Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin
Ihanko oikeasti pukkaa blogijuttua?
KYLLÄ!
On sateinen lokakuun tiistai, pyykit on pesty, lattiat on imuroitu, perunat muusia varten on kuorittu......eikä mittavan vaatekasan silittäminen innosta sitten yhtään, joten keitin kahvit ja aloin katsella huhtikuussa ottamiani kuvia.
Niiden joukossa olivat mm. nämä The Bolder Experiencen Sky Lodge:ssa ottamani kuvat ja nehän innostivatkin sitten kirjoittamaan ihan tällaisen perinteisen blogipostauksen.
(Jonkin aikaa piti kyllä muistella alustan toimintoja, mutta eiköhän tämä tästä :)
The Bolder Experience on Lysefjordenin vuoren rinteessä oleva luksusmökkiryhmä, hotelli tavallaan ja täällä majoittuminen on Norja-elämysten parhaimmistoa. Mökit ovat korkeatasoisesti varusteltuja, näköala on huikea ja meidän mökissämme, Sky Lodgessa, kaiken kruunasi sängyn ympärillä ollut panoramaikkuna ja sen yllä ollut kattoikkuna, josta näkyi "koko avaruus"....siltä se ainakin tuntui :)
Minä onnekas sain viettää täällä 55. syntymäpäiväni!
Heräsin ensimmäiseen aamuuni 55-vuotiaana auringon kiivetessä vuorten yli ja sain nauttia aamukahvini (ja kakkuni) vuonon utuista aamua ja majesteettisia vuoria ihaillen.
Suhteellisen vakava-asteinen korkeanpaikankammoni ei juurikaan oleskeluani haitannut, vaikka huomaahan sen kyllä minusta otetuissa kuvissa. Kammo kun kiristi kasvoja ja teki hymystä vähän väkinäisen näköisen :)
Mikäli The Bolder Experience Norjan lomalla kiinnostaa, kannattaa varaus tehdä todella ajoissa, sillä tänne on tulijoita.
Sky Lodge "seisoo yhdellä jalalla"
The Bolder Experience olikin tänä keväänä varsin tervetullut kevennys, sillä torpamme oli remontin pyörteissä pitkälle kesään.
Remontista kun tulikin arveltua mittavampi ja se teetti valtavat määrät siivoustyötä lähes jokaiselle viikonlopulle.
Vanha talo vaatii kimurantteja ratkaisuja, sitkeitä tekijöitä ja annoksen sulaa hulluutta.
Onneksi nämä kaikki löytyivät ja olenkin todella kiitollinen osaaville taitajille, jotka tekivät talovanhukseen vesi-, viemäri-, sähkö-, muuraus- ja kirvestyöt valittamatta ja täysin vailla surullisen kuuluisaa "tulitikut ja bensaa" -ajatusta.
Sellaisiakin mielipiteitä kun olen joskus vanhojen talojen suhteen kuullut.
Sisustussunnittelun tein ihan itse ja olenkin jo koristellut hattuni uudella sulalla :)
Siivoushommien välissä nautittiin hetkistä rannalla ja puutarhaakin piti välillä hoitaa.
Oven ja ikkunan paikka vaihtui ja sain nyt myös eteisen. Ennen tultiin sisään suoraan keittiöön.
Uusi ovi on sininen.
Keittiöön valitsin Borås-tapetteja, joista tuo sininen on myös eteisessä.
Lisää kuvia löytyy ig-tililtäni.
Lamppu on Nordic Nest - verkkokaupasta.
Tämä kesä meni kaiken remontin ja aika huonon säänkin vuoksi ohitseni vähän niinkuin huomaamatta/olemattomana.
Kävimme kyllä tyttäreni kanssa kesäkuussa Kreikassa ja syyskuussa vietin muutaman viikon Suomessa, mutta muu kesä ikäänkuin katosi vaan jonnekin.
Koira-papparaisemme on aina vain vaativampi ja vähän dementoitunutkin.
Hän vaatii omansa, eikä kukaan häntä oikein enää halua hoitaakaan, joten
matkat saavat siitäkin syystä odottaa. Päivät papparaisen kanssa ovat nyt etusijalla.
Kamerakaan ei oikein hyppysissäni enää pysy, vaan unohtuu matkasta lähes aina.
Ennen kuvaaminen antoi minulla valtavasti iloa, mutta viime vuoden tapahtumat ja surut paukauttivat jo entisestään aika tyhjän takkini totaalisen tyhjäksi ja niiden mainingeissa mennään tavallaan vieläkin.
Äitiä on kova ikävä ja edelleen on vaikeaa ymmärtää, ettei häntä enää ole.
Hän vierailee unissani tuon tuostakin.
Isän surua on ollut musertavaa katsoa ja jokainen lähtö Suomesta rikkoo sydäntä - niin sitä voi kuvailla.
Elämässä on paljon hyvää ja kaunista, mutta surujen summa on vain ollut ihan liian suuri.
Olen nyt pitkästä aikaa tarttunut kameraan ja testannut vanhoja taitojani.
Syyskuvia, olkaapa hyvät!
Päätän nyt rohkeasti tuttuihin sanoihin,
Vi snakkes....
Katsotaan sitten miten käy.
Marianna
Nyt vasta ehdin postauksesi oikein kunnolla lukemaan. Kiva, kun jaksoit kirjoittaa. Sinulla on ollut ihana syntymäpäiväreissu hulppeissa olosuhteissa. Jospa joskus tuonne pääsisi.
VastaaPoistaKauniisti on myös mökkiremppa onnistunut. Hienosti suunniteltu!
Ja voi että, miten tuttu tunne tuo ajan katoaminen jonnekin. Surussa kulkeminen. Minunkin äitini kuoli keväällä, muutama minuutti äitienpäivän jälkeen. Sen jälkeen en ole blogiin kirjoittanut. Kesti, ennenkuin instaankaan jaksoin vähäisessä määrin kirjoittaa. Mutta mieli tekee vielä kirjoitella omaksi iloksi. Ehkä vielä jatkan jonain päivänä. Pikkuhiljaa suru kuitenkin helpottaa ja meille kun ei jäänyt enää kukaan yksin. Pappa odotti jo Mammaa luokseen.
Tällaista on elämä tässä vaiheessa, mutta eteenpäin on mentävä. Voimia Sinulle sydämestäni ❤️