Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 8. syyskuuta 2014

Sanattoman kiitollinen


Sain tänään ystävältäni fb:iin kiitollisuus-haasteen, jossa haastetun pitää viitenä päivänä kertoa asioista, joista on kiitollinen ja minullehan tämä sopii juuri nyt! Olen nimittäin edellisen postaukseni jälkeen ollut sanattoman kiitollinen, yllättynyt, häkeltynyt ja iloinen, sillä en olisi koskaan voinut kuvitellakaan saavani sellaista palautetta, kuin mitä meille on viikonlopun aikana tullut. 
Avautuminen tyttäreni tilanteesta ja hänen kiusaamistarinansa kertominen sai aikaan valtavan aallon / ketjureaktion ja varsin monet teistä ovat nyt kertoneet oman tarinansa, niin täällä kuin fb:n kautta maileina suoraan minulle. Minulla on ystäviä, joita on todellakin kiusattu - tätä en ole heistä tiennyt. Myös teistä blogiystävistä ja blogini lukijoista ovat yllättävän monet kokeneet mitä järkyttävämpää kiusaamista ja teidän avautumisenne täällä (ja Sho(e)paholic myös omassa blogissasi) ovat olleet hurjaa luettavaa. On helppo huomata, että yhden ihmisen uskallus kertoa kohtalostaan auttaa muita tekemään saman. 
Olen kiitollinen kaikista kommenteistanne, lohdutuksestanne, omien tarinoidenne jakamisesta ja tuesta. Olemme lukeneet kaikki kommentit ja mailit.  Olen varsin kiitollinen myös ystävilleni, jotka ovat välittäneet ja kannustaneet ja erikoiskiitos tyttäreltäni lähtee ystäväperheelle täällä....ruusukimppu ovelle ja kaunis runo olivat häkellyttävä yllätys!  

Itse kadun nyt vain ja ainoastaan sitä, etten ole kertonut asiasta aikaisemmin!!!

Minua itseäni kiusattiin lukiossa, mutta koska lapsuuteni, yläastevuodet ja vaihto-oppilasvuoteni ennen lukion alkua olivat olleet onnellisia, selvisin omasta painajaisestani paljon helpommalla kuin monet teistä. Kävin kouluni läpi ja kirjoitin M:n paperit, mutta mitään hyviä muistoja ei lukiovuosilta mielessäni ole - päinvastoin. Kiusaamiseen ei minunkaan kohdallani tarvittu kuin kaksi ihmistä ja sitten se massa, joka ei puolusta tai reagoi. Keksityt juorut, huorittelu, kuiskailu ja lopulta kroonikkaan kirjoitettu teksti, joka sai minut polttamaan koko tekeleen takassa ovat muistissa täälläkin, mutta pelastukseni olivat ystäväni muilla luokilla ja koulun ulkopuolella. En ollut koskaan ihan yksin. 
Tavallaan olen kiitollinen näille kahdelle neidoille siitä, että kotikaupungista lähteminen oli heidän ja koko sen selkärangattoman porukan vuoksi paljon helpompaa. 




Olin jo ennen kiusaamista elellyt USA:ssa ja viihdyin siellä loistavasti, joten maailma kutsui taas ja mikä elämä minulla onkaan ollut! Ihania ystäviä, elämyksiä, matkoja, opitut kreikan, norjan ja tanskan kielet ja onnellisuutta yllin kyllin! 
Toivon toki, että karma on opettanut näille naisille tapoja ja suurin toiveeni on, ettei heillä enää aikuisena ole uhreja, esim. työpaikalla.
 Miten se Lady Gaga taas sanoikaan: Karmalla on meidän kaikkien osoitteet ;)

Mokomaa vääryyttä ei voi koskaan unohtaa ja näiden naisten nimien näkeminen tai kuuleminen saa yhä kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin!  
Kun katselen Suomessa parhaillaan käynnissä olevan Kutsu mua-kampanjan kuvia, palaavat huorittelu ja muu pilkka mieleeni aika elävästi  - vaikka tuosta ajasta on kohta jo 30 vuotta ja olen aina kokenut olevani tilanteen yläpuolella. 
Tässäpä oma kutsu mua -kuvani :) 






Mutta nyt iloisempiin juttuihin :)

Minulla on tänään vapaapäivä ja olen sen kunniaksi nautiskellut vähän rennommasta menosta, eli en ole tehnyt juuri mitään. Aamun vietin sohvalla lueskellen & kurpitsasmoothie:ta nautiskellen. Kurpitsasmoothien ohjeen sain Amerikan siskoltani ja tällä smoothiella lähtee aamukin kivasti vauhtiin. Laitan ohjeen tänne loppuun teillekin.
Aamupäivällä tein koiran kanssa pienen lenkin, siivoilin sisäänkäynnin puoleista terassia ja nyt olen vain laiskotellut.... blogimaailmassa ja sisustuslehtien parissa on kiva viettää aikaa :D  Sen voi tehdä hyvällä omalla tunnolla, kun on eilisen päivän järjestellyt mökkiä talvisiistiksi ja edessä on huomisesta lähtien varsin kiireinen viikko. 


Siistitty terassi ja hortensiat ruukussa - siinä päivän työ :)



Kiireiset viikot ja päivät vaativat myös vaateratkaisuja, jotka ovat helppoja ja kivoja. Sään vaihdellessa laidasta laitaan on todella vaikea aamuisin keksiä asuja, varsinkin takkeja, jotka sopivat menoon kaikin tavoin.

Minä olen jonkin sortin takkihullu (sukuvika), joten minulla on oltava useampi takki - aina!!!! 

Autoillessa en tykkää paksuista takeista, joten valitsen useimmiten blazerin tai neuletakin, mutta villakangastakki on ehdottomasti vakituinen syyslempparini ja olenkin taas ostanut yhden lisää :) Jälleen on todettava, että sodin rohkeasti ikääni vastaan ja valitsin iki-ihanan vaalean pinkin lyhyen villakangastakkini väriksi :)
Valkoinen, vähän pidempi ja ohuempi takki käy sekin vielä hyvin työmatkatakista ja tikkitakkeja kaapissani on kaksi. Toppaliivi on kiva pihatöissä ja koiran kanssa lenkkeillessä. 


Nämä meidän photoshootit ovat kyllä hupaisia - vanha ihminen ei opi poseeraamaan, ei sitten millään ja tyttöjä naurattaa, kun kuitenkin kuvaamme :D  Vaaleanpunainen villakangastakki on muuten H&M:sta, samoin valkoinen takki. 




Mutta mitäpä talvitakiksi tänä vuonna? 
Mitä te haaveilette? Untuvaa? 
Minulla on muutama untuvatakki, mutta yleensä ne ovat liian kuumia (siis mulla on aina kuuma), joten niitä tulee käytettyä aika vähän. Sadetta sietävät "allværsjakkenit" ovat ihan must täällä rannikolla, mutta niissä on tylsä kulkea jatkuvasti. 
Mieheni mukaan meillä on aivan liikaa takkeja ....ja huiveja....ja kenkiä.....jaaa-a, kolme naista ja kaikki kolme vaatehulluja :) En voi väitellä häntä vastaankaan, joten koetan säännöllisin väliajoin lahjoittaa vaatetta esim. Pelastusarmeijalle ja pitää kaapit siten suht' tilavina, mutta kyllähän näitä kertyy. 

Tässä teille pari kysymystä:
1. Montako takkia teillä on käytössä? 2. Montako takkia teillä on varastossa? 3. Montako huivia teillä on? 4. Aiotteko ostaa tänä vuonna uuden talvitakin?  5. Mitä mieltä olette turkiksista, esim. PJ:n hupussa? 

Uff....itse en uskalla vielä laskea :( 



Tässäpä näitä vuonon tunnelmia tänään...loppuun vielä päivän ruokaohjeet, punajuuripasta ja kurpitsasmoothie :)  

Punajuuripasta on helppo. 
Raastoin kolme punajuurta, karkeaksi. Pannulle oliiviöljyä, valkosipulinkynsi pieneksi paloiteltuna ja punajuuret. Paistoin noin 10 minuuttia ja lisäsin joukkoon pippuria ja suolaa. 
Keitin pastaa ( kolmelle ) ja kun pasta oli kypsää ja vesi valutettu pois, sekoitin punajuuret pastan joukkoon. Lisäsin kaurapohjaista ruokakerman korviketta (ruokakerma on tietysti ok) ja lopuksi murensin joukkoon sinihomejuustoa. Myös maustetut sulatejuustot käyvät mainiosti. 

Niin hyvää, niin hyvää! Ja mikä väri!







Kurpitsasmoothie:

Yksi banaani (mielellään kylmänä), 2-3 ruokalusikallinen kurpitsapureeta, 2 tl hunajaa ja Vanilija Rice Dream -juomaa (kunnes seos on sopivan smoothiemainen).  Hyvä aamiaissmoothie :)





Eipä sitten muuta, kuin hyviä energioita teille kaikille ja muistakaa .... ikävät kokemukset vahvistavat, opettavat ja hiovat meistä timantteja <3 






Vi snakkes, Marianna
















9 kommenttia:

  1. Sinä ihana rohkia nainen...Tosi riipaseva tuo etellinen postauksesi, hienoa että tyttärelläsi on leijonaäiti. Vaikka pitäisi vissiin ajatella jalosti ja fiksusti näistä viheliäisistä kiusaajista niin yhdyn kyllä tuohon Lady Gagaan. Taaksejättämisentaitoa, iloa ja valoa sinne vuonon rannalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos...rohkeus kasvaa, kun muita vaihtoehtoja ei ole ja nyt olen ainakin täysin varma siitä, että yksin ja hiljaa ei kannata kärsiä mitään! Omaa lukioaikaani en kiusauksen suhteen noteeraa merkittäväksi elämässäni, koska en anna mitään arvoa kiusaajilleni ja tiedän oman arvoni. Olen ollut sitä paitsi niin onnekas ja rakastettu sen ajan jälkeen, että olen saanut moninkertaisesti hyvää. Olen erittäin kiitollinen ihminen ja kuten eräs quote sanoo: Olen kiitollinen pahoista& vaikeista ihmisistä elämässäni, koska tiedän ainakin millaiseksi en koskaan halua tulla :) Toivon vain, että tyttäreni pystyy tähän samaan vielä joskus <3

      Poista
  2. Itse juuri äsken ilahduin kun löysin kaapista uuden (kirppisostos tosin) mustan neuletakin, sellainen kun on ollut hankintalistalla tovin. Olin kokonaan unohtanut ostaneeni sellaisen. MUTTA: se tarvisi kaverikseen yhden mustan topin (muotoonvetävää mallia :) ) joka ei nyt sitten ole missään!!! Aaargh, en saa unta kun sitä ei löydy!!
    Mutta siis minulla on takkeja hirveän vähän ja jus tähän välikauden tarvisin jotain!
    Nyt lähden kyllä vielä alakertaan käymään pari kaappia läpi, jos se prkl toppi löytyis.
    Kivaa viikkoa ja ihanaa kun saitte palautetta niin ha hei kukkapuska vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just niin...samat kuviot siis sielläkin :) Ei tää helppoa ole tää vaateproblematiikka ja se jatkuu sitten hautaan asti! Anoppi on 84 vuotias ja etsii hänkin taas välikausitakkia :D Onnea kaapin penkomiseen - kenties sellainen toppi yllättää sunt vielä.

      Poista
  3. Upeaa rohkeutta!

    Takeista taas, minulla on yksi pitkä toppis, tyylikäs villakangastakki sekä Partioaitasta ostettu ulkoilutakki, jossa on vuorena irotettava fleecetyylinen takki, tosin paljon paremman näköinen kuin perusfleece. Minulla on useimmiten kuuma, joten olen käyttänyt fleeceä välikausitakkina ja ulkoilutakkia talvella. Jatkossa ostan samantyylisen uuden, niin hyväksi yhdistelmä on osoittautunut.

    VastaaPoista
  4. Oh, mikä kaunotar ruudun sillä puolen onkaan! Kiusaaminen on todella inhottavaa ja jättää ikuiset arvet. Minuu kiusattiin ala ja yläaste ja vielä ammattikoulussakin ja ihan vapaa-ajallakin sellaset ihmiset on tulleet latomaan "totuuksia" ulkonäöstäni ja olemuksestani, joita en edes tunne. :( Pitääpä minunkin ottaa aihe esille blogissani, jahka kaikilta kiireiltäni ennätän. Mutta sitten asiasta toiseen, ja takkeihin. Olen takkifriikki, pidän värikkäistä takeista, nyt syksyllä pidän trenssejä, joista turkoosi ja vihreä ovat suosikkejani. Sitten mulla on pari harmaata, joista toinen on kimonomallinen harmaa, joka sukeutui aivan uuteen uskoon vaihdettuani siihen keltaiset napit.

    VastaaPoista
  5. Ihana, että tyttärelläsi on noin rohkea, kannustava äiti! Toivotaan, että lapsesi itsetunto palaa pikkuhiljaa, pala palalta.
    Sinulla on ihania takkeja, tuo valkoinen, kaulukseton malli on niin mun makuuni.
    Kaunista viikon jatkoa teille molemmille ihanille!

    VastaaPoista
  6. Moikka, taas ♥ Oli se hiano juttu et muutki kertto omia kokemuksia kiusaamisest ja tosiaa halusin mäki kertto tarinani ♥
    Tosa keskimmäises kuvas olet iha baby face ja ihanat hymykuapatki ai ai ♥
    Mul on viime vuan ostettu Luhra untsari, sit toppatakki ja välikausitakki ja kevät/kesä takki ja pari hupparia ♥ Sit muutama takki mitkä ei mahru ny hahahahhah ♥
    enne en ol huivei käyttäny ku taki kans, mut ostin ekaks töihi työformu kans pirettäväks tuubihuivi ja ny mul onkki niit kuus kappelet erilaissi ja sit tietty talvisia huivei on kans aikka kasa hah ♥ Lemppari on kaksmetrine oikke värikäs villane kaulahuivi ♥

    Kiitos vitriini neuvoist, mun täytty fundeeraa ku ny tosiaa toi yli sata vuat vanha talonpoikkaisvitriini ♥ Sit jos Liatorpi vitriini osta ni haluisi tv-tasonkki samaa sarjaa ja niit on kaks mallia..Toine meil liia matala ja toine korkkia 80 cm ja ku meil on ikkuna eres telkkari ni varmaa aikka pöljä näköne siin noi korkkia ♥ No ny laminaatit laitettu ja katot maalattu ja huomen alan tavaroi laitta paikalles..hust tulin töist ja ny alankki lauanttait viettä murun kans ♥

    Kivaa viikonloppua sin päi, Turu terkui Johanna ♥

    VastaaPoista
  7. Hei kaikki, Olen tänään siivonnut kaikki kellarin kaapit ja tuloksena oli: 12 muovipussillista Pelastusarmeijaan, 10 kaatopaikalle ja 2 naapuriin. Siis kyse on vaatteista ja kengistä!!! Apua!

    VastaaPoista