme maalle.

Vehreä maalaistie, karitsat ympäröivillä niityillä, sinisenä kimaltava vuono, liput saloissa ja lehtivät metsät......sen kauniimpaa kansallispäivämaisemaa ei taatusti olekaan.
Torpallamme nautimme rauhaisasta juhlatunnelmasta, hellepäivästä, hyvästä ruuasta, pääskysistä päidemme yllä, kukkivista syreenipuista ja meren raikkaasta tuoksusta.


Kaikella on aikansa ja jokainen aika on omalla tavallaan hienoa. 
Tämä rauha on hienoa ruuhkavuosien jälkeen, vaikka kyllähän sitä vieläkin tyttärien kanssa meseiltiin päivän kuulumisia ja niihin kantapäiden vesikelloihin (joista sain kuviakin) tarvittiin edelleen äidin neuvoja.



Juhlaa maalla













Ja miten ihana iltakin saatiin.
(kuu-kuva otettu alkuviikosta)







"Mitä? Joko sä kuvaat? En ollut vielä valmis."



" No nyt. Ota nyt."



" Joko meillä on ruokapaussi? Niin ihanaa tuomea tässä, että täytyy ihan maistaa..."




Ihanat naapurit meillä, eikö vaan?


Syreeni kukkii! Ai miten sen tuoksua rakastankaan! 
Se tuo mieleeni mummolan pihan, rakkaan mummoni ja lapsuuden kesät. 










Viinimarjakin kukkii jo.




Tuomi ilta-auringossa.



Klematis valmiina kukkimaan.




Ruusuista ensimmäisenä kukkii kurtturuusu rugosa, mutta muissakin ruusuissa on jo nuppuja.




Viikonloppu maalla meni suunnilleen näissä merkeissä ja uimassakin kävin useamman kerran. Mittasin meriveden lämpötilaksi 14 astetta.





Kuten edellisessä postauksessani jo totestin, haluaisin jarruttaa kesän edistymistä juuri nyt, kun luonto on kauneimmillaan. 





Tämän omenankukan myötä - hyvää toukokuun loppua teille kaikille!
Nautitaan lämmöstä, kesän saapumisesta ja lomien odotuksesta.
Tämä on hienoa aikaa.


Voikaa hyvin, 

Marianna