Vuonon kimallus

Tänään on ollut jälleen sellainen kirosanoilla koristeltu kävelykeppipäivä ja ensimmäistä kertaa olen joutunut turvautumaan siihen myös ulkona. Se olikin aikamoinen kynnys ylittää, sillä en halua kenenkään näkevän minua kävelykepin kanssa.  Huomenna luvassa on solumyrkkyä, jonka pistämiseen hain lääkärini tukea ja apua, sillä itse en siihen yksinkertaisesti kyennyt. Istuin kylpyhuoneessa piikki kädessäni ja itkin.  En haluaisi myrkkyä kehooni, mutta ymmärrän, että minun on kokeiltava tätäkin vaihtoehtoa. Sytostaatti kun saattaa jarruttaa reuman etenemistä ja tulehduksia, joita se aiheuttaa.  Haluaisin kuitenkin vain paeta, kauas pois, paeta sairautta, piiloutua pieneen mökkiin suuressa metsässä, jonne sairaus ei löydä. Lohdutukseni haen luonnosta, kuten niin monta kertaa ennenkin ja kuva-arkistoni kasvavat kasvamistaan. Tässä poimintoja viime viikoilta. ...

Olen juuri tullut rannalta, pakannut apteekista ostetun aurinkovoiteeni (kertoimella 50 tottakai), hiekasta huolellisesti puhdistetut uimakenkäni, lukulasini ja muut tuikitärkeät varusteet raidalliseen, upouuteen rantakassiini, jonka valitsin siten, että voin hyötykäyttää sitä myöhemmin vaikkapa mökillä.  Olen vaihtanut ranta-asuni gipsy-mekkoon, joka mainoskuvissa antoi sellaisen prinsessa Victoria / prinsessa Kate -vaikutelman, mutta saa kyllä minut näyttämään ihan paikalliselta mummolta.  Tuskailen mummelimaista uumaani, mutta koen siitäkin huolimatta itseni aika cooliksi, sillä olenhan kuitenkin hieman päivettynyt, hiuksissani on uusi raidoitus ja nenälläni makeat Ray-banit....eikä siinä kaikki.....hotellimme vastaanotossa työskentelevät Maria ja Maria olivat keskenään päätelleet minut 43-vuotiaaksi! Wow!  Istun iki-ihanssa tavernassa, naputtelen sandaalillani sirtakin sävelien tahdissa ja mietin, ottaisinko tänäänkin lounaaksi omeletin vaiko kenties dolmad...