Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 27. maaliskuuta 2014

Oinaan onni on toinen oinas :)

Huhtikuu koputtelee jo ovella ja meille oinaille (nyt puhutaan tähtimerkistä) onkin huhtikuu sitten sitä upeinta, voimakkainta ja energisintä aikaa. Voimakas tarve mullistaa "aivan kaikki" on nyt täysin hereillä ja määrätynlainen levottomuus häiritsee arjen askarreita.....kärsivällisyys kun ei kuulu oinaiden vahvoihin puoliin ja saa meidät lyömään sarvemme seinään useammankin kerran elämämme aikana :) Luin kerran, että oinailla on yleensä aina arpia kasvoissaan ( niin itsellänikin ), joten meille ei edes riitä se symbolinen sarvien seinään lyöminen, vaan innostuksissamme kolhimme itseämme ihan fyysisestikin. 

Oinaan onni on toinen oinas ja siksipä ostin itselleni kaverin :) Olin käynyt sitä Kremmerhusetissa ihailemassa jo useamman kerran ja eilen se sitten muutti meille, olohuoneen seinälle. Siinä se nyt komeilee - sarvet kipparalla ja heinänkorsi suussa. 






Tämä synttäreitään kohta viettävä oinas vanhenee tällä kertaa 46 vuotiaaksi....apua ja apua... ja vielä kerran apua tuota lukua 46 !!! En koe itseäni niin "vanhaksi", vaikka peili tätä mittarissa näkyvää lukua todistaakin ja samaa tekevät työpäivän jälkeen särkevät jalkani, huonontuva näkö, tekninen avuttomuuteni ja mummomaiset liikehdintäni. Mieleltäni olen kuitenkin varsin nuori ja "tätien muottiin" en suostu menemään.....ainakaan vielä! Tyttärieni neuvomana ostin nyt (juuri ennen synttäreitäni) kasarimalliset, boyfriend-jeans -tapaiset farkut ja koen itseni nyt varsin trendikkääksi :) ...ja ihan tyytyväiseksi!  Uusissa kesäkengissäkin kimaltelee vähän!








Olen koko tämän kevään käynyt valtavaa henkisen kasvun koulua, suorastaan bootcampia ja siihen on kuulunut myös omakuvani parantaminen. En ole keijukaisen ohut, en nuori, en kuvankaunis, en superälykäs tai -rikas, mutta olen silti ihan hyvä. 
Olen tyytyväinen siihen 46-vuotiaaseen naiseen, joka peilistä kurkistaa. Olen ylpeä kulkemastani tiestä, saavutuksistani, taidoistani ja elämästäni yleensäkin. Kehitykseni paremmaksi (kauniimmaksi) ihmiseksi jatkuu yhä, mutta olen oikealla tiellä ja iloinen siitä. 

Meidän kaikkien tulisi varmasti toisinaan listata omat hyvät puolemme ja muistaa, että kauneus tulee sydämmestä. Se ei ole kiinni kiloista tai iästä, vaan energiasta, jota ympäristöömme säteilemme. 

Listasin muuten lisäksi myös arkipäivän taitojani ja listastani tulikin yllättäen aika pitkä! Siitä löytyivät kaikki rakkaat harrastukseni: valokuvaus, leipominen, piirtäminen, blogin kirjoitus, puutarhanhoito, sisustus, lemmikit, treenaus, retket jne., mutta myöskin kuusi kieltä , joilla pystyn sujuvasti kommunkoimaan, työtehtäväni eri aloilta jne. 
Kaikki tämä paperille kirjoitettuna nosti todellakin mieltäni ja totesin, ettei minulla ole syytä huonoon minä-kuvaan...ei henkiseen, eikä fyysiseen sellaiseen. 

Mummoani sanoi aina, että "Joutilaan mielessä se piru mellastaa" ja painotti kaikenlaisen tekemisen tärkeyttä. Siitäpä tämä tekemisen ilo on varmasti lähtenytkin, mummon opeista ja mallista :) Kiitos siis mummolle arkipäivän taidoista ja iloista, joita ne antavat. 
Tässä vähän tekemisiä kuvina: 



 Piirtämäni taulu ystäväni koira-vanhuksesta sen viimeisinä viikkoina.




Vohvelipäivän vohvelit.





Oliivipuu kasvatuksessa :)




Kädet mullassa...











Tähän pohdiskeluun päättyvät nyt kevään filosofointijuttuni. Olen jakanut kanssanne aikamoisen prosessin omalla tielläni ja tästä eteenpäin on luvassa kesäisen kevyttä ja hauskaa luettavaa. 

Kahvit maistuvat taas ulkona ja on ilo huomata pihan vihertyvän päivä päivältä. Kevään ensimmäiset perhoset ja mehiläiset on  havaittu ja lintujen laulu aamuisin on suorastaan konsertin omaista. 
Antaa siis vuosien kertyä - elämä on ihanaa joka tapauksessa!





Vi snakkes, Marianna








8 kommenttia:

  1. Paljon onnea upealle nuorelle naiselle! :D
    Jotenkin tunnistin itseni tuosta oinaan kuvauksesta...johtuisiko siitä, että olen syntynyt juuri ja juuri härän merkin puolella eli täälläkin tulee vuosi mittariin lisää huhtikuussa. Kevät on todellakin upeaa ja energistä aikaa kevään lapsille, se on totta.
    Hieno idea tehdä lista omista taidoista, pitääpä kokeilla joku kerta, tekee varmaan hyvää! :D
    Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle!

    VastaaPoista
  2. Sinä oinas, minä härkä, kevään lapsia kumpikin, onnea lähestyvän syntymäpäivän johdosta!

    46 on oikein passeli ikä, sanon minä! Kädet pystyyn kaikki, jotka haluaisivat olla vielä kaksikymppisiä?! Arvasinhan, yhtään kättä ei noussut, nainen on parhaimmillaan 40+, eikös!

    Aurinkoa viikonloppuusi!

    VastaaPoista
  3. Onhan se liikkeelle lähteminen joskus selkä kyttyrässä lyllertämistä ennenkuin vauhtiin pääsee, mutta "täti-muottiin" en suostu minäkään! Sopivasti bling-blingiä ja kimaletta niin vaatteissa kuin sisustuksessakin saa hyvälle mielelle!

    VastaaPoista
  4. Sun kirjoituksia on aina kiva lukea - iloineen ja suruineen! Kuvasi ovat kauniita, kuvaamasi koti, "mökki" ja Norja on niin upeaa katsottavaa. Itse poen ihan kamalaa kriisiä mutta 10 vuotta aiemmin kuin sinä, johtuen tietyistä jutuista jotka sisäinen kello laskee...
    Onko ystäväsi koira saksanseisoja?? Ihan meinaan on kun meidän Dora :)

    VastaaPoista
  5. Voi, mikä ihana postaus Marianna! Minä olen vesimies, talven lapsi. Pidän kuitenkin enemmän muista vuodenajoista kuin talvesta. Tuo taitojen listaaminen oli mainio juttu, sitä pitää kokeilla. Tämä oli hieno filosofinen pläjäys! Muotifarkut! Sellaiset minäkin ostin Alicantesta, ja kimaltelevat kengät houkuttelevat.
    Ihania keväisiä päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  6. Kokemuksesta voin sanoa, että elämä vaan paranee vanhetessa (kohta 53v itse). Oikeastaan muutos parempaan tapahtui tuossa neljänkympin tienoilla. Ja tämän päivän 7-kymppiset ovat viime vuosisadan 5-kymppisiä.

    Paljon onnea vuosipäivän johdosta toivottelee toinen oinas :).

    VastaaPoista
  7. Isot ja lämpimät onnittelut!

    VastaaPoista
  8. Myöhästyneet onnittelut ! Itsekin oinas, ja täytin myös 46 vuotta maaliskuussa...niin tutulta kuulostavat nuo ajatuksesi :)

    VastaaPoista