Ihan kuin aikamatkalla blogissani
No nyt tuntuu kyllä oudolta! En edes muista miten nämä blogialustan toiminnot menevät ja koetan epätoivoisesti saada tekstimuotoa vanhalle mallille. Tuntuu siis lähinnä aikamatkailulta tulla tänne, enkä ihan tiedä mitä tulen sanailemaankaan. No täällä minä ainakin olen, yhä vuonon rannalla ja jokseenkin kasassa. Olen kuluneen kesän jäljiltä tuntenut itseni sellaiseksi vanhaksi nukeksi, jolla on jalat jotenkin pois paikoiltaan, hiukset takussa, tussia naamassa ja kenkä kadoksissa. Sellaisen nuken löytää usein jostain pois heitettynä, loppuun leikittynä roskana. Kesä vei minulta nimittäin voimat ja ison palan uskoa. Se jätti tyhjän olon. Olin Suomesta palattuani väsynyt sekä henkisesti että fyysisesti ja yht'äkkiä taas vähemmän ylhäisessä yksinäisyydessäni pohtimassa tapahtuneita. Olin Suomessa pakannut paljon rakkaita muistoja pahvilaatikoihin ja kantanut niitä pois elämästäni. Olin suruissani nopeasti heikentyneestä isästäni ja uupunut vaativien asioiden järjeste...
