Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Lumen taikaa (kuvapaketti)


"Valkeaa unelmaa, valtakuntaa valoisaa
tuulisina öinä täällä kaipaan vaan".

Ja mitäs sitten tapahtuikaan?  
Se taisi olla joulun taikaa, vai untako sittenkin? 
Se oli kaunista, satumaisen kaunista..... ja nyt se on jo poissa. 



















Kauneutta mökkitiellä ja kotisaarella.





Toinen adventti mökillä. Maalla lunta oli aavistuksen verran vähemmän (yllättävää kyllä), mutta talvista oli sielläkin.












Lumi on nyt, ikävä kyllä, sulaamassa pois, sillä tämä päivä toi mukanaan lämpöasteita ja vesisateen.
Pikkutiet ovatkin tällä hetkellä varsinaisia jääratoja ja kaatumisia tapahtuu paljon. 






Stavangerin joulun avajaisista. Beverly Hills Fun pub näkyy kauas! 










Palaanpa vielä myös Suomen Itsenäisyyspäivään, jota juhlistettiin täällä meilläkin. 
100-vuotiaalle neidolle koristeltiin sinivalkoinen, suomalaisilla herkuilla täytetty pöytä. 
Yle Areenasta seurattiin Suomen suurta juhlaa ja kyyneleitä kuivattiin päivän mittaan useampaankin kertaan.
Ikävää ei aina pysty pukemaan sanoiksi.

Kaunis ja rakas on 100-vuotias synnyinmaamme! 












Enempää en ehdi tällä kertaa kirjoittelemaan, mutta ensi viikolla pitäisi olla jo rauhallisempaa ja aikaa puuhailla bloginkin parissa.
Toivottavasti piditte kuvista!


Oikein ihanaa joulun odotusta ja hyvää Lucian päivän iltaa teille kaikille,


Marianna








torstai 30. marraskuuta 2017

Varpunen pienoinen syönyt kesäeinehen

!

Meillä on ollut niin sateista ja pimeää, että nämä syystalven lyhyet päivät ovat olleet tavallistakin lyhyempiä. Valo kun ei ole kyennyt taivaalla roikkuvan paksun pilvipeiton läpi tunkeutumaan, ei sitten millään. 
Rakeita - herneen kokoisia sellaisia, ukkosta, tuulta ja vesisadetta, niitä me olemme päivä toisensa jälkeen saaneet. 

Enpä siis ollut myyrämäisiä tihrusilmiäni (juu, sellaisiksi ne ovat muuttuneet) uskoa, kun eilen hämärästä kotikolostani ulos kurkistin ja kirkkaassa taivaanrannassa aamunkajon näin. Oli aivan tyyntä ja hiljaista, taivaalla tähdet ja kuu. 

Aamulenkkini oli kerrassaan ihana ja aika huvittavakin, sillä lähes jokaisella kalliolla, rannalla ja polulla oli iloisia valokuvaajia, joilla kaikilla näytti olevan se ihan sama motiivikin - AURINKO! 
Muualla maailmassa kuvataan kenties auringon pimennystä.......meillä taas sen näkymistä. 

Laitan omat aurinkokuvani seuraavaan postaukseen - otin aikamoisen sarjan minäkin! 



Meillä on jatkettu joulun rakentamista ja katsokaapas tätä - tonttuovi vähän suuremmassa skaalassa! 

Tämä vanha ovi on peräisin alkuperäisestä, jokunen vuosi sitten puretusta venevajastamme ja toimii hienosti myös jouluovena. Joulukranssin ostin lauantaina, kun vierailimme lukiolaisten joulumyyjäisissä (Tyttäreni opiskelee taide-, design- ja arkkitehtuurilinjalla ja kranssit olivat heidän käsialaansa).

Pupukin pääsi taas photoshootiin ja tykkäsi kovasti. Sammalhyasintti on sekin lukiolaisten myyjäisistä.














Meillä tuskin nähdään lunta tänäkään jouluna, joten joulumieli on osattava etsiä ilman valkoisia hankia.
Kenties se löytyy näistä yksinäisistä, punaisista lehdistä? Ne ovat kuin joulukoristeita harmailla oksilla ja aivan tavattoman kauniita, kun aurinko ne säteillään risukoista löytää. 







Joulumieltä tuovat myös varpuset. 
Varpunen jouluaamuna on mielestäni yksi kauneimmista joululauluista.
Tiedän, että tämä on äitini suuresti rakastama joululaulu. Hän, sodan keskelle syntynyt karjalaistyttö, muistaa tätä kuunnellessaan omaa lapsuuttaan ja kotipirttiään Pohjanmaalla, jonne he evakkoon päätyivät. Siellä hän pienenä tyttönä ruokki pikkulintuja..... ja tekee sitä yhä, nyt Turussa. 












Kesäeines on syöty itse kultakin ja viikonloppuna kaupungilla ottamani kuvat kertovat talven tunnelmaa. 
Kylmää, hiljaista, talven siniharmaata koleutta ja lintuja höyhenet pörröllään. 
Onneksi on heitäkin, jotka auttavat pikkuisia talven yli. Kaupungin puistossa lintuja ruokkinut mies oli ystäviensä ympäröimä ja näytti heidän seurassaan hyvin onnelliselta. 

Sen, minkä teette yhdelle näistä pienimmistä, sen teette minulle - nämä Jeesuksen sanat tulevat mieleeni ja uskon, että juuri näin se meneekin. 














Johanna og Broremann (Johanna ja veli) -patsas löytyy Stavangerin keskustasta. 





Valoa kaamokseen värikkäältä kadulta.









Laitanpa tähän loppuun vielä varjoisella rannalla kylpeneen nuoren joutsenen.
Siniharmaa talvimaailma voi tosiaankin olla kaunis sekin (vaikka aurinko parasta onkin) ja huomaatteko, taivaalla purjehti sininen sydän? 
Joulumieli vaiko sittenkin isänmaallinen mieli? Sininen pilvi vei ajatukset kohta 100-vuotiaaseen synnyinmaahan ja siihen, miten rakas se minulle onkaan. 









Minä kiiruhdan nyt ulos ja aurinkoon! 
Viikonlopuksi on luvattu vesisadetta, joten tästä ihanasta valosta on nautittava tänään. 

Aurinkokuvat tulevat sitten seuraavaan postaukseen!


Oikein hyvää joulukuuta ja ensimmäistä adventtia teille kaikille.


Marianna


keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Joulun lumoa luonnon inspiroimana (joulublogi alkaa)




Through the years we all will be together
if the fates allow
hang on shinig star above the highest bow
and have yourself a merry little Christmas now.......


Marraskuu matelee kohti loppuaan ja joululle voi viimeinkin antaa luvan tulla - voi miten minä olenkaan nyt elementissäni! 

Näin vuoden pimeimpänä aikana tuntuu erityisen hyvältä tulla tunnelmalliseen kotiin, käpertyä lempituoliin tai sohvalle ja nauttia kynttilöiden lämpimästä valosta. 
Joulu on satuja, taikaa ja hyvää mieltä. Se on lupaus hyvästä ja tuo valon pimeyden keskelle. 
Minun joulukotini onkin oma pieni joulusatuni. Rakastan pienten "tarinoiden" luomista ja inspiraationi haen sekä vanhoista joulusaduista että luonnosta. 

Olen joulukoristeiden suhteen ihan äärimmäisen valikoiva, sillä yhdistelen ostettuja koristeita luonnonmateriaaleihin, enkä pidä räikeistä väreistä. Punaista päästän toki joukkoon, mutta harkitun valikoidusti ja vasta lähempänä joulua. 
Osan koristeistani olen löytänyt kirppareilta ja vintage-putiikeista ja parhaat koristeet ovatkin mielestäni itse luotuja, eli eivät valmiita joulukoristeita.



Lipaston yllä kaartuu tänäkin vuonna peikonpähkinäpensaan oksa, johon ripustan muutaman koristeen. 
Lasimaljoissa on pohjalla mökiltä tuomaani sammalta, joka yhdessä koristekuusien kanssa luo pieniä metsämaisemia. Minusta ne ovat hurjan kauniita. 
Koristeiden ympärille laitan aina käpyjä, sekä aitoja että kimaltavia. 
Olen myös spraymaalannut vaahteran siemenkotoja kultamaalilla - niitä on kiva laittaa esim. kynttiläalustoille. 
Luontohan on aivan verraton koristevarasto, eikä siellä tarvitse käytttää rahaakaan.





Luonto inspiroi ja antaa ideoita. 

Tiistai oli täällä Stavangerissa kaunis ja kuurankukkainen päivä, joka omalla kohdallani huipentui kahden peuran kohtaamiseen lenkkipolullani. 
Peurat toinkin sitten myös joulukotiini!
Männynoksat ovat nekin mökkipihasta tuotuja ja niillä koristelen sekä sisällä että ulkona.











Mökillä koristelen huomattavasti kotia hillitymmin, sillä vanha kalastajatorppa ei kimalteita kaipaa. 
 Kynttilät vanhoissa pulloissa, korit ja perinteiset joulukukat sopivat torpan jouluun.
 Yhdet pienet jouluvalot jätin sentään torppan ikkunalle tuikkimaan - talon kummitus tykkää niin kauniista.















Katsokaapa näitä maanantaina ottamiani kuvia! 
Aurinko on nykyään niin harvinainen vieras, että sen jokaista käyntiä pitää suorastaan juhlia. On hienoa nähdä maailma valot päällä.







Punarinta ja syksyllä tekemäni terassikranssin pihlajanmarjat.






Tummissa varjoissakin on tosin oma kauneutensa ja sekin saa osansa koristeluissani. 










Makuuhuoneessa unelmoidaan valkeasta joulusta, rekiretkistä ja pakkasöistä. 
Niitä tuskin tänne saamme, mutta unelmia pitää olla. 
Linus testaa tunnelmat!





Tonttuoven tekoon en ole vielä sentään ryhtynyt. Oletteko te?


Jatkan näissä joulutunnelmissa taas seuraavassa postauksessa ja toivon, että tästä oli iloa (kenties joku vinkkikin) teille blogiani kurkkiville. 


Lisää joulua siis tulossa! 




Tunnelmallisia iltoja ja joulumieltä teille kaikille,

Marianna