Edelleen vuonon rannalla
Ylläri pylläri - täältä pukkaa blogikirjoitusta!
Olen jo jonkin aikaa haaveillut paluusta näppäimistön ääreen, mutta tie haaveesta toteutukseen onkin sitten ollut varsin pitkä.
Olemme vasta muuttaneet uuteen kotiin ja koska istahdin tänään ensimmäistä kertaa uudelle konttorituolille uudessa työhuoneessa, koen sen olevan erittäin oivallinen ajankohta kirjoittamisen aloittamisellekin.
Mitä minulle sitten kuuluu?
Minulla ei ole enää pientä koiraa. Hän nukkui pois huhtikuussa ja jätti elämääme valtavan tyhjiön ja kaipuun, joka ei tahdo hellittää.
Itkin ikävää viimeeksi eilen.
Pieni koira oli paras ystäväni 14 vuoden ajan ja niin valtavan tärkeä silloin, kun elämä koetteli sairauden, menetyksien ja surujen muodossa.
Pienen koiran kanssa seikkailimme metsissä ja rannoilla, vietimme kaikenlaisia kissan/koiran ristiäisiä ja muuta hömpänpöppää.
Hän rakasti kuunnella minun suomenkielisiä lauluesityksinäni (ainoana koko maailmassa) ja tuli kylkeen silloin, kun kivut nappasivat minut pauloihinsa.
Pieni koira oli ihan mahtava tyyppi.
Olen nyt koettanut opetella ulkoilua ilman rakasta kaveria.
Se on yllättävän vaikeaa.
Vanhan kodin tienoilla muistuttivat kaikki polut hänestä, samoin koirakaverit, joten toivon nyt, että näillä uusilla hoodeilla olisi jotenkin helpompaa lenkkeillä.
Uudet maisemat ovat ihan kiva juttu.
Uusi kotimme on kerrostalossa, sillä tulimme siihen tulokseen, että talo ja torppa ovat liian vaativa yhtälö.
Me vietämme lähes kaiken vapaa-aikamme torpalla, joten ratkaisu oli varsin helppo tehdä ja olemme nyt ihan tyytyväisiä tähän uuteen asumismuotoomme.
Kotimme ei ole kaukana vanhasta kodista ja edelleen ollaan saarella.
Muuttaminen omakotitalosta kerrostaloasuntoon olikin sitten aikamoinen "elämän ja omaisuuden kutistus" -projekti.
Luovuimme lähes kaikista huonekaluista, sillä ne eivät vain yksinkertaisesti mahtuneet tänne :)
Sohvakin kävi tässä vierailulla, mutta sai lähtöpassit mallinsa ja kokonsa vuoksi.
Elämä uudessa kodissa on jännittävää. Talo on uusi ja täynnä teknologiaa, jota nyt opettelemme. Naapurit ovat mukavia ja ovat kaikki käyneet esittäytymässä ja toivottamassa tervetulleiksi.
Torpalla on kaikki ennallaan.
Rakensimme keväällä terassille lasitetun paviljongin, joka pelasti kesän bileet ja on ollut muutenkin aivan mainio paikka istua kesäiltoja.
Juuri nyt mietin sen laittamista joulutunnelmiin :)
Laitan tähän oheen muutamia kesän aikana ottamiani kuvia.
Olen koettanut nipistellä itseäni valokuvaamaan, vaikka kuvausassistentti sateenkaarisillan toisella puolelle lähtikin.
Luonto on ollut ystäväni, kuten aina.
Haluan myös kiittää ystävätärtäni, jonka kauniit häät sain kesällä kuvata. Se oli mukava kokemus ja olin otettu kunniasta ikuistaa heidän tärkeä päivänsä.
Kesällä katettiin juhlaan paviljongissa.
Kaikki merihenkiset koristeet ovat Oceanspirit:stä Turussa.
Satoa tuli paljon.
Elokuussa kuvasin kuuta
ja eilen sumua.
Keittiön ikkunasta aamulla.
Kerro, jos löysit tänne!
Vi snakkes,
Marianna
Kommentit
Lähetä kommentti