Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Iki-ihana kukkaloisto ja varaslähtö pääsiäiseen

Miten ihanaa aikaa tämä huhtikuu onkaan!!! Piha alkaa saada kesän värejä, kun tulppaanit, narsissit ja orvokit ovat puhjenneet kukkaan ja pikkuinen kirsikkapuunikin on jo kohta täydessä kukassa. Onnenpensas availee sekin jo keltaisia kukkiaan ja nurmikko vihertää uutta voimaa!  Meillä on nautittu lämpimistä ja aurinkoisista päivistä, terassielämästä ja jopa grillaamisestakin :) 




Viikonloppuna mittari kiipesi jo komeasti +18 asteeseen ja mökillä nautittiin niin auringonlaskusta rannalla kuin aamiaisesta ulkona terassillakin - IHANAA JA KAIVATTUA! 
Syreenipuussa oli jo valtavan isot lehdenalut, ruusut kasvoivat ihan silmissä ja mereltä kantautui kesäisen tuttu lokkien huutelu. 
Onni on todellakin juuri tällaisissa hetkissä - hetkissä jotka tuottavat hyvää oloa sydämeen, mieleen ja koko kehoon. Meri, keittiöstä tuleva kahvin tuoksu, aurinko, heräävä luonto, lokkien huuto...<3


Tämä vanha kulho löytyi kaapin kätköistä ja toimii nyt kotina orvokeille.



Syreeni.








Ruusupensas




Oslosta toimitettu allaskyltti....kesä saa tulla.




Maaliskuun viimeinen aamu altaalla



Tarkoitukseni oli aloittaa pääsiäiskoristelu vain ja ainoastaan maaalla ( jotta sitten olisi valmista ja kaunista, kun saavumme pääsiäisen viettoon), mutta kuinkas sitten kävikään.........malttamattomuuteni vei voiton ja koristeluun otettiin varaslähtö myös täällä kaupungissa :)  
Tunnelman luominen on niin mukavaa ja pääsiäinen on minulle joulun lailla varsin tärkeä juhla. Kun koristelut ovat valmiina, voi pääsiäisen lähestyessä keskittyä ruokapuoleen ja esim. tytöille yhä vieläkin tekemiini yllätysmuniin :) Hulluutta? Kenties, mutta positiivista sellaista, ainakin itseni mielestä. 



















Koristeleminen on niin valtavan hauskaa ja tämä intoni koristella tietysti suora johdannainen rakkaudesta sisustamiseen. 
Kun mieli on hyvä, ovat myös ajatukset hyviä ja koko maailma näyttää hyvältä - kannattaa siis tehdä juuri sitä, mikä tuottaa iloa! 
Blogin kirjottaminen on sekin suora johdannainen rakkaudestani sisustamiseen, valokuvaamiseen, luontoon ja kaikkeen kauniiseen. Olen lapsesta asti halunnut jakaa kaiken kokemani kauniin ja hyvän ( ja minähän näen kauneutta kaikkialla, kivissä ja risuissakin) ja tästäpä syystä olenkin sitten varsin "ahkera" ja avoin jakamaan esim. kuvia ja ajatuksia niin blogissani kuin fb:ssakin. Tämä on tietysti aikaansaanut myös kritiikkiä ja "virnistelyäkin". Pahimillaan minut on koettu huomionhakuisena persoonallisuutena ja itsestäni numeroa tekevänä ääliönä, joka tekee tikustakin asiaa jne. :) 

Toiveeni on kuitenkin jakaa kaunista ja hyvää, kenties inspiroidakin - se on se suurin ilo, ja koettaa korostaa elämän hyviä ja valoisia puolia. Tämä on tullut minulle kuluneen talven jälkeen yhä vain tärkeämmäksi ja aion jatkaa omana itsenäni - luoda, nähdä ja kokea, jakaa se avoimesti ja positiivisesti..... kenties joskus inspiroidenkin! 






Pieni filosofointi taisi nyt putkahtaa tähänkin postaukseen, vaan lienee kenties paikallaankin :) Meillä kaikillahan on kuitenkin täysi vapaus jättää sellaiset kuvat katsomatta ja jutut lukematta, jotka eivät meitä miellytä. 

Minulle tämä avoin luonteeni on aina ollut sekä siunaus että kirous! Annan itsestäni paljon ja asetan siten itseni arvostelun ja kritiikin kohteeksi. 
Tekemätöntä ei voi kritisoida, piilotettua arvostella jne. - olisi siis turvallisempaa olla hiljaa ja tekemättä. Uskon kuitenkin, että se pienikin tuotettu ilo tai inspiraatio on niin positiivista, että haittapuolet painavat puntarissa vähemmän! Jatkan siis samaan malliin. 

Tämä tällä kertaa vuonosta. Olkaa vapaita ja tehkää hyvän mielen asioita! 
Vi snakkes, Marianna


Markku Aro ja anna kaikkien kukkien kukkia <3 




5 kommenttia:

  1. Oi ihana Marianna! Me ollaan niin samanlaisia. Parantumattomia esteetikkoja, avoimia ja uteliaita elämän ihanuuksille! Harmi vaan, että kaikki kanssaihmiset eivät halua iloita kanssamme, so what, heidän häviönsä.
    Kevät näyttää kääntyneen jo miltei kesäksi siellä vuonon rannalla, voihan ihanuus! Kukkiva kirsikkapuu, on se niin suloinen!
    Myötätuulta viikonloppuun!

    VastaaPoista
  2. Ai että miten upeaa tekstiä! Voin melkein aistia sen tunnelman siellä, kun lokit kirkuu ja kukat jasvaa kohisten - kade? Joo!!! :D :D Mutta hyvällä tavalla :D
    Voin niin samaistua tuohon lauseeseen "Minulle tämä avoin luonteeni on ollut sekä siunaus että kirous" Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu!!
    Upeita ja aurinkoisia kevätpäiviä sinne!!

    VastaaPoista
  3. On siellä kevät jo pitkällä! Ihania koristeita.

    Viisasta on olla oma itsensä ja jättää muiden sanomiset sikseen:)

    VastaaPoista
  4. Uskomatonta kuinka siellä on kevät jo pitkällä!
    Minä vasta odottelen, että piha sulaisi, kun on yhä jääkerroksen peitossa :)

    Se onkin sitten ihana hetki kun alkaa pikkuhiljaa luonto vihertämään, piha ikäänkuin puhkeaa kukkaan. Noh, linnut jo sentään laulelee vaikka ei muuten kovin keväiseltä meidän pihalla näytäkään, se on kevään merkki se! :)

    VastaaPoista
  5. Moikka Marianna ♥ Voi taivas ku siel on ollukki jo torel lämmint ja tosi pitkäl kevät, toisin ku tääl hah...Sireeni puis on ollu jo yli kuukaure nupui ja kukkia alkkaa puskee maast mut nytki vaa + 6 astet ja kauhia tuuli ♥ Vaik kyl tunttu et Turus tuulee ain hah ♥ Teil on kaunist niin ku ain ♥ Mäki laitoin jo viikko sit pääsiäisse kotti ♥ Turu terkuin, Johanna ♥

    VastaaPoista