Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

tiistai 15. tammikuuta 2019

Kevätfiilistelystä lumimyräkkään



Kevät pyörähti täällä viikko sitten ja voi miten herttainen se olikaan. 
Se innosti auringon lämmittämään, harakat tanssimaan, ensimmäisen tulppaanin kurkistamaan maasta ja minut terassille teetä juomaan. 
Nenä kohden aurinkoa, koiruus sylissä kuorsaamassa......ai että sitä oli hyvä istuskella aurinkopaikalla ja haaveilla tulevasta keväästä.

Oliivitkin tuntuivat nauttivan lämmöstä ja suuremmat niistä (ei kuvassa) ovatkin tehneet talven aikana valtavasti uusia silmuja, jotka nyt suorastaan venyivät kohden valoa.

Maistuisiko yksi, unohtunut oliivi?










Uusi peikonlehtikin nautti auringosta! Sen ostin joulukuusen lähdettyä, sillä jäin kaipaamaan vihreää, joka mielestäni on niin kaunista kotini tummia sävyjä vasten. 
Puutarhasta tuomani laakerinlehdet puhkeavat sisällä kukkaan, joten niitäkin kannan ilokseni vehreyttä luomaan. Muinaiset kreikkalaisethan uskoivat muuten laakeripuun poistavan kaikenlaista huonoa energiaa ja riitoja, joten sitä kannataa pitää ympärillään. 









Olen sisustamisen suhteen hurahtanut (jo jokin aika sitten) lähes täydellisesti tummiin sävyihin ja huonekaluihin, mutta huomaan, että tummat sävyt kiehotvat minua nykyään myös valokuvatessani.
Tummissa sävyissä on jotakin niin rauhoittavaa ja ylvästä. 
Tämä siluettimainen kuva pässistä metsässä on yksi suosikkikuvistani ja olen nyt aikeissa tehdä siitä taulun. 
Mikä siinä minua sitten kiehtoo? 
Valo, pässin ilmestyminen metsästä lähes äänettömästi, puu oksineen ja taivaan sävyt.





Sama pässi, eri kuvakulma.







Sään vaihtelut ovat olleet taas valtavia ja eilen satoi meillekin sitten ENSILUMI! 
Heräsimme valkeaan maailmaan ja saimme nauttia lumesta lähes vuorokauden :), kunnes vesisade tuli ja vei koko ihanuuden mennessään! 
Olin varautunut tähän yhden päivän talveen lataamalla kameran ja nousemalla varhain aamulenkkeilemään, sillä olihan tämä ihme ikuistettava! 

Stavangerin talvi 14.1.2019 - olkaa hyvät :)













Hetken ilo!




Viikonlopusta on tulossa osittain aurinkoinen ja muutama miinusastekin on luvassa, joten ulkoilemaan pääsemme ainakin - se on hyvä. 
Täällä rannikolla ei lunta kannata niin kauheasti odotella, sillä lämpimät virtaukset pitävät huolen leudosta säätyypistä ja lumettomuudesta. 



Uusi vuosi on edennyt jo tammikuun puoleen väliin ja omalla kohdallani se on alkanut ihan loistavasti  - siitäkin huolimatta, että se alkoi myös suruviestillä Suomesta. 
Ihminen, jota kerran niin kovasti nuoruudessani rakastin, nukkui pois vuoden vaihtuessa, mutta toi poislähtönsä kautta takaisin elämääni toisen ihmisen, ihmisen, jota olen vuosien saatossa usein miettinyt ja lämmöllä muistellut. 

Vuoden alku on ollut tämän iloisen jälleenlöytämisen lisäksi muutenkin täynnä hienoja sattumia ja saavutuksia, joten tästä on hyvä jatkaa.



Toivottavasti teidänkin uusi vuotenne on pyörähtänyt käyntiin hyvin! 


Voikaa hyvin ja pukeutukaa lämpimästi,


Marianna






maanantai 7. tammikuuta 2019

Taukopaikalta vuoteen 2019! Hyvää Uutta Vuotta!


HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA 2019! 


Matka jatkuu nyt taukopaikalta eteenpäin ja toivon, että te olette yhä reissussa mukana. 

Taukopaikalla oli ihan mukava fundeerata kaikenlaista ja antaa blogin nukkua rauhassa, mutta taukopaikallehan ei voi jäädä pysyvästi, joten sieltä on joko jatkettava matkaa tai käännyttävä kotiin ja lopetettava reissaaminen tykkänään. 
Minä valitsin tuon ensimmäisen vaihtoehdon, eli herätin uneliaan blogini ja tässä me nyt taas matkaamme blogimaailman polkua eteenpäin.

En aio muuttaa blogiani millään lailla, vaan se jatkuu kuvapainoitteisena ja seikkailee edelleenkin Norjan luonnossa, maalaismaisemassa ja siinä sivussa siellä, minne elämä kulloinkin vie. 
Kirjoitan, kun siltä tuntuu (ja terveydentila sallii) ja keskityn siihen, jonka uskon tuottavan iloa teille blogini seuraajille. 


Tässäpä siis vuoden ensimmäinen kuvakooste ja muutama ajatus kuluneelta vuodelta.


Matka jatkuu! 




Sain vuoden 2018 aikana tietää, että minussa on suomalaisen DNA:n lisäksi ripaus Amerikan alkuperäiskansaa :) 
Tämä yllättävä tieto on antanut lähimmäisilleni aihetta hymyyn, sillä heidän mukaansa se selittää mm. sen, miksi möyrin metsissä ja pensaissa, saarnaan luonnon ja eläinten puolesta (lapsesta asti) ja rakastan mokkasiinejä :D


Viikonlopun lenkilläni poikkesin jälleen kerran (lenkkiseurani nauraessa) polulta ja innostuin näistä hauskan näköisistä sienistä. 
Luonto kun ei nuku talvellakaan, vaikka ensisilmäykseltä siltä saattaisi näyttääkin!






Kauneutta on kaikkialla! 






Kulunut vuosi oli ajoittain hyvinkin kivulias ja lääkärini ohjeisti lenkkeilemään rannoille ja metsiin, pois asfaltilta. 
Rakastamani rannat tulivat siten vuoden mittaan entistäkin rakkaammiksi ja vuoden viimeinen rantalenkki tehtiin aatonaattona.
Päivä oli kaunis ja aurinko lämmitti hienosti! 













Joulu meni oikeastaan vauhdilla!
Me kävimme aattoaamuna joulujumalanpalveluksessa Stavangerin tuomiokirkossa ja joulurauhan julistuksen Turusta katsoin jälleen yksin. Se on minulle tärkeä hetki, johon sisällän koti-ikäväni, joulumuistoni ja suuren palan rakkautta kyynelienkin muodossa. 
Vanhan suurtorin kuvissa näkyy aina myös Uudenmaankadulla ollut kotimme, jossa ensimmäiset vuoteni vietin. Se herkistää kummasti jouluaattona.


Meillä herkuteltiin perinteiseen tapaan sekä norjalaisella että suomalaisella jouluruualla.



Kattauksia. 







Kulunut vuosi oli torpallamme varsinainen rakentamisen vuosi. Sain vihdoinkin kauan haaveilemani kasvihuoneen, mutta myös venevajassa tapahtui ja siellä on nyt mukavaa istuskella kesäiltoja. 
Uusi penkkiterassi ja näkösuoja-aita naapuriin päin valmistuivat loppukesästä ja uutta kevättä odotetaan jo innokkaasti. 

Vuoden viimeinen reissu torpalle tehtiin joulun välipäivinä, tihkusateessa ja reippailla lämpöasteilla, joista toki on jotakin iloakin........pihassa oli nimittäin jo merkkejä keväästä!!!






Eivät ne pisaratkaan hassumpia ole!




Vuosi 2018 opetti minua hyväksymään muutosta, jota en voi kontrolloida ja niin vaikeaa kuin se on ollutkin, on se myös opettanut minulle paljon minusta itsestäni ja niistä muoteista, joihin minut on muovattu. 
Olen joutunut tarkastelemaan omia tunteitani ja niiden syntyjä aivan uudella tavalla ja samalla löytämään minulle asetettujen mallien joukosta ne omat, rehellisen aidot tunteeni ja ajatukseni. 
Tästä on hyvä jatkaa!

Toivon, että vuosi 2019 johdattaa minut yhä pidemmälle sillä polulla, jota olen jo jonkin aikaa etsinyt ja joka kulkee maalaismaisemassa. 
Aion kuvata polkuani kaiken aikaa, sillä kuvani ovat siten kuin kartta ja kompassi - ne auttavat pysymään suunnassa.

Matka jatkuu....






Ja silloin ja kun tuulee navakasti.......





...on lupa istua taukopaikalle! 






Hyvää uutta vuotta teille kaikille,



Marianna


torstai 13. joulukuuta 2018

Valoa ja iloa Lucian päivänä


Käyköhän täällä vielä joku? 
No, mikäli tänne eksyit, niin oikein valoisaa Lucian päivän iltaa sinulle! 

Täällä vuonossa jatkuu sama verkkainen tahti, eli blogi on talvihorroksessa (samoin blogimaailmassa vieraileminen) ja aikamoisessa horroksessa olen minä itsekin. Pitkään jatkunut yskä ja hengitysvaikeudet veivät minut viikon alussa keuhkojen "joulu"kuvaukseen, sillä lääkäri epäili mykoplasma-bakteerin pesiytyneen keuhkoihini/keuhkoputkeen ja katsoi kuvien olevan paikallaan.
No, nyt odotellaan tuloksia ja koetataan olla juoksentelematta liikoja, sillä "mikä lie pöpö" on kyllä vienyt voimat ihan kiitettävästi - ja tietysti joulun alla!

Tämä viikko on ollut aivan ihanan aurikoinen ja kaunis, joten olen ulkoillut (rauhallisesti) ja nauttinut kaikesta kauniista polkujeni varrella.......ja kuten tapanani on, olen myös ikuistanut näkemääni! 

Tässäpä siis Lucian päivän postaus joulukuun valosta. 


Joulun punaista luonnossa ja maisemassa. Nuo pienet punaiset lehdet ovat kuin tonttuhattuja tummaa metsää ja sinistä taivasta vasten :)
Aurinko kultaa taas maat ja mannut keltaisen ja oranssin sävyihin ja symppiskaverini, pässi, on tottakai mukana kuvakavalkaadissa.
Vierailen sen luona päivittäin ja meistä on tullut oikein hyvät ystävät. Hän tulee aina juosten ja "määkien" luokseni ja haluaa rapsutuksia otsaansa. 

























Viikonloppu vietettiin mökillä, sillä yskä pakotti jäämään pois joulujuhlista (joita olin kovasti odottanut). 
No, mökillä on aina mukavaa ja järjestin meille venevajassa omat, pienet tonttujuhlat, joissa isäntänä toimi venevajan vartijatonttu - naustnisse norjaksi :)
Mökin joulutunnelmassa viihtyisin kyllä ihan koko ajan ja varmasti sinne siirrynkin joulujani viettämään sitten, kun lapset eivät enää joulua kanssamme joka vuosi vietä.

Mitä tonttuihin tulee, olen ehdottomasti vanhojen uskomusten suuri fanittaja ja ajatus tontuista taloissa, talleissa, saunoissa ja venevajoissa on herttainen. Me jätimme venevajan tontulle piparkakkuja, jotta se jaksaisi huolehtia paikoista hallatuulten lyödessä aaltoja venevajan seiniin ja ulistessa sen kattopelleissä.
















Puksipuu on leikattava keväällä. Se on nyt sellainen pallo, etten tahtonut jouluvaloja sen ympärille saada :D






Stavangerin ja Sandnesin joulutunnelmaa.









Kotona.










Toivottavasti täällä nyt siis edes joku kävi kurkkimassa ja hei, minut löytää kyllä ig:ssä, joten siellä on kuvia vuonon elämästä ihan jokaiselle päivälle. 

Saattaapa olla, että palaan blogini pariin vielä ennen jouluaattoa, viimeistään välipäivinä ja ensi vuonna uutta energiaa puhkuen!  Ainakin toivon näin! 


Voikaa hyvin, pysykää terveinä ja nauttikaa joulun odotuksesta! 


Halausten kera,

Marianna