Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Taitaa olla mörkö hoodeilla



"Aivan hyytävä on Mörkö, joka huutaa yksin meren jäällä ja istuu mamman kukkapenkkiin niin, että kaikki kukat kuolevat"

Muumilaakson Mörkö huokuu ympärilleen kylmyyttä ja maa jäätyy hänen allaan.... ja juuri nyt tuntuu siltä, että Mörkö on hoodeilla. 
Pohjoistuuli puhaltaa ja taivaalta on tullut rakeita, räntää ja jopa lunta. 
Nuori, mökkirannassa elämäänsä aloitteleva riippakoivukin on palelluttanut hennot vasta puhjenneet lehtensä ja kasvu puutarhassa tuntuu pysähtyneen kauhusta. 
Pelkäävät Mörköä, selvähän se.
Lohtua tuo ajatus siitä, että Mörköhän kyllä lämpeni huomatessaan, että joku välittää hänestäkin. Ehkäpä on siis parasta luottaa siihen, että näin käy tälläkin kertaa ja iloita nyt vaikkapa ...no, "raikkaudesta" ;)



Meillä oli vielä vappuna  mukavan lämmintä, joten grillailut ja virtuaalitreffit kavereiporukan kanssa onnistuivat hienosti ulkona. Oli niin mukavaa viettää hetki yhdessä ja kohottaa malja keväälle, vaikkakin sitten näin etänä. 

Corona-tilanne on täällä Norjassa ... jo/nyt/toistaiseksi ... suhteellisen hyvä (kop, kop, koputan puuta), joten rajoituksia puretaan ja esim. yläasteelaiset ja lukiolaiset palaavat kouluihin tällä viikolla. Ihan helppoa se ei ole, sillä ongelmakohtia ovat koulumatkat, ruokailut, wc-tilat ja luokkien koko.
Meidän lukiolaisemme lähtee koululle ensimmäistä kertaa huomenna, mutta omalla autolla ja tarkoin ohjein varustettuna.
Myös viikinki on palannut toimistolleen ja minä olen saanut työtilani (ainakin osittain) takaisin. 
Kokoontumiset sallitaan nyt maks. 20 henkilön ryhmissä ja kesäkuun alusta 50-200 henkilön ryhmissä. Silloin avaavat ovensa myös baarit ja pubit.

Kyllähän tämä vähän jännittää, sillä se mahdollinen toinen aalto on kiinni niin kovin pienestä.
Varovaisuus katoaa sitäpaitsi väärään turvallisuuteen luottavassa laumassa varsin nopeasti ja se oli nähtävissä täällä heti hyvien uutisten jälkeen. 
Toivoa siis sopii, että olemme onnekkaita ja säästymme uusilta tartuntaalloilta.



Olen taas kerännyt tänne pienen kuvasarjan viime viikkoina otetuista kuvista, joista ensimmäiset otin Rogaland Arboret:issa.
Ilta oli kylmä, joten hieman kohmeisin sormin koetin kauneutta tallentaa.











Seuraava kylmä ilta vietettiin meren rannalla...hrr....





Harmaa, mutta onneksi täysin tuuleton aamulenkki.



Kevät uhmaa Mörköä.
Katsokaapa miten ihana, äitinsä hylkäämä karitsa pääsi tänne keväästä kertomaan! 
Raukka sai onneksi hyvän adoptioperheen ja kiltin koiraystävän elämänsä ensimmäisten viikkojen tueksi ja on nyt muuttanut maatilalle. 






Mökkipuutarhassa 


















Puutarhakuvissa näkyvä vihreä campingpöytä oli hauska löytö mökin kellarista. 
(Vanhat talot ovat löytöjen suhteen ihan uskomattomia). 
Pöytä on 50-60-luvulta ja kerrassaan passeli tuohon päärynäpuun alle.

Kanalassa jatkuvat sisustuspuuhat ja sunnuntaina siellä heiluteltiin maalipensseliä.
Corona-aika on viivästyttänyt tänne tulevan parisängyn tuomista/rahtia, mutta eipähän tuolla nyt mikään hoppu olekaan. Suomalaisia vieraita lienee turha tänä kesänä odotella.
Pieni laivan savupiippukuppi on viikingin isoäidin peruja ja lampaanpapana -suklaat oli ihan pakko ostaa, koska papanat ovat niin luonnollinen osa mökkiympäristöämme :D
Ne (siis suklaaversiot) ovat muuten hyviä! 





Kun aistit Mörön lähestyvän...





Illat ovat olleet kylmyydestään huolimatta kauniita, joten ehkäpä niistä iloitseminen lämmittäisi Mörkö-paran? 




Meillä vietetään sunnuntaina Norjan kansallispäivää/perustuslain päivää 
17.MAI:ta, mutta hyvin poikkeuksellista sellaista. 
Luvassa ei ole paraateja, ei tivoli-ja markkinahumua, ei ravintolalounaita (paitsi take-away:na), eikä kuningasperhettä linnan parvekkeella. 

Päivää juhlitaan sen sijaan kodeissa ja puutarhoissa, vene-ja laivaparaatilla kaupungin satamasta merelle, autoparaateilla ja musiikkitervehdyksinä etäältä.
Uskon, että päivästä tulee omalla tavallaan ikimuistoinen.



Voikaa edelleen hyvin ja iloitaan nyt jokaisesta hyvästä uutisesta, lähestyvästä kesästä ja raikkaasta Möröstä, joka kaipaa vain rakkautta ja hyväksyntää.




Vi snakkes, 

Marianna

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Huhtikuun lapsia


Huhtikuulla on paljon lapsia. 
Joillakin niistä on hiirenkorvat, tosilla vauvannukkaa ja kaikilla niillä on kiire kasvaa.
Ne ovat niin malttamattoman täynnä uutta elämää ja voimaa. 

Olen itsekin huhtikuun lapsi ja siksipä ehkä niin tavattoman halitoissani tästä kaikesta!
Kuljen, ihailen, ihmettelen, kuuntelen, kuvaan ja kiitän. Kiitän, että saan todistaa ja olla osana tätä kaikkea (kunhan muistan vain ottaa allergialääkkeeni).











Puutarhassakin on taas elämää. 


















Siniset Mr. Fokker kruunuvuokot ovat upeita ja 
olenkin jännityksellä odottanut niiden kukintaa. Kukassa ovat myös lemmikit, hedelmäpuut ja kohta tulppaanitkin. 



Keväinen meri, vuonot ja rannat - niin kutsuvia nekin! 





Huhtikuinen Lysefjord







Huomasitteko? Ei sanaakaan.....

En jaarittele tällä kertaa yhtään enempää, vaan toivon, että kuvat puhuivat puolestani. 


Toivotan teille kaikille oikein hyvää, joskin erilaista Vappua! 
Iloitaan keväästä ja ajatellaan positiivisesti. 
Alt blir bra.


Voikaa hyvin,

Marianna