Tekstit

Kesä

Kuva
  Uskokaa tai älkää, täältä tulee postaus! Blogini on uinunut laiskanlaisessa rantatuolissa, seikkaillut lounais-Suomen suvitunnelmissa, opetellut suppailemaan, palannut 36 vuoden tauon jälkeen ratsaille, viettänyt aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja vaikka mitä, mutta tänne asti se ei ole postauksina päätynyt (mielessäni olen vain bloggaillut) ja kuten toukokuussa kirjoitin, on sen lopullinen siirtyminen arkistoonkin ollut harkinnassa.  Eilen heräsi kuitenkin ajatus siitä, että voisin venytellä näitä Suomen kesässä päivettyneitä sormiani ja kokeilla, josko ne vielä liikkuisvat näppäimistöllä ja muuttaisivat ajatukseni sanoiksi.  Käykö täällä enää kukaan? Enhän minä sitäkään tiedä, mutta kokeillaan!   Tämä kesä oli minulle erikoinen siksi, että vietin siitä kokonaiset viisi viikkoa, myös juhannuksen, Suomessa!  Sain viettää aikaa vanhempieni, sukulaisteni ja ystävieni kanssa, olla suomalainen suomalaisten joukossa, rentoutua ja lomailla, mutta myös auttaa ja olla läsnä - tyttärenä, sisk

Vuonon rannalta moi

Kuva
Lupasin viime postauksessani palailla tänne blogiini jo viikon sisällä, mutta eihän sitä tietenkään tapahtunut, vaan kuukausi tässä tälläkin kertaa meni.  Noloa suorastaan. Lupaukseni pikaisesta paluusta liittyi Litunetin vanhaan vuoristotilaan, jossa vierailimme pääsiäisenä ja löydättekin sieltä ottamani kuvat ja tiedot kyseisestä tilasta tämän postauksen loppuosasta.  Litunet - kuin sokerina pohjalla siis :) Kyllähän sitä tulee mietittyä, että onko tässä blogin jatkamisessa tällä postaustahdilla mitään mieltä..... ja juu, varmasti kymmenettä kertaa näitä mietin, mutta tavallaan en haluaisi ihan kokonaan lopettaakaan.  Miksi sitten en saa kirjoitettua useammin? En edes tiedä!  Olisi helppo syyttää instagramia, joka hurmaa helppoudellaan, mutta ei, ei se kuitenkaan sekään ole, vaan jonkinlainen luovuttaminen, jota huomaan nykyään tekeväni useammallakin saralla. Kyselen jatkuvasti itseltäni "onko tässä mitään mieltä"   ja vastaus on ikävänkin usein "ei". Olen monen a