Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Meni menojaan maaliskuu - hymyilee herttainen huhtikuu



Huomenna on huhtikuu, kahden viikon päästä pääsiäinen ja meillä kotona jälleen varsinainen hautomo ;)

Minun koristeluissani ei ole hiventäkään minimalismia, mutta ei myöskään keltaisia tipuja, värikkäitä sulkia tai rairuohoa (jota Norjassa ei muuten harrastetakaan)! Minä olen koristelufanaatikko ja vuosien mittaan keräämäni pääsiäiskoristeet olen valinnut tarkasti kokonaisuutteen sopiviksi. 
Hullu? 
Kyllä, yhden (tai useamman) sortin hullu!

Pidän lunnonväreistä ja -materiaaleista ja yhdistelen niitä mielelläni esim. lasiin siten, että syntyy pieniä kokonaisuuksia/maailmoja ja ikäänkuin tarinoita. Tätä teen sekä joulu- että pääsiäiskoristelussa.

Tänä vuonna kananen hautoo muniaan suuressa lasimaljassa, joka on vuorattu heinillä ja höyhenillä. Sen ympärillä on erilaisia pääsiäismunia omissa ryhmissään ja toinen kokonaisuus syntyy pupusta, kukkasista, heinistä, höyhenistä ja munista. 
 Keittiössä esillä ovat lasiset kirpparilöytökanaset ja vanha Norges glass -purkki, joka on täytetty munilla. 

En siis ripottele koristeita kaikkialle taloon, vaan rakennan ne muutamaksi kokonaisuudeksi.

Koristelemisessa ihaninta on se, että luovuuden voi päästää ihan valloilleen ja luoda tavallaan juuri näitä pieniä tarinoita, satumaita ja kauneutta, jota ainakin minun mielestäni aikuinenkin ihmismieli kaipaa. Ihminen saa estetiikasta hyvää mieltä ja minusta on mukavaa tehdä kaunista katseltavaa sekä itselleni että muille.


Koristelu jatkuu yhä, sillä mökki saa oman koristelunsa ja jotakin kivaa aion keksiä myös työhuoneeseeni ja ulos terassille.









Ulkona koristelee tienoita nyt ihanainen Neiti Kevät, somistamisen ehdoton kuningatar!
Neiti Keväällä on esteettistä silmää, eikä hänkään ole minimalisti - ei todellakan. Hän täyttää koko maailman kauniilla yksityiskohdilla ja maalaa kaikilla väreillä. 
Meillä kukkivat nyt kirsikkapuut. Tässä niistä yksi, lenkkipolkuni varrella oleva kaunotar.











Neiti Kevät on herättänyt myös valkovuokot :)






Ja takaa joka päivälle tanssi- ja lauluesityksiä vailla vertaa!





Hän on käynyt kukkapenkissänikin ja katsokaa, herättänyt tulppaanitkin!





Lähestyvä kesä ja ajatus rantaelämästä pelottaa taas pois lähes jokaisen leipomisidean, mutta välillä tekee mieli tehdä jotakin hyvää ...ja varsinkin sadepäivinä. 
Me teimme viikolla maailman parasta pannukakkua (ohje Maku.fi) ja kylläpä se olikin hyvää. 
Ripottelin päälle vähän sitruunankuorta ja söimme pannarin sitrusmarmelaadin kera - mums!






Maailman paras pannukakku:

3 kpl munaa
7 1/2 dl kuohukermaa (korvasin 3 1/2 täysmaidolla)
3 dl vehnäjauhoja
3/4 dl sokeria 
2 tl vanilijasokeria
1 1/2 tl suolaa
75 g voita sulatettuna


Vatkaa munat rikki ja mittaa muut aineet sekaan. Sekoita hyvin ja anna turvota noin 10 min. 
Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle korkeareunaiselle uunipellille ja paista 225 asteessa noin 30 min. 
Leikkaa tarjoilupaloiksi ja herkuttele. 







Toivotan teille kaikille oikein hyvää viikonloppua ja huhtikuun alkua!

Oletteko te jo pääsiäiskoristelupuuhissa ja millainen on teidän pääsiäiskotinne?  
Maalaatteko munia kenties itsekin?  




Palaan pääsiäiskoristeluun (myös pääsiäismunien värjäämiseen) ja muuhun kevätaiheiseen taas seuraavassa postauksessa, joten kuullaan taas,

Marianna



maanantai 27. maaliskuuta 2017

Sinisiä hetkiä, pisaroita ja kevätfiilistä


Kevät etenee ja ohjelmaa riittää juuri nyt siihen malliin, ettei tänne blogiin meinaa ehtiä ollenkaan. Hidas bloggaaminen ja kuvatäyteiset postaukset ovat minulle se sopivin tapa bloggailla, mutta kun tänne ei aina tahdo ehtiä tälläkään vauhdilla!
 Syy blogin verkkaisuuteen on tietenkin keväässä, joka houkuttaa mukaansa ulos ja muihin puuhiin. Kuvaaminen on juuri nyt aivan mahtavaa, puutarhakausi on alkamassa ja ajatukset mökillä, pääsiäisessä ja ties missä! 

Viime viikolla kävin kuvaamassa kaunista, hämärtyvää kevätiltaa ja saarellemme vievän sillan uutta valaistusta - sinistä sellaista! 
Kevätillan pehmeys, kaupungin valot ja sininen hetki saivat hymyilemään korvasta korvaan, mutta hieno on siltakin. Se antaa pikkukaupungille hyppysellisen suuren maailman tunnelmaa.

Stavanger on kaunis kaupunki.
(kollaasikuvat kannattaa klikata suuremmaksi).












Välillä sataa ja sitten taas paistaa. Aurinko ja sininen taivas ovat jo täynnä kesäistä kirkkautta!  





Oliivipuiden uusi kevät ja kahvihetki ulkona.







Launtaina oltiin mökillä ja vaikka aurinko sumun taakse jäikin, oli pihassa mukavan lämmintä ja keväisen vihreää. Päärynäpuussakin tapahtuu taas.
Kasvistokuvia oli kiva napsia terassilla ja krookukset ilahduttivat väreillään.
On tämä kyllä vuoden parasta aikaa!








Päärynä.













Kesäaika kellossa :)







 Löysin tämän laventelin tuoksuisen pesuaineen torstaisella shoppingajelulla ystävättäreni kanssa ja johan saivat talven pölyt kyytiä. 
Mökin kevätsiivous on lähinnä pölyjen karkoittamista ja tuulettamista, mutta yllättävän paljon sitä pölyä kertyy tyhjässäkin talossa. 
Pölyt lensivät nyt ulos ja tilalle tuli aavistus kesän tuoksua :) Seuraavana vuorossa: pääsiäiskoristeet - jippii!!!





Sunnuntaina oli aivan upea päivä! Automme saivat kesärenkaat, ensimmäinen kimalainen pörisi kukkapenkissä, kahvit juotiin terassilla, aurinkovoidetta etsittiin ja aurinko paistoi iloa niin lammasrinteeseen kuin sammakkojahdissa olleille haikaroillekin. 


Päivän valokuvamalli :)





Ja sammakonmetsästäjä.





Tänään ihmeteltiin jälleen sumussa, huomiseksi odotamme aurinkoa......näin se toistaiseksi jatkuu. 


Nauttikaa kevään upeasta esityksestä, se on vasta alkanut ja paranee entisestään huhtikuun mittaan. 
Seuraava postaukseni onkin sitten täynnä pääsiäistä ja varmasti vähän enemmän tekstiäkin - tämä kun jäi vähän lyhytsanaiseksi.
Toivottavasti piditte kuitenkin kevätkuvista.





Voikaa hyvin, 
Marianna







tiistai 21. maaliskuuta 2017

Onnellista elämää Norjassa


YK on jälleen kerran mitannut valtioiden kansalaisten onnellisuutta ja me täällä Norjassa olemme siis World Happiness Report:n mukaan onnellisuuden maailmanmestareita!

Mikä meidät sitten onnelliseksi tekee?

Tutkimuksen kuusi kriteeriä ovat: Bruttokansantuote henkeä kohden,
odotettavissa oleva terve elinikä, vapaus, anteliaisuus, sosiaalinen tuki ja korruptiosta vapaa hallinto ja talouselämä.

Muutama norjalaislehti ehti jo kirjoittamaankin, että me olemme onnellisia öljystä huolimatta, mikä onkin kenties aika tärkeä pointti. Norja ei ole pröystäillyt öljyrahoillaan, mikä on estänyt rajut kuplamaiset nousut ja putoukset ja sellaisen ökyilyn, jota muutamissa muissa öljymaissa on nähty. 
Pohjoismaalaiseen (ja luterilaiseen tapaan) on Norjassa pitäydytty vaatimattomalla linjalla ja se on taannut onnea tasavertaisesti kaikille.


Mikä sitten tekee norjalaisesta suomalaista onnellisemman? 

Omien, lähes 20 vuoden aikana tekemieni havaintojen mukaan, norjalainen onnellisuus kumpuaa varsin rennosta elämänasenteesta.
"Det går sikkert bra" - on täällä yleinen asenne asiaan kuin asiaan. Norjalaiset eivät "nipota" sääntöjen ja rajoitusten suhteen, he joustavat ja freestailaavat tilanteiden mukaan, uskovat asioiden järjestymiseen ja ovat muutenkin iloista ja hymyileväistä kansaa (olen heitä joskus kiukuissani myös tyhjän naurajaksi nimitellyt).

Minulle norjalainen onni on mm. sitä, että bussi odottaa minua vaikkapa keskellä tietä, koska kanssamatkustaja on nähnyt minun juoksevan ja huudahtanut kuljettajaa odottamaan. 
Se on sitä, että  kaupan kassajonossa kukkurakärryllisen ostanut asiakas päästää 2-3:n tavaran asiakkaat ohitseen.
Se on sitä, että luonnossa liikkuessa tervehditään vastaantulijoita ja jutellaankin.
Se on ihmisten hymy lähes kaikkialla. 
Se on sitä, että eri ikäryhmät viihtyvät keskenäänkin - naapurin nuoret ja lasteni kaverit  moikkaavat ja tulevat juttelemaan julkisillakin paikoilla.
Se on upea luonto ja tapa käyttää sitä - tungokseen asti. 
Se on reilu ja miellyttävä työelämä ja työpaikkojen ilmapiiri - tässä ehkä suurin ero kokemuksiini Suomesta! 
Se on elävä maaseutu. 
Se on yleinen tyytyväisyys elämään ja kansallinen ylpeydentunne, joka tarttuu siirtolaiseenkin. 


Norjassa ei juurikaan stressata ja pingoteta. 
Koirat saavat olla lasten kanssa leikkipaikoilla, kissat ulkona ja päiväkodissakin ollaan vapaammin kuin Suomessa. Norjalaisissa päiväkodeissa ei nukuta, vaan osallistutaan esim. ruuanlaittoon vihanneksia veitsellä pilkkoen. 
Norjalaisissa kerrostalon rappukäytävissä on tauluja, kukkia ja mattoja - palovaaraa ei ole niin kauheasti pohdittu :) 
Siskoni totesi kerran meillä ollessaan, että Norja on kuin sekoitus Suomea ja Kreikkaa - pohjoismaalainen, mutta eteläisellemmällä luonteella.
(Lieneekö syy historiassa ja merenkulussa, jonka mukana sitä eteläisempää luonnetta on tänne viikinkivaltakuntaan virrannut ;)

Jokaisella on varmasti näistäkin asioista aivan eri mielipiteensä, mutta nämä ovat minun havaintojani ja kokemuksiani siitä, miten rennompi asenne tekee elämästä onnellisempaa. 

Itse olen monessa asiassa erittäin suomalainen ja jopa kauhistelen norjalaisten "hyvin se menee" -asennetta. 
Kulmat kurtussa jännitän ja pelkään pahinta, kun norskit porhaltavat menemään, milloin ilman mitäkin suojavarustetta tai riskin arviointia. 

Jos Norja olisi Muumilaakso, olisimme me täällä asuvat suomalaiset Rouva Vilijonkkia, kun taas paikalliset vähän enemmän Pikku Myyn kaltaisia rämäpäitä.




Tämän rouva Vilijonkan onni löytyy, kuten jo tiedättekin, pitkälti mökiltämme.

Venevajan uusi kausi on jo alkamassa ( ai mitä onnea se onkaan )  ja sen kunnostaminen myös oleskeluun ja juhlimiseen sopivaksi jatkuu tulevana kesänä.
Nämä ihanat, merihenkiset koristeet ja lasinaluset löysin Riviera Maisonin uutuuksien joukosta ja nehän ovat kuin venevajaamme tehdyt! 
Näihin on helppo yhdistellä rannalta löytyneitä kiviä, hiekkaa, ajopuuta ja simpukoita :)

Ja merestä puheen ollen......rantakuvat ovat lauantaiselta, kolmen turkulaisen ja yhden täkäläisen, retkeltä Hellestøn rannalle. 
Eihän näissä maisemissa voi olla muuta, kuin onnellinen.















Tavattiin tämä skottikin reissullamme :)




Kevätsää jatkuu erittäin oikuttelevana ja sunnuntaina oli suorastaan kylmä. 
Päätimme siksi tehdä lenkkimme keskustassa, vanhassa kaupungissa, jossa lämmittelemään pääsee mm. kahvilaan.
Kaunista vanhassa kaupungissa on aina ja toistaiseksi vielä rauhallistakin. Ensi kuussa kadut täyttyvätkin taas turistimassoista ja tunnelma muuttuu aivan toiseksi.














Eilen aamu valkeni lempeästi auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja minä join kahvitkin ulkona. Iltapäivällä satoi rankasti, illalla oli taas kaunista.
Puutarhassa tapahtuu mukavia - onnenpensas (forsythia) kukkii ihan kohta ja kirsikkakin on hienosti nupullaan. Kukkapenkissäkin on uutta elämää.
Puutarhailu on aikamoista onnea sekin.






Säät saavat siis oikkuilla, kunhan vain kevät etenee! 

Tein eilen iltakävelyn siniseen hetkeen, mutta säästän ne kuvat seuraavaan postaukseen. 
(instassa voi meidän sinivalaistua siltaa jo kurkkia).




Onnellista  viikonjatkoa kaikille teille!


Vi snakkes,
Marianna