Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Missä kuljin kerran...

Polkuni tänne Norjaan ei kulkenut ihan suoraan Suomesta, vaan asuinpaikkoinani ovat olleet myös Escondidon kaupunki San Diegon alueella ja muutamien vuosien ajan Kreikan saaristosta löytyvä Rodos <3
Rodos on yhä suuri rakkauteni ja suunnitelmissa onkin viettää tulevaisuudessa häämöttävät eläkepäivät sen hurmaavassa lumossa.

Rodoksella on valtavan suuri ja taatusti pysyvä paikka sydämmessäni ja lomillani siellä olen ikäänkuin kotona ja erittäin onnellinen ja energinen.
Asuessani Rodoksella olivat päiväni varsin työn täyttämät, sillä töitä tehtiin seitsemän päivää viikossa huhtikuusta lokakuun loppuun. Minulla oli kuukaudessa yksi sunnuntai vapaata, mutta tehdessäni iltavuoroja ehdin toki rannallekin. Arjen kiireessä ei tietenkään aina huomaa asuvansa paratiisissa, mutta Rodos oli kuitenkin hyvä paikka asua ja työpaikostakin on vain hyviä muistoja ( aika on ne ainakin kullannut). Vapaapäivien retket ystävien kanssa suuntautuivat parhaille rannoille tai pikkukylien tavernoihin. Talvi Rodoksella oli upeaa aikaa. "Työttöminä" teimme retkiä, vietimme illalliskutsuja ja tapailimme ystäviä rantatavernoissa sateen piiskatessa ikkunoita ja takkatulen lämmittäessä mukavasti. Afti ine i zoi...tämä on elämää, oli ystävilläni tapana sanoa!
Olin silloin nuori, en pelännyt ajella skootterillani saaren kiemuraisilla teillä ja jaksoin mennä töihin pitkäksi venyneen bouzouki-illan jälkeenkin. Nyt, kun kuljen siellä lomillani, muistan nuoruuttani sen kujilla ja teillä, rannoilla ja tavernoissa...missä kuljin kerran :)

Rodoksen saari on kaunis ja tarjoaa lomariemua kaikille ja joka lähtöön. Itse rakastan sen pikkuisia kyliä ja niiden tavernoita, vaikka vanhassa kaupungissakin viihdyn hyvin, enkä tunnu koskaan kyllästyvän sen kapeisiin kujiin, pikkuisiin putikkeihin ja ravintoloiden tuoksuihin. Olen erittäin iloinen siitä, että olen saanut myös perheeni rakastumaan Rodokseen ja viihtymään sikäläisten ystävieni seurassa. Heidän tapaamisensa on aina yhtä ihanaa ja tärkeääkin, sillä kielitaitoni kaipaa aina tuota parin viikon tehokurssia herätäkseen eloon ruostuneesta tilastaan. Aikonani puhuin sujuvaa kreikkaa, Rodoksen murteellakin vielä, mutta norjan kieli on sittemmin ottanut pääosan aivojeni "kieliosastolla" näiden viimeisten 15 vuoden aikana.

Heinäkuussa lennämme jälleen Rodokselle ja sen aaltojen lämpöiseen syliin! 
Tuskin maltan odottaa ja koska odottavan aika on pitkä, laitan tänne blogiini rakkaudentunnustuksen Rodokselle. 

Nämä ovat kuvia, joita olen vanhalla kotisaarellani ottanut ja kertovat ehkä parhaiten, miksi rakkauteni on ikuista ja pysyvää !


 Lindos ilta-auringossa. Kattoterasseilta voi ihailla Akropolista iltavalaistuksessa.







Vanha Kaupunki (Palia poli)  ja herkkuja sen ravintoloista.










 Ixian rantaa - tuolla kärjessä häämöttää Rodoksen kaupunki.










Kalithea kylpylä - kreikkalaiset ovat aina ymmärtäneet hyvän päälle :)




Mielenkiintoista kuvattavaa.




Näitä kesäisen sirityksen soittajia näkee harvoin, mutta tämän soittoniekan sain filmattua.



Kylärakkautta.


Kesää odotellen,

Marianna

16 kommenttia:

  1. Upea paikka! Sinulla on ollut kauniita ja kiehtovia asuinpaikkoja. Toivottavasti saamme joku kerta nähdä ja lukea lisää.

    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taatusti saatte :) Mielelläänhän sitä rakastettuaan esittelee ja siitähän tässä on kyse! Olen todellakin saanut asua mielenkiintoisissa paikoissa ja olen siitä hirmu kiitollinen. Suurin merkitys on kuitenkin ollut ihmisillä, joihin näissä paikoissa olen tutustunut ja jotka ovat vaikuttaneet elämääni ja taatusti siihen kuka minä tänään olen. Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  2. Ihanalta näyttää. Voi mikä rikkaus on ollut asua monessa maassa ja vieläpä nuin erilaisessa ympäristössä. Me varattiin loma marraskuulle teneriffalle, ihan odottaa lomamatkaa. Kohde oli ihan arpapeliä kun kokemusta ei juuri ole, me ollaan raissattu niin vähän.
    Iloa alkaneeseen viikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tulet saamaan upean loman Teneriffalla. Itse olen lomaillut Gran Canarialla (Las Palmas, Bahia Feliz) sekä Mallorcan Alcudiassa. Kauniita ja mielenkiintoisia maisemia. Hyvää viikkoa sinnekin!

      Poista
  3. Voih ihana Kreikka! Uskomattomia kuvia! Kreikalla on ihan erityinen paikka sydämessäni, vaikka nyt en ole vuosiin päässyt siellä käymään. Olen kokenut Ateenassa suuren ensirakkauteni :).

    Viime aikoina on ahdistanut tosi paljon, kun tietää minkälaisten ongelmien kanssa ihmiset siellä päivittäin painiskelevat. Ja surettanut sekin, kun kreikkalaisista on annettu sellaista kuvaa, että kaikki siellä vain lusmuilevat ja nostavat tukia. Vaikka siellä epäilemättä on korruptiota ja veronkiertoa, niin ongelmat ovat syvällä koko yhteiskunnan rakenteissa. Tavalliset ihmiset ovat ahkeria ja paiskivat kovasti töitä.

    Paras tapa tukea kreikkaan onkin se, että sitä ei ainakaan hylätä lomapaikkana! Meri on edelleen yhtä uskomattoman värinen, rannat hienoja, saaret kauniita ja ihmiset ystävällisiä - aivan kuten ennenkin. Ja nuo ihmiset kaipaavat kipeästi turistien tuomia euroja ja työpaikkoja. Olen ollut paljon myös Italiassa ja Espanjassakin jonkun kerran, mutta kyllä Kreikka vie kirkkaasti voiton. Kreikkalaisessa mentaliteetissa on jotain, joka sopii erityisen hyvin suomalaiselle mielenlaadulle.

    Sinä onnellinen, jolla on monta kotimaata! Mieti minkälainen rikkaus se on :).

    VastaaPoista
  4. Niinpä...rakkaus Kreikkaan oli omalla kohdallanikin pitkään myös rakkautta kreikkalaiseen mieheen, jonka kanssa kotia rakensin ja muutamia vuosia taistelin ;) Vaikka päädyimme eroon, vaikeaan sellaiseen, olen ajan myötä ymmärtänyt tarinamme tarkoituksen ja sen hyvät puolet. Olimme silloin niin nuoria, liian nuoria ja suurena mörkönä suhteessamme oli tavaton mustasukkaisuus.
    Muistoissa on kuitenkin rakastuminen, vanhan kaupungin kujilla "kuhertelu" keltaisen jättiläiskuun valaitessa tummaa yötä....vanhuuden päiviin kivaa muisteltavaa! Olen iloinen siitä, että ystäväni säilyivät erosta huolimatta ja jopa ex-mieheni sisko on yhä osa elämääni.
    Ja mitä Kreikkaan tulee, uskon sen vielä nousevan jaloillensa...niinhän se on tehnyt kautta maailman historian. Kreikkalaisilla on vaikeaa ja eniten huolestuttaa lapsiperheiden tilanne. Ystäväni Peloponneksen Isthmiasta on kertonut minulle, mitä ongelmat pahimmillaan tarkoittavat ja joissakin tapauksissa on perheiden ollut pakko sijoittaa lapsensa lastenkotiin / SOS-lastenkyliin, jotta he saisivat päivittäisen ruokansa. Kreikkalaiset tekevät taatusti enemmän töitä, kuin esim. norjalaiset - täällä on maailman lyhin työaika!
    Usein olen miettinyt sitä, miten rikas elämäni näiden ulkomailla asuttujen vuosien ansiosta onkaan ollut, huolimatta siitä, ettei se ulkomailla asuminen aina niin helppoa olekaan. Päivääkään en vaihtaisi pois :D

    VastaaPoista
  5. Mä niin rakastan Kreikan saaria, vaikka hetkeen en ole siellä käynyt. Jopa hieman turistirysäksi parjattu Kos oli ihana. Parhaat muistot ovat Santorinilta.

    Nuorena pitää mennä pelottomasti. Sitten on mitä jo kolmekymppisenä ja vanhempana muistella :)

    Kiva postaus! En aina ehdi kommentoida, mutta kyllä mä kaikki sun postaukset luen :)

    VastaaPoista
  6. Olipas kiva ja erilainen postaus! Mä olen kans tykästynyt Kreikan saariin ja Kreikkan ylipäätään. Ihana ilmasto, kivat ihmiset, HUIPPUHYVÄ ruoka, kauniit maisemat... Viimeiset viisi(?) kesää olen siellä "rampannut", tänä kesänä teen poikkeuksen ja vaihdan maisemaa. Mutta ehkä taas ensi vuonna?

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia Rodokselta!
    Rodokselle tein aikoinaan ensimmäisen etelän matkani:) Sinne olisi tarkoitus vielä joskus mennä uudelleen. Kreikan saaria on mieheni kanssa kierrelty useana kesänä, mutta Rodoksella on aivan erikoinen paikka sydämessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa matkustaa. Rodos on muuttunut ja kasvanut vuosien saatossa, mutta on kuitenkin samalla, edelleen, se sama tuttu, ihana Rodos :)

      Poista
  8. Jäin katsomaan tuon viimeisen kuvan tunnelmaa, värejä, kukkia, valoa...ehdin jo nähdä itseni puun varjossa, pöydän ääressä viinilasillisella...Kesää ja lomaa odotellaan täälläkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puun katveessa, ei kiirettä minnekään :) Odotellaan...

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Ihana kirjoitus!
    Jokainen paikka missä on asunut jättää ihmiseen omat jälkensä <3
    Itse olen jo vuosia haaveillut lämpimistä talvista jossain muualla kuin Suomessa...
    Haaveilemisiin! :D

    VastaaPoista
  11. Totta! Suomalaisuuteni näkyy päivittäin, mutta "sisälläni asuva kreikkalainenkin" vierailee meillä sangen usein. Muistan, kun perheeni näki ensi kertaa elokuvan: My big fat greek wedding ja kaikki nauroivat kovasti todetessaan, että: Äiti, nuohan ovat yhtä hulluja kuin sinä - sinä olet kreikkalainen! Norjalaisuus on tullut myös osaksi minua, mutta suomalaisuuteni on kuitenkin se pyhin ja vahvoin osani :)

    VastaaPoista
  12. Oi miten kaivattua lämpöä hehkuu kuvistasi...Tervetullutta tänne kolean keskelle, aamusella sateli ihan räntää. Varmasti suuri rikkaus kokea uusia kulttuureja ihan asukkaana ja töitä paiskien :)

    VastaaPoista