Menninkäisen matkassa

Täällä olisi taas virtuaalilenkkiä tarjolla!

Olen kuvannut maaliskuista lenkkimaisemaani, joka viimeisen kahden päivän aikana on  näyttäytynyt sekä räntäisenä, sumuisena että aurinkoisena. Kaksi päivää, kolme asua - kevät on täällä!

Maanantain vastaisena yönä satoi räntää, joten aamu valkeni loskaisen harmaana, eikä lenkki-innostukseni ollut kovinkaan korkealla, kun tuota maisemaa ikkunastani tiirailin. 

Ulkona oli kuitenkin yllättävän lämmintä ja tuulentonta, joten suunnistin vedenpitävissä maastokengissäni (slurps, slurps, litsläts...) Lundsnesetin rannoille ja metsiin. 

Olen asettanut itselleni 10 000 askelta / päivä -vaatimuksen, sillä se on terveyteni kannalta ihan valtavan tärkeää. Asfalttia vältän (doctor's orders) ja siksipä viihdynkin parhaiten metsissä ja rannoilla.

Lundsnesetissä oli tälläkin kertaa niin kaunista, loskasta huolimatta, että lenkki antoi askelten lisäksi huiman annoksen esteettistä terapiaa ja mielihyvää. 

Pieni lumisydän tervehti minua heti lenkkipolkuni alkupäässä ja naavainen lempipuuni heti sen perään. 

Polun ylle kaartuvien oksien alla tunnen kulkevani kuin holvikirkossa ikään. 

 

Kauneutta kaikkialla.

Täällä on myös yksi Heinäkuun 22. päivän muistomerkeistä, sillä Utøyan terrori-iskussa kuoli myös paikallisia nuoria. 

Muistomerkki on kaunis merimaisemassa, jossa tällä kertaa kiemurteli myös pitkä sumukäärme. 

Lieneekö ollut itsensä Midgardsormen? 

Sain yllättäen myös lenkkiseuraa :)

Tiistaina täällä rannikolla herättiin sankkaan sumuun. 

Lenkkipolullani oli hiljaisen tyyntä, usvaista ja lämmintä, sillä sumun takana kurkisteli vallan keväiseksi heittäytynyt aurinko. 

Sumu hälveni ja aurinko valaisi kaiken kevättunnelmiin.

Kahvit join ulkona terassilla ja harvaankin tartuin tälle vuodelle ensimmäistä kertaa. 

Mikä fiilis se onkaan, kun saa rapsutella kukkapenkkejä ja juoda sitten kahvit aurinkotuolissa :)

Laakeripuuni ovat jo uudessa kasvussa ja yllättäen aika "tuhdissa" kunnossa! 

Pääsiäistä vähän kukkalaatikossakin.

Auringon innoittamana kävin koristelemaan myös sisällä :)

Laitan tähän loppuun vielä kauniin biisin, joka oli muutama vuosi sitten pois nukkuneen nuoruudenystäväni lempibiisi. 

Muistelin häntä maanantaina yhdessä ystävättäreni kanssa ja olen siksi kuunnellut tätä, myös omiin lemppareihini kuuluvaa biisiä useampaan kertaan.

Kyseessä on se ystävä, joka kävi unessani "kertomassa kuolemastaan", joten kyyneleittä en tätä kaunista biisiä pysty kuuntelemaan. 

Minä löydän tästä biisistä myös itseni - maahinen ja aina vähän ulkopuolella - ja juuri sellaisista asioista tämän pois lähteneen ihmisen kanssa kerran, vuosia sitten, pitkään ja luottaumuksellisesti keskustelin. 

Hänessä oli sanomattoman suurta lohtua ja hyvyyttä. 

Sitä samaa lohtua ja hyvyyttä löydän metsäpoluiltani, kun yksinäni niillä (tai no koiran ja vaikkapa variksen seurassa) kuljen. 

Maahisena on hyvä elää. 

Toivottavasti piditte lenkistä tälläkin kertaa!

Voikaa hyvin, 

Marianna