Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

tiistai 14. elokuuta 2018

Kirkkoja, vuoristoteitä, kissoja, loukoumadeksia ja sinivalkoista onnea - Samos




Terveisiä blogitauolta ja Samoksen saarelta, Kreikasta!

Mikä loma meillä on ollutkaan! 
Sinivalkoista kirkkautta, rustiikkia röttelöromantiikkaa, kissoja, kirkkoja, vuoristoteitä, makuelämyksiä ja verkkaista elämää - Kreikan saaristoa parhaimmillaan. 
Samoksen kauneuden täydensivät sen herttaiset asukkaat, jotka rakastivat juttutuokioita, mutta olivat maailman huonoimpia kauppiaita - he eivät yksinkertaisesti olleet myyjiä luonteeltaan, vaan pikimminkin luovia taiteilijoita ja läpikotaisin philoxeniaa :)

Heidän estetiikan tajunsa ja luovuutensa inspiroivat minua aivan valtavasti ja istunkin nyt täällä mökille lähtevien tuomisten ja päässäni kuplivien ideoiden pyörryttämänä :D .....Samoksen maailma oli täysin minun maailmaani...olin siellä kuin 7. taivaassa! 

Pythagorionin keskustassa on mm. Mikro Kosmos niminen vaate- ja lahjatavaraliike, jota vetävät ihanat ladyt, Maria ja Eirini.
Heidän putiikiksi kunnostamansa vanha kafenio (perinteinen kreikkalainen kahvila) oli täydellinen esimerkki sellaisesta luovuudesta ja estetiikasta, joka menee minulla suoraan sydämeen, sillä mikään tämän liikkeen sisustuksessa ei ollut uutta tai kallista. 
He olivat entisöineet vanhat kauniit ovet, puhdistaneet kiviset seinät ja lattiat, rakentaneet itse hyllyköt ja keränneet pöydät ja tuolit käytettyjen ja hylättyjen huonekalujen hautausmailta....kaikki vanhaa kreikkalaista tyyliä. 

Täällä sisustettiin ja somistettiin "minun silmilläni", joten huokailin ihastuksesta ihan kaikkialla! 
Mökille oli siis helppo tehdä löytöjä ja kotiinkin löytyi yhtä sun toista.


Samos oli kaiken kaikkiaan kaunis saari ja tänä vuonna (kesäkuun sateista johtuen) myös erittäin vehreä. 
Me vuokrasimme auton ja ajelimme sekä rannoille että kyliin - päivät menivät kuin siivillä. 


Upeita rantoja Samoksella riitti vaikka miten! 
Nuorisomme snorklasi päivät pitkät kirkkaissa vesissä kalaparvia ihastellen. 














Me asuimme viehättävän, verkkaisen Pythagorionin kupeessa.
Iltaisin saattoi seurata kalastajia, jotka selvittelivät verkkojaan, onkijoita, jotka antoivat saaliinsa vierässä odottaville kissoille, iltakävelyllä olevia lapsiperheitä....
Mamma Mia -idylliä suorastaan. 
Samoslaiset olivat rauhallista väkeä, eivätkä hermoilleet liikenteessäkään (toisin kuin rodoslaiset). "Siga - siga", eli pikkuhiljaa, tuntui olevan filosofiana täällä. 


























Eräällä rantareissulla poikkesin myös Pangia Spiliani luostarissa, jossa tapasin kaksi aivan ihanaa papasia, joiden kanssa vietin hauskan juttutuokion heidän innostuttuaan kreikan kielitaidostani.
Toisella heistä on suomalainen miniä, joten hän totesi meidän olevan oikeastaan sukulaisia :) 
Panagia Spiliani on Neitsyt Marian ilmestymisen kirkko ja rakennettu osittain luolaan. Kirkon takana on pyhä lähde ja kirkossa olevan Neitsyt Maria ikonin uskotaan olevan ihmeitä tekevä. 
Sytytin täällä tietysti kynttilän - lapsilleni, rakkailleni ja omille haaveilleni.
Kreikassa en koe koskaan sitä yksinäisyyttä, mitä muuten koen lähes jatkuvasti - täällä olen kotona ja tänne jätän rukouksenikin. 

Lähdin Panagia Spilianista erittäin hyvällä mielellä ja henkisesti vahvistuneena. 










Autoretkillämme vierailimme vuoristokylissä Manolates ja Vourliotes - aivan mahtavia molemmat. Näissä pikkuisissa kylissä tuntuu siltä, että aika on pysähtynyt kokonaan, vaikka toisaalta sen hammas on nähtävissä kaikkialla ja kunnostamista vailla olevia autioituneita taloja on paljon. 
Asukkaiden ikääntyminen autioittaa taloja ja unelmissani entisöinkin jo muutaman talon ainakin. Rötisköissä on niin paljon kaunista ja monesti toivoisin, että niiden seinät osaisivat puhua. 












Nämä suloisuudet kuuluvat Manolatesissa asuvan keramiikkataitajan, Giorgos Nomikoksen perheeseen. Tämä lahjakas taiteilja rakastaa kissojaan, joista monilla on jumalainen nimikin. Giorgos oli kenteis huonoin koskaan tapaamani kauppias, sillä hän esitteli mielummin kissojaan ja kertoi niistä, kuin myi teoksiaan, eikä hän lopulta olisi halunnut ottaa ostoksistani kunnon maksuakaan. Saimme tyrkytettyä hänelle reilut puolet hinnasta sillä varjolla, että raha on kissoille. 
Giorgos sanoi olevansa onnellinen mies täällä vuorilla ja tunsin kadehtivani häntä .... miten ihana elämäntapa hänellä onkaan. 
Manolates on tunnettu keramiikastaan ja täällä voi muuten osallistua keramiikkakurssillekin! 











Tie Vourliotesiin.














Vuoristoteiltä on upeat näkymät! 



Vathi (Samos town) ilta-auringossa.



Pythagorionin kirkko on nimeltään Metamorphosis (eikö olekin kaunis nimi ja symboliikka). 
Kirkko koristeltiin muistojuhlaan, jota Pythagorion viettää 5.-6.8. vuonna 1824 voitetun Mykalin meritaistelun muistoksi. Valloittajina olivat tuolloin ottomaanit sulttaaninsa johdolla, mutta kreikkalaiset onnistuivat kapinassaan ja saivat turkkilaiset jättämään Samoksen. 
Kirkollisen juhlan lisäksi Mykalin taistelua esitettiin satamassa ja juhlittiin ilotulituksella ja markkinahumulla. 
Markkinahumu Kreikassa on myös makeaa loukoumadesien tuoksua, jota ei voi olla seuraamatta...nam! 








Kreikkalaiset hautausmaat ovat kauniita, vaikka ikuista lepoa niissä ei levätäkään. Haudat ovat vuokrahautoja ja yleensä noin 5-8 vuoden sopimuksella. Sen jälkeen mahdolliset jäljellä olevat luut otetaan ylös, pestään ja sijoitetaan eräänlaiseen muistolaatikkoon, joille on kirkoissa oma tilansa. 
Käytäntö johtuu siitä, että maasta on pulaa ja ortodoksinen katsomus kieltää kremtoinnin.
Vakituinen hautapaikka on Kreikassa niin kallis, ettei siihen ole juuri kenelläkään varaa. 











Mykalin meritaistelussa paloivat soihdut ja lopuksi "uhrattiin" vanha kalastusvene, joka syöksi ilotulitteita tummaan yöhön. 






Kreikasta lähteminen on minulle usein vaikeaa ja niinhän se oli tälläkin kertaa.
Kuten sanoin, koen itseni täällä pohjoisessa vähän sellaiseksi yksinäiseksi sieluksi, joka touhuaa omia, yksinäisiä juttujaan, joita harva tuntuu näkevän minun tavallani. 
Samoksella koin jälleen olevani hengenheimolaisteni parissa ja se tuntuu niin hyvältä. 
Rakastan kreikkalaista, vähän karkeaa, ei missään nimessä salonkikelpoista huumoria (joka tuntuu kauhistuttaneen monia suomalaisia ainakin), mutta eniten rakastan sitä avoimuutta, joka ihmisiä täällä yhdistää. Jäykkä, hillitty tärkeily ei istu tänne - ja se on ihanaa. 
Rakastan myös valtavasti vinksallaan olevaa kauneutta ja ihmisten luovuutta, jolla ei ole inside the box  -rajoitteita. 

Kuten jo sanoin, palasin kotiin inspiraatiota kuplien ja ihania aarteita laukuissani. 
Osa niistä on kyllä syötäviä :)


Tämä iso tupsupeitto oli ihan pakko saada ja vaikka se kuvassa terassillani onkin, on se tarkoitettu mustalle puupenkilleni pehmeyttä tuomaan.
Kotona odotti myös lohduttava yllätys, sillä oliivipuuni oli päättänyt ottaa minut vastaan oliiveilla! 
Kenties se oli Neitsyt Maria, jolle Panagia Spilianissa juttelin, joka katsoi minun tarvitsevan pienen tervehdyksen - kiva ajatus ainakin. 







Toivottavasti piditte kuvamatkasta ja mikäli ette ole aiemmin Samoksella käyneet, suosittelen sitä lämpimästi. 

Tulen kohta vierailemaan blogeihinnekin, kunhan saan pyykkikasat yms. pois alta ja pääsen normaaliin päivärytmiin....joka vielä vähän takkuaa. 



Voikaa hyvin, ihanaa elokuun jatkoa ja 
vi snakkes,

Marianna