Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Corona-ahdistuksen selättämistä



Haluaisin oikeastaan kirjoittaa jostakin ihan muusta, en julmasta viruksesta, joka kantaa ennen kevättä 2020 niin hyviä assosiaatioita luonutta nimeä, mutta enhän minä pysty siitä kirjoittamattakaan olemaan! 
Corona on saanut maailman polvilleen ja meidät kaikki täysin epätodelliselta tuntuvaan, vapaudettomaan, pelokkaaseen tilaan.

Täällä Norjassa on tänään 2557 tartunnan saanutta ja heistä sairaalahoidossa 194. 
Kuolleita on 10.
Rajamme ovat lähes kiinni. 
Koulut, päiväkodit, kampaamot, kuntosalit, uimahallit, hierojat, hammaslääkärit ja lukuisat likkeet, ravintolat ja pubit ovat suljettuja.
Kaikki tapahtumat, konsertit, jumalanpalvelukset, konfirmaatiot, häät jne. on peruttu/siirretty.
Kaikki, joilla siihen on mahdollisuus, tekevät etätöitä.
Mökkeily on kielletty, tai ainakin niillä yöpyminen. 

Ruokakaupassa käyminen tuntuu lähes venäläiseltä ruletilta, oli sitten antibacia, hanskoja ja kasvoja suojaavia huiveja vaikka miten.

Myönnän vahtivani perheeni käsienpesua kuin haukka. Pesen ruokaostokseni (kaiken minkä voi pestä), ennen kuin laitan ne kaappiin ja desinfioin ovenkahvoja, kaukosäätimiä, puhelimia ja vaikka mitä jatkuvasti.
Kaipaan mökille, jossa tunnen olevani paremmassa turvassa, sillä minulla on astma ja kuulun siksi riskiryhmään.
Kuluneen viikon kohokohta lienee ollut kirurgien käyttämän saippuan löytäminen apteekista! Sehän on suoranaista kultaa! 

Iltaisin on vaikea saada unta ja huomaan, että uutisia ei kannata katsoa enää klo 21 jälkeen.

Tunne siitä, että tämä näkymätön vihollinen ravistelee meitä miten haluaa, on ahdistava.
Ahdistusta kasvattavat lisäksi luvut, jotka päivittäin näyttävät uusimman työttömien, lomautettujen, sairastuneiden, teho-osastolle joutuneiden ja kuolleiden määrän.

Keskustelupalstojakaan ei kannata lukea, sillä ihmiset ovat varsin nopeita etsimään "syntipukkeja", joita voi nimitellä, uhkailla ja kauhistella. Virus kun on näkymätön, eikä sille voi huutaa.
Syytös onkin siksi helpompi kohdistaa heihin, jotka lomailivat Italiassa ja Itävallassa, ihmisiin jotka haluaisivat mökeilleen ja pois kaupungeista, hamstraajiin, heihin, jotka ulkoilevat suosituilla alueilla...... syyllisiä pitää olla ja pahimmillaan ollaan jo ampumassa mökkeilijää niskaan ja viemässä hamstraajaa muilutettavaksi.


Pimeyden keskellä on toki valoakin ja jokainen toivoa antava, hyvä ja iloinen uutinen on kuin taivaalla loistava kevätaurinko, yhtä lohduttava.
Ihanat italialaiset ja ranskalaiset laulamassa parvekkeillaan, ihmiset, jotka haluavat auttaa naapureitaan, Venetsian kirkastuneet kanavat ja delfiinit, nettikonsertit, hirtehishuumori ja ystävät, joita voi halata somen kautta.
Bergenissä satamaan uiskenteli eilen miekkavalaita ja moni uskoo sen johtuvan siitä, että risteilijäalukset ovat nyt poissa.



Omaa Corona-ahdistustani koetan selättää seuraamalla ja kuvaamalla keväistä luontoa, leipomalla, siivoamalla kaappeja, katsomalla tv-sarjoja (Outlander-maratoni menossa) ja tekemällä pihatöitä. 
Mustarastaat rakentavat jo pesäänsä takapihamme murattiin, jonka välttämätön kevättypistyshomma tehtiinkin muuten eilen.... pesäaluetta erityisesti varoen. 
Olen ostanut korillisen orvokkeja ja hakenut pääsiäiskoristeet vintiltä. 
Olemme ulkoilleet koiran kanssa ja niin mukavaa kuin se muuten onkin, tuppaa poluilla ja rannoilla olevan vähän liikaa ihmisiä ja sitä saa tuon tuostakin hypätä tien reunaan tai jopa ojaan. Kaikki eivät kunnioita 1-1,5 metrin etäisyyttä muihin ihmisiin.
Viikonloppuna ihmisiä oli kaikkialla ihan valtavat määrät, sillä kaunis kevätviikonloppu, (jota ei voinut viettää mökeillä) sai normaalia suuremman väkimäärän puistoihin, rannoille, lenkkipoluille ja metsiin. 
Ei ihan turvallista menoa sekään.


Rukoilen ihmettä. 
Jospa virus kuolisi itsestään, palaisi loppuun kuin aikansa riehunut tulipalo. 
Jospa huomenna keksittäisiin toimiva lääke.


Meillä on täällä kotosalla etätyöläinen, joka on nyt reilun viikon ajan kokoustanut kriisikokousta toinen toisensa jälkeen, mutta täällä on myös kaksi etäopiskelijaa ja sehän tarkoittaa, että minun työpisteeni on päiväsaikaan valloitettu. 
Tänään päätin kuitenkin istua täällä hetken, käydä läpi ottamiani kevätkuvia ja nakutella ilmoille tämän postauksen.



Toivottavasti nämä kuvani tuottavat nekin jonkinmoista iloa.





Luonto ei ole Coronasta moksiskaan.

Ahkerat ahertajat kroukuksia moikkaamassa.







Kirsikat ovat puhkeamassa kukkaan, samoin narsissit.


Kasvua versoavat solmut - niin elämässäkin :)









Lenkkeily kameran kanssa piristää aina, mutta parhaiten näin keväällä.





Sammakoita metsästetään taas.







 Lenkkimaisemia menneeltä viikolta.











Me jäämme nyt odottamaan hallituksen uusia linjauksia ja katsomme iltauutisten jälkeen lisää Outlanderin tapahtumia.
Huomenna on toivottavasti jo parempi päivä.



Mikä Corona-tilanne siellä Suomessa on tänään? 
Entä muualla? 






Voikaahan kaikki hyvin, pysykää turvassa ja terveinä. 

Nautitaan ainakin keväästä!


Vi snakkes, 

Marianna

maanantai 2. maaliskuuta 2020

Uutta voimaa ja valoa


Tervetuloa maaliskuu! Tervetuloa valo! 
Tervetuloa kevät! 

Kylläpä tuntuikin hyvältä kääntää kalenterin lehti ja huikata jäähyväiset ennätyksellisen sateiselle helmikuulle, niin ja ylipäätään koko talvelle.
Yhtään ei tule ikävä.

Viikkoja, tai oikeammin kuukausia kestäneet kaatosateet ja helmikuiset myrskyt ovat olleet varsinaisia koettelemuksia, sillä ne ovat rajoittaneet ulkona liikkumista ja sen myötä myös luontokuvaamista. 
Ulkoilu ja kuvaaminen ovat minulle niin tärkeitä asioita, että saan vieroitusoireita, jos en pääse niitä harrastamaan. Minusta tulee äkäinen, værsyk, kuten täällä Norjassa sanotaan (google kääntääkin kyseisen sanan hienosti "vuodenaikojen mielialahäiriöksi" :) 


Ulos olen kiiruhtanut joka ikisenä poutaisena hetkenä ja alla olevat kuvat ovatkin saldoa näistä ulkoiluhetkistä. Kuvat ovat antaneet minulle myös toivoa, sillä ne ovat paljastaneet neiti kevään olevan jo paikalla. 


Keksin tammi-helmikuisen sadekidutuksen aikana myös erinomaisen tavan pitää ajatukseni tulevassa kesässä ja aloitin mökillämme olevan vierasmökin (vanhan kanalan) uudistamisen. 
Vierasmökissämme on vuoden ympäri sellainen kesäinen fiilis, joten siellä on kiva oleskella, istua iltaa, kahvitella ja nukkuakin.




Luontokuvia helmikuun poutaisista hetkistä.

























Kuten kuvista näkyy, on keväällä todellakin jo vauhti päällä.



Laitanpa vielä pari puhelinkuvaa vierasmökistä, jonka kesäiseen tunnelmaan olen siis sateita paennut. 
Vierasmökkiin saatiin keittiöpiste maalaamalla käytettynä ostettu lipasto mustaksi ja vaihtamalla sen kaappeihin ja laatikoihin vetimet.
Laatikoista löytyvät nyt ottimet ja servetit, kaapeista kahvikupit, lautaset, leivänpaahdin, vedenkeitin, kynttilät, kahvit ja teet.
Toin tänne myös Dolce Gusto pingviini kahvinkeittimen. 
Teimme seinälle kaksi hyllyä alkuperäisen venevajan laudoituksesta ja tilasimme niihin Maze Pythagoras-hyllynkannattimet. Toimii!

Mökin alkuperäinen puuhella on nykyään vain koriste-elementti, mutta toimittaa myös hyllyn/laskutason virkaa ja on ihan kivan näköinen, kun laitoin sen tulipesään halkoja ja valoketjun. 

Istuintyynyt ja Mille Moi -tyynyliina ovat kanalan terassin penkille ostettuja...en malttanut odottaa :)

Seuraava operaatio on rahdata tänne parisänky ja rakentaa yöpöydät/-hyllyt. 


Tämä projekti on todellakin ollut suurena apuna tässä säähän liittyvässä mielialahäiriössä, sen voitte uskoa.








On hyvin paljon mahdollista, että kesän lomailut vietetään tänä vuonna täällä, sillä niin epävakaa on maailman tilanne ... jälleen kerran. 
Korona-virus muuttaa suunnitelmia, Kreikka kamppailee tällä hetkellä pakolaismassojen kanssa ja kaikki näyttää juuri nyt aika synkältä. 

Toivon todellakin, että Kreikka saa nopeasti apua EU:lta sillä tilanne on kohtuuton Kreikalle hoitaa. 
Miten voikin olla, että näillä muutamalla vallan- ja riidanhaluisella ukkelilla on tässä maailmassamme valta ja mahti kyntää niin paljon tuhoa. Heidät voisi niputtaa ja lähettää kuuhun. Tappelisivat kyllä varmasti sielläkin.... mikä kivi on kenenkin, kellä suurin monttu jne.


Koronan osalta totean vain






Mukavaa maaliskuuta!
Pysykää terveinä!

Marianna

torstai 6. helmikuuta 2020

Kevät kuiskii tulostaan





Sieltä ne nousevat kylmästä maasta, tervehtivät toisiaan arvokkaasti nyökkäillen ja kurottautuvat sitten kohden valoa, joka avaa jokaisen kukkanupun satumaiseksi kelloksi.
Lumikellot, kevään ensimmäinen kuiskaus!

Tänä vuonna ne näyttävät kannustaneen narsissitkin vauhtiin, sillä kovasti pitkälle ovat nekin jo venähtäneet.











Helmikuussa helmeilevät vain sadepisarat.




Kevättä on kiva vauhdittaa tulppaanikimpuilla, mutta aika vauhdilla tuo nyt näyttäisi tulevan joka tapauksessa. Hasselpähkinäpuussakin on jo kukkia.




Sunnuntaina nautittiin auringosta Mølleparkin puistossa.







Massiiviset männyt (en tiedä mikä laji) ja vanhat korkeat sypressit ja pinjat ovat Mølleparkin puiston kauneuksia.


Vuorilla on lunta. Meillä tuo kaikki on tullut sateena.
Mökkimaisemaa sunnuntaina.




Kevättä odotan jo lähes rauhattomana. Järjestelen kukkapurkkejani, tarkastelen tulppaani-istutuksiani, suunnittelen....ja toivon, että sateet jo jättäisivät meidät rauhaan. 
Meillä on ollut lämmin, suhteellisen myrskytön, mutta aivan kauhean sateinen talvi. Normaali sademäärä tammikuulle täällä rannikolla on noin 100 mm ja tänä vuonna vettä tuli 240 mm. Sama meno on jatkunut nyt helmikuussa. 
Joulukuun normaali sademäärä on taas 120 mm, mutta joulukuun 2019 sademäärä oli 
220 mm.
Arvatkaas miltä nurmikot näyttävät? 


No, päivät muuttuvat yhä vain keväisimmiksi ja odotus palkitaan taas kohta! 
Nyt nautitaan lumikelloista ja lisääntyvästä valosta! 


Oikein hyvää viikonloppua,


Marianna