Vuonon kimallus

Hyvää marraskuuta!  Sinne se meni lokakuu kummajaisten saattelemana ja tänään herättiin marraskuuhun, talvikuukausista ensimmäiseen!  En voi väittää olevani marraskuusta mitenkään innoissani, mutta tuohan tuo sentään joulua koko ajan lähemmäs ja "antaa luvan" heittäytyä joulumielelle jo ihan avoimesti :) Minä en häpeä jo kauan sitten saamaani jouluhullun leimaa, mutta aloitan silti aina varovasti ns. talvikoristeilla (viikinki ei ole tonttumiehiä nääs :D) Talvivalot ovat minusta ihan MUST, sillä illat ovat nyt pussipimeitä ja päivä lyhenee lyhenemistään!  Valo pimeässä on lohdullista ja lämmittää ainakin mieltä. Mökillä on talvella ihan oma tunnelmansa ja toisinaan nautin siitä jopa kesän vilskettä enemmän! Siniset hetket vuonossa, harmaahaikaroiden huudahdukset, takkatuli....sellainen rauhallinen ja levollinen tunnelma, joka pysäyttää kaiken kiiruhtamisen.  Voisin oikeastaan vetäytyä tänne talvihorrokseen (aivan kuten muumit).  ...

Hei taas täältä hiljaiseloa viettävästä vuonosta, jossa blogi on ollut viime viikot lähes hyllytettynä ja allekirjoittanut postausvirettä vailla.  Blogin jatkuminen onkin siis saanut kysymysmerkin peräänsä, eikä yllättäen kadonnut ilo valokuvata tee asiaa ainakaan helpommaksi. Olen viettänyt paljon yksinäistä aikaa maalla ja todellakin mindfulness-pohjalta, lähes luontoon kadoten, mutta lomaillut myös rakkaideni luona Suomessa.  Kotimaassa, omiensa ympäröimänä, on niin helppoa maadoittaa itsensä juurilleen ja saada siten uutta voimaa matkata maailmalla eteepäin.  Tosin on myös todettava, että Suomi-ikäväni tuntui vain kiristävän otettaan tälläkin vierailulla ja varsinkin Turusta lähteminen oli tavattoman vaikeaa.  Siis, aikamoista matalapainetta tässä on eletty ja siksipä haluankin suurkiittää sinua, Lappalainen etelässä -blogin Nila, joka minua tällä Syksyn sävyt -haastella heitit :) Se antoi minulle potkua kirjoittaa ja liittää mukaan tässä kuu...