Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Luostarinkelloja ja nukkekotia

Jälleen on eletty juhlahetki, jälleen on tehty iloinen retki - uusi viikko alkamassa, kesää kohden matkatessa :)

Todellakin, viikonloppuun on mahtunut teatteria, ystäviä, hyvää ruokaa ja mökkeilyäkin.

Lauantain ohjelmaan kuului Ibsenin Nukkekoti Rogalandin teatterissa ja sen jälkeen teatterikokemuksemme läpikäyntiä kuplivan & hyvän ruuan äärellä aina yön tunteihin asti. 
Suomalaisella naisporukalla on kiva käydä ulkona - äidinkieli kaikaa ja nauru on herkässä - niin tälläkin kertaa. 

Nukkekoti sinällään on varsin voimakas näytelmä, varsinkin kun miettii, että Ibsen kirjoitti sen 1879 ja sen sanoma on yhtä ajankohtainen vielä tänäänkin, 137 vuoden  jälkeen.
Monet teistä ovat varmasti Nukkekodin lukeneetkin, tai nähneet näyttämöllä, mutta tässäpä pieni katsaus Ibsenin teokseen.

Päähenkilö Nora Helmer on nukkekodin vaimo, äiti, pikkusievä shoppailija, miehensä miellyttäjä. Hänen miehensä Torvald on menestyjä, osakepankin uusi johtaja. 
Helmerin perhe näyttää kaikin puolin onnelliselta, kauniilta ja "oikeanlaiselta". 
Kaunis koti, kolme lasta, seuraelämää, hyvät tulot ja toisilleen lepertelevät aviopuolisot - onnistuneen elämän mittarit yhä tänäänkin.
Nora elää kuitenkin suuren salaisuuden varjossa ja perheen kohtalo kulminoituukin lopulta salaisuuden paljastumiseen. 

Noran päätös jättää perheensä teki Nukkekodista koko Eurooppaa kuohuttaneen näytelmän. Se käsittelee kysymystä naisen roolista ja Noran lähtöä estelevän aviomiehen lausahdus: 
"Olet ennenkaikkea vaimo ja äiti" 
ovat vielä tänäänkin naista voimakkaasti sitovat sanat, naiselta oletetut roolit, vastuualue ja hyvän naisen mittari.
Noran vastaus: 
"Siihen en enää usko. Uskon, että olen ennenkaikkea ihminen, minä, yhtä hyvin kuin sinä" on vastaus, johon monen meistä on helppo samaistua. Meillä kaikilla on varmasti ollut, ainakin joskus, tunne siitä, että olemme äitiytemme vaativassa roolissa menettäneet itseämme. 
Vaimoina ja äiteinä kannamme vastuuta monen ihmisen hyvinvoinnista, mutta omalle hyvinvoinnillemme ei aina ole sijaa tai aikaa. Me katoamme äitiyteen.

Noran lähtö pudottaa näyttämöverhot - kulssit ovat pudonneet - perhe hajoaa.

Onko naisen rooli muuttunut sittenkään kovin paljon vuodesta 1879?
Miten me suhtaudumme naiseen, joka hylkää perheensä ja lähtee hakemaan itseään  ja onneaan muualta?
Miesten lähteminen on yleisempää, eikä niin tuomittua, mutta äidin lähteminen? 

Nora sanoo olevansa iloinen, muttei onnellinen! Hän en halua enää leikkiä "nukkekodissa".
Oikeuttaako se äidin jättämään lapsensa? Onko äidillä oikeus etsiä onneaan?
Kipeä kysymys.

Moni meistä uhraa lastensa ja perheensä eteen paljon, usein myös omat haaveensa ja sen mikä tekisi onnelliseksi. Meille on opetettu, että äitiys on uhrautumista ja huonon äidin leimaa emme itsellemme halua. Siinäpä meillä kahleet. 

On mielenkiintoista ajatella, että Ibsen käsitteli aihetta jo 137 vuotta sitten.


Rogalandin teatterin versio Nukkekodista ei ollut, ikävä kyllä, ihan mieluinen, mutta näyttämöllä pyörähtäneistä Helmerin perheen lapsista jopa kaksi olivat minulle tuttuja ja puoliksi suomalaisia - se oli hieno juttu! Hyvä Suomi :) Hyvä neiti O ja herra O :)



Sunnuntaina matkasimme mökille ja voi mikä ihanuus siellä odottikaan!!!
Luostarikellot ja lumikellot, olivat nyt kukassa ja koko mökin rinne helmeili valkoisenaan. 
Tämä kevään tervehdys on aina yhtä tervetullut! Luostarikellot herättävät nukkuvan maan uuteen elämään ja niiden hento voima viehättää joka ainoa kevät. 

Päivä oli sumuinen, joten rantakävelyn jälkeen keitettiin kahvit ja koristeltiin torppaa pääsiäistä vastaanottamaan.











Vintillä koristavat myös tyttäreni vanhat pupuset. Linnunpesiä on helppo tehdä kuivasta heinästä ja munina voi käyttää ihan oikeitakin munia. 
Mökin vanha kahvimyllykin on nyt pääsiäiskoriste :) ja kirpparilta löytynyt vanha pannu sai sekin uuden viran. 
Kaikkein mukavinta on kehitellä koristeita omasta päästä ja käyttää tarvikkeina sitä, mitä kotona jo on - niin ja luontoa.






Ranta koristelee itse itsensä :) 



Tämä viikko on vielä kiireinen, mutta perjantaina aloitamme pääsiäisloman!
Minä vietän sen suurimmaksi osaksi mökillä, eikä tarkoitus ole vain lötkötellä, vaan käydä laatimani työlistan kimppuun ja saada uusi mökkikausi siten kunnolla vauhtiin.
Muu perhe tulee pendlaamaan muiden menojensa mukaan, joten saapa nähdä kuinka rauhassa saan torpassani olla :) 






Oikein keväistä viikkoa teille kaikille!

Vi snakkes,
Marianna




12 kommenttia:

  1. Voi Marianna mikä taikuri oletkaan luomaan ihania tunnelmia! Toi kahvimyllyideakin aivan huikea! Sulla on ollut tapahtumarikas viikonloppu, sopiva mix kulttuuria ja rentoilua mökkimaisemissa.
    Auringonsäteitä uuteen viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija :)
      Aurinkoista viikkoa teille myös!

      Poista
  2. Olipa kiva lyhennelmä ja mukava kurkkaus Nukkekotiin. Kiitos siitä! Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että en ole sen paremmin lukenut kuin teatterissakaan nähnyt tätä teosta. Tosiaan ajankohtainen aihe tänäkin päivänä. Itse olen mieleltäni ja sydämeltäni niin äitihahmo, etten ollenkaan tunne uhranneeni elämääni, vaikka itse olen lapset kotona hoitanut, kunnes kouluun menivät. Nuorimmainen keikkui osittain töissä mukana. Toki kannatan tasa-arvoa, mutta en sillä tavalla hampaat irvessä, vaan siten, mikä kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopii. Nyt kun perheesemme kuuluu toisesta uskontokunnasta oleva jäsen, olen tutustunut taas ihan erilaiseen naisen asemaan ja huomannut, ettei tämä pohjoismainen tasa-arvo ole ollenkaan pätevä ja käypänen juttu muualla.
    Suloisesti olet koristellut mökkinne. Ja voi ihanuutta mikä keväinen tuulahdus vuonoilta kuviesi välityksellä tänne tulikaan. Niiiin kauniit kuvat.
    Ihanaa keväistä viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseni kohdalla ajatukset ovat olleet ajoittain vähän ristiriitaisia, sillä vaikka äitinä viihdynkin, olen toisinaan kokenut uhrautuvani aika lailla.
      Miehelläni on ollut työ, joka on vaatinut matkustamista ja varsinkin lasten ollessa pieniä, oli minun osani jäädä kotiin. Mieheni ura meni eteenpäin, minä olin ensisijaisesti äiti.
      Tykkään kotona puuhailusta ja nyt, kun lapset ovat lähes aikuisia, on taas aikaa omillekin jutuille.

      Nämä asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia, eikä se, mikä sopii yhdelle, sovi välttämättä toiselle. Kuten sanoit, ei tasa-arvoakaan voi hampaat irvessä rakentaa.

      Lämmintä ja aurinkoista viikkoa sinulle :)





      Poista
  3. Ihania tunnelmia kuvissa!

    Olen vuosia siiten nähnyt nukkekodin sekä näytelmänä että lukenut. Se antaa paljon pohdittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi :)

      Minusta on niin mielenkiintoista, että Ibsen kirjoitti näin jo 137 vuotta sitten.
      Se saa todellakin pohtimaan naisen asemaa ja sitä, onko se sittenkään muuttunut niin paljon kuin haluamme kuvitella sen muuttuneen.

      Keväistä viikkoa sinulle Sussi!

      Poista
  4. Ihanat keväänmerkit! Iloa viikkoosi :)

    VastaaPoista
  5. Oijoi näitä kaikkia kuvia, postikortteja voisi kaikista tehdä. Ihanaa uutta viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia :)
      Pääsiäiskortteja täällä taiteilen just nyt, mutta niissä on pääosassa pupumme Papu :)

      Hyvää viikkoa!

      Poista
  6. Aivan ihania kukkia! Kuvakollaasit ovat myös suloisia ja niistä tulee niin kevät ja pääsiäisfiilis esille. Iloa loppuviikkoon :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Anu :)
    Aurinkoista jatkoa viikolle!

    VastaaPoista