Vuonon kimallus

Meillä kävi jälleen kesävieraista se paras - Helle :) Hän saapui perjantaina ja lähti maanantain vastaisena yönä, eikä osannut sanoa koska taas palaisi vieraaksemme.  Me jäämme odottamaan. Meistä, minusta ja viikingistä, on kuin huomaamatta tullut (eikä todellakaan vain helteen suhteen) "odottajia"; tyhjässä pesässä palloilevia, pikkuisen tuuliajolla olevia, koiraansa liikaakin palluttavia ja lapsiaan jatkuvasti luokseen anelevia odottajia. Uusi tilanne on aika lailla häkellyttävä, sillä siihen tupsahdettiin niin yht'äkkiä - mahalaskulla ruuhkavuosista ja ilman minkäänlaista ohjekirjaa. Nuorimmaisemme täytti keväällä 16 vuotta ja viihtyy nyt parhaiten poikaystävänsä perheen mökillä etelä-Norjassa, ymmärrettävää kyllä!  Etelä-Norjassa on aina parempi sää, mökki on meidän mökkiämme hienompi, vene meidän venettämme suurempi, alue meidän kyläämme vilkkaampi ja kaiken kruunaa tietenkin nuori rakkaus!  Me pidämme kovasti tyttäremme poikaystävästä ja hänen p

Kahvinkeitin pörisee keittiössä, verhot heilahtelevat avonaisista ikkunoista tulevan ilmavirran mukana ja reipas sateenropina........no, se hukkuu ruohonleikkurin hurinaan!  Viikinki se siellä työntää ruohonleikkuria soturin ilme kasvoillaan, t-paita sateen kastelemana, punainen parta vettä tippuen, eikä näytä antavan periksi. "Hullu norjalainen", ajattelen minä ja sytytän sateen hämärtämässä tuvassani muutaman kynttilän.  Viikingillä on sentään seuranaan kaksi joutsenta, jotka pesevät sulkapukujaan sadetta suihkunaan käyttäen ja kolmikko onkin juuri nyt ainoa elonmerkki sateen hiljentämässä maisemassa. "Miten on? Haluisitko vaihtaa valkokalkittuun taloon Kreikassa?" kysyn viikingiltä tämän vaihtaessa kuivaa päällensä.  "Ja jättäisin nauttimasta vilvoittavasta kesäsateesta?"  toteaa punaparta ja katselee ylpeänä nurmimattoamme, joka nyt on oikein kartanomaisen virtaviivainen.  Sade loppuu ja me juomme kahvit ulkona.  Unelmani omasta krei