Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 27. maaliskuuta 2014

Oinaan onni on toinen oinas :)

Huhtikuu koputtelee jo ovella ja meille oinaille (nyt puhutaan tähtimerkistä) onkin huhtikuu sitten sitä upeinta, voimakkainta ja energisintä aikaa. Voimakas tarve mullistaa "aivan kaikki" on nyt täysin hereillä ja määrätynlainen levottomuus häiritsee arjen askarreita.....kärsivällisyys kun ei kuulu oinaiden vahvoihin puoliin ja saa meidät lyömään sarvemme seinään useammankin kerran elämämme aikana :) Luin kerran, että oinailla on yleensä aina arpia kasvoissaan ( niin itsellänikin ), joten meille ei edes riitä se symbolinen sarvien seinään lyöminen, vaan innostuksissamme kolhimme itseämme ihan fyysisestikin. 

Oinaan onni on toinen oinas ja siksipä ostin itselleni kaverin :) Olin käynyt sitä Kremmerhusetissa ihailemassa jo useamman kerran ja eilen se sitten muutti meille, olohuoneen seinälle. Siinä se nyt komeilee - sarvet kipparalla ja heinänkorsi suussa. 






Tämä synttäreitään kohta viettävä oinas vanhenee tällä kertaa 46 vuotiaaksi....apua ja apua... ja vielä kerran apua tuota lukua 46 !!! En koe itseäni niin "vanhaksi", vaikka peili tätä mittarissa näkyvää lukua todistaakin ja samaa tekevät työpäivän jälkeen särkevät jalkani, huonontuva näkö, tekninen avuttomuuteni ja mummomaiset liikehdintäni. Mieleltäni olen kuitenkin varsin nuori ja "tätien muottiin" en suostu menemään.....ainakaan vielä! Tyttärieni neuvomana ostin nyt (juuri ennen synttäreitäni) kasarimalliset, boyfriend-jeans -tapaiset farkut ja koen itseni nyt varsin trendikkääksi :) ...ja ihan tyytyväiseksi!  Uusissa kesäkengissäkin kimaltelee vähän!








Olen koko tämän kevään käynyt valtavaa henkisen kasvun koulua, suorastaan bootcampia ja siihen on kuulunut myös omakuvani parantaminen. En ole keijukaisen ohut, en nuori, en kuvankaunis, en superälykäs tai -rikas, mutta olen silti ihan hyvä. 
Olen tyytyväinen siihen 46-vuotiaaseen naiseen, joka peilistä kurkistaa. Olen ylpeä kulkemastani tiestä, saavutuksistani, taidoistani ja elämästäni yleensäkin. Kehitykseni paremmaksi (kauniimmaksi) ihmiseksi jatkuu yhä, mutta olen oikealla tiellä ja iloinen siitä. 

Meidän kaikkien tulisi varmasti toisinaan listata omat hyvät puolemme ja muistaa, että kauneus tulee sydämmestä. Se ei ole kiinni kiloista tai iästä, vaan energiasta, jota ympäristöömme säteilemme. 

Listasin muuten lisäksi myös arkipäivän taitojani ja listastani tulikin yllättäen aika pitkä! Siitä löytyivät kaikki rakkaat harrastukseni: valokuvaus, leipominen, piirtäminen, blogin kirjoitus, puutarhanhoito, sisustus, lemmikit, treenaus, retket jne., mutta myöskin kuusi kieltä , joilla pystyn sujuvasti kommunkoimaan, työtehtäväni eri aloilta jne. 
Kaikki tämä paperille kirjoitettuna nosti todellakin mieltäni ja totesin, ettei minulla ole syytä huonoon minä-kuvaan...ei henkiseen, eikä fyysiseen sellaiseen. 

Mummoani sanoi aina, että "Joutilaan mielessä se piru mellastaa" ja painotti kaikenlaisen tekemisen tärkeyttä. Siitäpä tämä tekemisen ilo on varmasti lähtenytkin, mummon opeista ja mallista :) Kiitos siis mummolle arkipäivän taidoista ja iloista, joita ne antavat. 
Tässä vähän tekemisiä kuvina: 



 Piirtämäni taulu ystäväni koira-vanhuksesta sen viimeisinä viikkoina.




Vohvelipäivän vohvelit.





Oliivipuu kasvatuksessa :)




Kädet mullassa...











Tähän pohdiskeluun päättyvät nyt kevään filosofointijuttuni. Olen jakanut kanssanne aikamoisen prosessin omalla tielläni ja tästä eteenpäin on luvassa kesäisen kevyttä ja hauskaa luettavaa. 

Kahvit maistuvat taas ulkona ja on ilo huomata pihan vihertyvän päivä päivältä. Kevään ensimmäiset perhoset ja mehiläiset on  havaittu ja lintujen laulu aamuisin on suorastaan konsertin omaista. 
Antaa siis vuosien kertyä - elämä on ihanaa joka tapauksessa!





Vi snakkes, Marianna








lauantai 15. maaliskuuta 2014

Ulkosuomalaisen sisustajan rakkaimmat aarteet

Koti-ikävän pauloissa kirjoittamani surumieliset postaukset saavat tänään vähän valoisamman ja iloisemman jatko-osan, sillä nyt keskitytään koti-ikävän hoitoon ja lääkitykseen.... ..sisustamiseen suomalaisilla aarteilla. 

Me suomalaiset olemme varsin rikkaassa ja onnekkaassa asemassa, mitä näihin aarteisiin, eli design-klassikoihin ja arki-/käyttödesigniin tulee. 
Fiskarsin sakset ja Hackmanin kattilat, Marimekon verhot ja Iittalan pisarat - lapsuudesta tuttuja ja harvoin sen enempää mietittyjä.....kunnes matka vie maailmalle! Suomalainen muotoilu on aivan upeaa, loistavaa ja älykästä ja ajatelkaas.... me saamme sen syntymälahjana ja kasvamme sen ympäröimänä, designin värittämässä arjessa. Wow!


Myönnettävä on, että esim. Aalto-maljakko ja Iittalan Kivi-lyhty eivät taatusti olisi merkinneet minulle yhtä paljon, jos asuisin (ja olisin aina asunut) Suomessa. Ne olisivat olleet mieleeni silloinkin, siitä ei ole epäilystäkään, mutta nyt ne merkitsevät huomattavasti enemmän. Suomalainen design on minulle ylpeyden aihe ja jonkilainen "linkki" kotiin :) Fiskarsin sakset ja veitset keittiössä ovat nyt osa suomalaisuuttani ja juuriani - se on aika hienoa! 



Miina Äkkijyrkän lehmät viihtyvät seinällämme Marimekon kankaasta tehdyllä taululla.













Ulkosuomalaisissa kodeissa vierailu (ollaan sitten missä vaan) kertoo lähes aina samaa tarinaa. Suomalaisia kirjoja hyllyssä, suomalaisia astioita pöydässä, ehkäpä jokunen huonekalukin......Aarniota, Aaltoa....klassikkoja ja uutta designia. Monesti silmään osuu myös Muumi :)  Muumi-mukit ovat keräilytavaraa ja lähes MUST ulkosuomalaisissa kodeissa. Meillä ne eivät ole edes käytössä, vaan kunniapaikalla keittiön valaistulla ylähyllyllä. 



Fiskars keittiössä :D






Föri-tyyny ostettiin mukaan viime kesänä Turku design -putiikista. Turkulaisella on oltava Föri-tyyny, niin se vain on.  




Kirpparilta löydetty aarre. 





Ohessa vielä pari Turku-kuvaa..... koska se koti-ikävä nostaa taas päätään! Kyllä Turku on kaunis kaupunki ja ansaitsee saada nämä ottamani kuvat tähänkin postaukseen :)
Kuka tunnistaa paikat? 
Alin kuva on Turun kaupungin kirjastosta, uudelta- ja vanhalta puolelta. 
Onnistunut vanhan ja uuden sulattaminen yhdeksi kokonaisuudeksi ja mahtavat tilat, valo ja sisustus. Uusi sukupolvi leikkii täälläkin designin maailmassa - kuten totesin, saamme sen syntymälahjana :)












Muistakaapa siis postaukseni, kun seuraavan kerran käytätte saksia :) 

Mikä on teille rakkainta suomalaista sisustusta? Tekstiilit, huonekalut, käyttöesineet? 
Laittakaapa pari sanaa, varsinkin te ulkosuomalaiset. 


Näihin ajatuksiin päättelen täällä vuonossa tällä kertaa ja toivotan teille kaikille oikein mukavaa maaliskuun jatkoa :) 

Vi snakkes, Marianna




Vuonon kimallus löytyy muuten nyt myös facebookista ja vuonossa ilahdutaan kovasti siellä kävijöistä :) 


Ekat kuvatervehdykset maaliskuisesta Stavangerista näyttivät tältä. Käykääpä katsomassa :)







tiistai 11. maaliskuuta 2014

Ihan kuin Muumipappa

Olen joskus ennenkin verrannut itseäni Muumipappaan, häneen joka tähyilee talonsa ikkunasta merelle ja muistelee nuoruuttaan, seikkailuja ja vapautta....ja kaipaa sinne jonnekin. 
Muumipapan tapaan tähyilen usein merelle ja rakastan sitä. Meren takana on tuttuja rantoja ja siellä rakkaita ihmisiä. Muumipappa viihtyy rannalla ja niin teen minäkin. Siellä voi kuunnella aaltoja ja itseään ja laivat horisontissa ovat kuin lupaus matkasta jonnekin.

Rannalle suunnistin myös sunnuntaina ( ja tänäänkin ) henkeä vetämään. Olen elämässäni jonkinlaisessa merkittävässä tienhaarassa ja puntaroin tätä hetkeä ja tulevaisuuttani. Koti-ikävä on kasvanut kasvamistaan ja pahenee vain. Elämässäni on rakkaita ihmisiä, joita en voi kaikkia pitää lähelläni ja se murtaa sydäntäni. 16 vuotta Norjassa ovat olleet kovaa työtä ja vaikka vuosien ja työn tuloksia voin ihaillakin, koen itseni yhä vieraaksi ja kaipaan kotiin.  Kaipaan ja tähyilen merelle, ajatukset niin samanlaisia Muumipapan pohdintojen kanssa. 

Norjan jättäminen tuntuisi vaikealta ja kuitenkin.......... tunne saattaisi olla vähän seuraavan lainauksen tapainen: 

Muumipapan mielestä oli kyllä hieman kauheata sahata rikki oma lattiansa, mutta samalla se tuotti syvää tyydytystä. Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi. 
 Muumipappa

Ymmärrättekö?  

No, kaiken keskellä on ihanaa suunnistaa rannalle ja antaa kevättuulen puhaltaa huolet pois. Tänään kävelin myös haikarametsän ohi ja totesin haikaroiden palanneen :) Meteli oli päätä huimaava ja istuin hetken rannalla sitä kuunnellen. Meri oli tyyni ja lokit huutelivat kalastajalaivoja seuraillen. Aurinko lämmitti ja Muumipappa nautti olostaan. Suomalaisena koen yksinäisen pohdinta-aikani luonnossa tärkeäksi ja tarvitsen sitä varsinkin silloin, kun olen suruissani. Tästä rannasta pääsisi muuten purjehtien ihan Aurajokeen asti :)  

Muumipappaa lainaten tänäänkin: 

Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet
 Muumipappa
































Suomesta saatiin iloa viime viikolla Isac Elliotin vieraillessa täällä Stavangerissa. Saimme vielä järjestettyä backstage-tapaamisenkin ja kylläpä oli tyttösillä riemu suuri, kun pääsivät Isacia tervehtimään. 
Fiksu poika, mukava isä, kiva tapaaminen ja onnistunut konsertti. Olimme suomalaisuudestamme erittäin ylpeitä tuonakin iltana - hyvä Isac Elliot. Lämmittelybändinä esiintynyt Satin circus oli hyvää suomalaismainosta sekin, eli kivoja poikia ja hienoa musiikkia. 

Ohessa pari kuvaa Isacin kanssa:


 Nuorimmainen ja Isac



Kuvat otti Miia

Muumipappa lähtee nyt merelle tähystämään....uusia seikkailuja odotellen,


Marianna











maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kevätkelloja myrskyistä selviytyneille

Tervetuloa maaliskuu ja vuoden mukavin aika!!!
Maaseudun rauhaa ja raikkautta käytiin viikonloppuna hakemassa mökiltä ja täytyypä jälleen kerran todeta, että sen paremapaa terapiaa ei ole!  Rakastan kävellä rannalla omissa ajatuksissani ja järjestellä asioita mielessäni. Mikä on tärkeää, mikä ei.....mihin kannattaa käyttää energiaa ja mihin ei.......mitä tunnen, mitä suren, mihin uskon, mihin luotan....  aivan, sellaisia asioita pohdiskelen ja nautin luonnon ja meren antamasta rauhasta!  Elämä on ollut viimeiset puoli vuotta aika mullistavaa ja mieli on myrksyjen jäljiltä vähän kuten osa meidän mökkirantaammekin - rikkinäinen ja ruhjeltu, käännetty ja piiskattu.  Murehtiessani rantaa sain kuitenkin lohdutusta naapurin vanhalta isännältä, joka totesi, että meri hoitaa rannan vielä ennalleen, niin se on aina tehnyt. Ehkäpä sama koskee meitäkin - seisonhan minä tässä vieläkin, kaikkien myrskytuulien jälkeen ja jopa parempana versiona - boot campin käyneenä :)

Elämässä tulee välillä "turpaan", vaikka kuinka koetat tehdä oikein ja parhaasi...niin se vain on. Elämäntilanteita ei voi kontrolloida, mutta monesti juuri nuo suuret, vaikeat asiat ja sairaudet tuovat mukanaan eräänlaisen siunauksen, kyvyn nähdä mikä oikeasti on tärkeää ja mikä hölynpölyä. Elämänarvot menevät paikoilleen ja tulee katsottua itseäänkin ihan rehellisesti ja kunnolla peiliin - kuka ja mikä olen, olenko oikealla tiellä, mihin käytän omat voimavarani ja energiani, olenko paras versio itsestäni vai voisinko olla parempi? 

Myrskyistä kannattaa olla siis kiitollinen ja muistaa sekin, että niiden jälkeen on yleensä raikas poutasää ja uutta energiaa. Tuuli on kenties vienyt mukanaan sellaistakin, josta oli hyväkin päästä eroon ja kaikki on taas raikasta. 

Rannan pohdiskelija saikin muuteen juuri sellaista seuraa, joka vahvisti tämän ajatuksen - vanhat tuttavamme lipuivat rantaan ja tervehtivät talven myrskyistä selvinneitä...olipa ihana nähdä heitä taas <3 












Mökin rinne kukki jo valkoisenaan lumi-ja kevätkelloja (snø-og klosterklokke på norsk) ja syreenissä sekä ruusussa olivat jo nuput. Pari krookustakin löysin talon takaisesta rinteestä ja riemu keväästä on aina yhtä suuri. 







Lauantaina katoimmekin sitten pöydän kevätkellojen koristamana ja aloitimme nuorimmaisen keskiviikolle osuvan 13-vuotispäivän juhlimisen :) 
Katoin pöydän vanhalla Strå-astiastolla, joka on mielestäni aivan hurmaava ja juhlakarkeille löytyi lauantain kauppareissulla oma ihana maljansa - sopii niin mökille. 


Snop on suomeksi karkki/makeinen. Eikös olekin soma malja?




Huomaatteko suolat ikkunassa - nekin kertovat aaltojen mahdista. Ikkunanpesua siis luvassa.












Rinteestä löytynyt







Strå on ehdoton lempparini.












Mökkikausi on siis avattu ja hyvältä tuntuu!
Nuorimmaisella onkin sitten huomenna suuri päivä, sillä kauan odotettu Isac Elliot-konsertti kajahtaa käyntiin ilta-kuudelta ja neiti juhlistaa synttäripäiväänsä yhdessä ystäviensä kanssa Isacin tahdittamana! Jännittävää :D
Nyt töihin ja huomenna pihapuuhiin :)

Kevään leutoja tuulia teille kaikille,

Vi snakkes!