Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 29. marraskuuta 2018

Kuvailuja ja joulunodotusta


Se on kuulkaas nyt sellainen juttu, että joulukuuhun on enää kaksi yötä! 
Se tuntuu välillä ihan uskomattomalta, sillä marraskuu on mennyt kuin siivillä ja sään suhteenkin niin hienoissa merkeissä, ettei talven tuloa ole oikein edes huomannut. Viime viikko oli toki jo kylmempi, mutta niin aurinkoinen ja päivisin suorastaan keväisen oloinen, ettei marraskuusta voi pahaa sanaa sanoa.

Täällä vuonon rannalla on nautittu lämmöstä, sumusta, pakkasasteista ja ennenkaikkea auringosta! 
Koska blogivetämättömyyteni jatkuu yhä, olen jälleen kerran koonnut teille kuvapläjäyksen, jonka toivon tuottavan iloa teille kuvieni ystäville.


Sumu.

















Torpan joulu on kaikessa yksinkertaisuudessaan "lempijouluni". Koristeluni ovat lähinnä luonnonmateriaaleista ja varsinkin sammalta käytän paljon - sitä kun kasvaa kaikkialla torpan pihassa. 
Joulua tuovat myös perinteiset joulukukat ja ihan tavalliset kynttilät.
Täällä joulu on ihan puhdasta rauhaa, vuonon talvenharmaata sinisyyttä ja takkatulen lämpöä. 








Joulunhan ei tarvitse olla vilkkuvia valoja, tavarapaljoutta ja hässäkkää, vaan joulunsa voi valita itse. 
Oma jouluni on kaupungissa kimaltelevampi, maalla yksinkertainen, mutta molemmissa perinteitä seuraileva ja perinteet ovatkin sitten se minun jouluni tärkein ja rakkain juttu!
Haen jouluihini lapsuuteni joulua, jota haluan edelleen välittää omille lapsilleni. Jouluevankeliumin lukeminen ennen joulupäivällistä, manteli puurossa, rakkaan tätini keikauskakku, mummon karjalanpiirakat, isän ohjeistama kinkunpaisto, jouluyö - juhlayö......ja kaikki aattoa edeltävät puuhat lahjojen paketoimisesta pikkujoulukuuseen....ne ovat joulun rakkaus. 
Perinteet tuovat siten jo poisnukkuneet rakkaatkin lähelle ja siksi, siksi rakastan joulua.

Joulun valo kaamoksessa on lohduttava ja toivoa antava:

The light shines in the darkness and the darkness has not overcome it.  -John 1 : 5.



Sumun jälkeen me saimme pikkupakkasta ja valkoista kuorrutusta, joka oli niin kaunista.





 Marraskuisen aamun aurinko sai joutsenperheen tanssimaan :)






 Ja talvipörröiset lampaat nauttimaan lämmöstä.






Kauneutta kaikkialla.
Peuroja tapasin lenkilläni sunnuntaina kaikkiaan viisi ja ne leikkivät keskenään pellolla. Suloinen näky.












Löytyyköhän täältä lukijoideni joukosta joulusta ei-pitäviä ihmisiä? 
Olisin innokas kuulemaan, mikä joulussa on kurjaa ja milloin tykkäämättömyys alkoi? Oliko se läsnä jo lapsuudessa?  Liittykö se uskontoon, tapoihin, ruokiin vai mihin? 


Nyt joulukuun alkaessa on todellakin hyvä muistaa, että joulusta saa tehdä ihan oman näköisensä. Se voi olla yksinkertainen kynttilä ikkunalla ja hyvä kirja, hijentymistä ja rauhoittumista tai sitten kirjavien valojen suurta juhlaa - ihan miten vain. 



Tämä joulukranssi on minulle mieluinen, koska se on tyttäreni käsialaa ja hänen lukionsa joulumarkkinoilta ostettu. Varat menivät San-heimolle Zimbabveen, joten se tuottaa jouluiloa monessa muodossa. 







Laitan tähän loppuun kauniin joululaulun, joka saa ulkosuomalaisen liiankin helposti kyyneliin (tämänkin joulun vietän Norjassa).
Ja kiitos tätäkin kautta teille, ulkosuomalaiset kanssasisareni, jotka matkaatte kanssani näissä tunteissa. Olette täyttä kultaa! 

Maria Mena - Home for Christmas






Näiden sävelien kera HYVÄÄ ALKAVAA JOULUKUUTA!


Marianna

tiistai 13. marraskuuta 2018

Marraskuisia kevätpäiviä


Lämmin ja kaunis marraskuu on tuonut kevään syystalven keskelle ja
saanut tämänkin lenkkeilijän purkamaan kaikenlaiset huivikiemurat pois kaulaltaan, avaamaan takin ja nauttimaan auringon hellivästä voimasta! 
Ulkoilusäät ovat olleet aivan mahtavat ja olenkin käyttänyt jokaisen kauniin päivän hyväkseni, ikäänkuin valoa ja voimaa tankaten! 
Toivonkin nyt, että selviäisin talven yli ilman sen suurempia ongelmia, sillä viime vuotinen veriarvojen romahtaminen ja armottomat nivelkivut ovat yhä elävästi muistissa!

Kiitollisena lempeästä marraskuusta olen tietysti myös kuvannut sitä - kuinkas muutenkaan - ja ajattelin nyt kutsua teidät mukaan kuvalenkille tänne kotisaaremme maisemiin. 

Polku kutsuu!
















Marraskuu on ollut lämmin ja mittari on parhaimmillaan kohonnut jopa 16 asteeseen. Se näkyy luonnossa.



























Eipä siis ole ollut marraskuussa moittimista ja näitä kuvia ottaessani olen siis todellakin hikoillut huivit ja takit pois päältäni. 

Marraskuun läsnäolosta kertoo kuitenkin iltojen pimeys ja sen mukanaan tuoma ihmisten näkymättömyys liikenteessä! En tiedä miten Suomessa on, mutta täällä heijastin tuntuu taas unohtuneen lähes jokaiselta ja talvipukeutumisen ollessa tummavoittoista, ovat  ihmiset usein täysin näkymättömiä! 


Heijastin on helppo ja halpa henkivakuutus - siitä on hyvä taas muistuttaa kaikkia! 



Maalla pimeys on vieläkin "syvempää", sammettista, kaiken peittävää ja vähän pelottavaakin - suorastaan säkkipimeää. 


Marraskuista iltaa mökillä.



Kasvihuone sai ensimmäiset joulukukkansa.




Ja sitten kotiterassille, jossa lämmin syksy on tuottanut oliivisatoa! 
Oliivipuuni ovat siis ulkona lähes koko vuoden (sisällä vain pakkasasteilla) ja viihtyvät eteläterassilla näin mainiosti. 






Pelargonia aloitti uuden kukinnan sekin.







Puutarhan hipsiessä talviunille, on kiva vehreyttää sisällä. 





....ja aloittaa joulupuuhat :)
Toin mökiltä paljon sammalta, jotta saan tehtyä kaikenlaisia asetelmia, mutta suurin osa sammaleesta joutui terassille karanteeniin, sillä tyttäreni näki useamman hämähäkin (ja muutaman muunkin ötökän) tepastelevan sammalmättäiltä pöydille. 
No, nyt sammaleet on tutkittu ja pesty, joten eivätköhän ne kohta pääse työmateriaaleiksi joulukoristeisiin. 

Seuraavat postaukset ovatkin sitten jouluaiheisia, joten mikäli joulu ahdistaa, kannattaa Vuonon kimallus hyllyttää seuraavan kuukauden ajaksi :)







Postaukseni ovat jo pitkään olleet hyvinkin kuvapainoitteisia ja asiasisällöltään kevyitä ja nyt mietenkin sitä, ovatko ne kenties vähän liiankin höttöisiä ja tylsiä lukijoideni makuun? 
Riittävätkö kuvat ja kevyt teksti vai kaipaako joku kenties tuhdimpaa pohdiskelua ja painavampaa asiaa? 
Kertokaa toki, sillä kirjoitushatustani löytyy kyllä jutun juurta, vaikka se hyllytettynä tällä hetkellä onkin.


Oikein leppoisaa marraskuuta ja joulun odotusta teille kaikille! 



Glögilasin ääreltä terveisin, 

Marianna