Juoksujalkaa kaupungissa vai kukkia haistellen maalla?

Rakastan vierailla Euroopan suurkaupungeissa niiden elämää ihmettelemässä, mutta huomaan, että niiden tehokkaan kiireinen tempo tarttuu minuun vähän turhankin nopeasti ja tekee minustakin hartiat korvissa kiiruhtavan liikennesukkuloitsijan......vaikka olen siis lomalla ja aikataulutta.

Koen liikennemelunkin nykyään entistä stressaavammaksi (vaikken siihen nuorempana juurikaan huomiota kiinnittänyt) ja huomaan tahdittuvani sen mukaiseksi, staccatomaiseksi tavallaan.

Siksipä suurkaupunkien (ja näihin lasken nyt tällä kertaa ihan Helsinginkin) tarjoamista elämyksistä hetken nauttineena, on hyvä tulla kotiin Stavangeriin, jossa kaikki tapahtuu slow flow:lla ja hissuksiin.

Stavanger on sellainen kaupungin mittoihin kasvanut kalastajakylä, joka sykkii lepopulssia silloinkin, kun stavangerilaiset kokevat (kuvittelevat) olevansa ruuhkassa.

Täällä ei ole liikenteen yleismelua, eikä mihinkään ole sellaista kiirettä. Autot pysähtyvät AINA suojatien eteen, eikä tien yli tarvitse kiiruhtaa (mikä kummastutti aluksi aika lailla). Kaikkialla on tilaa ja välimatkat ovat lyhyitä, joten aikaakin säästyy enemmän ja sen puolestaan voi käyttää luonnossa - vaikkapa kukkien haisteluun. 

Niin hartaasti kuin esim. Helsingin monipuolisuutta kaipaankin (kulttuuri, ravintolat jne.), koen paikkani olevan täällä rauhallisemmassa ympäristössä. 

Rauhallinen ympäristö rauhoittaa mieleni ja voin keskittyä aistimaan hyviä asioita pelkän tärppinä olemisen sijaan. Staccaton sijasta mennään pianissimolla. 

Kun vierailen siskoni luona Helsingin keskustassa, muistelen usein satua maalaishiirestä ja kaupunkilaishiirestä :) 

Siskoni viihtyy kaupungissa, vaikka stressaantuneena juokseekin. Minä puolestani ihastun ja viehätyn kaikesta sinne tullessani, mutta kaipaan aika nopeasti takaisin maalle ja olen erittäin onnellinen, kun vierailuni kaupungissa on ohi.

Seuraavat kuvat kuvaamalla vaihdoin kaupunkiaistini takaisin maalaisaisteiksi. 

Koivussa on hiirenkorvat.

Vihertää, vihertää ja lehtii puu. 

Keskellä tietä on hyvä nauttia auringosta. Tämän kaverin tapaan usein lenkilläni.

Läheisen talon pihalla kasvaa upea magnoliapuu, jonka oksat yltävät aidan yli kadulle saakka. 

Omassa puutarhassani on nyt kaunista sielläkin. 

Tekee hyvää saada kädet taas multaan ja kuunnella kimalaisten pörinää.

Helsingissäkin huomaan hakevani luontoaiheita ja löytyyhän niitä onneksi.

Tällä kertaa kävin siskonpoikani kanssa Suomen kansallismuseossa ja siellähän oli paljon mielenkiintoista nähtävää. 

Helsingin keväistä katukuvaa.

Ja siskoni omalla keitaallaan, parvekkeella, jossa jo vihersi sielläkin. 

Parveke on kaupunkilaiselle hyvä paikka saada edes pientä kosketusta multaan ja kasvun ilahduttavaan voimaan. 

Oletteko te kaupunkilais- vai maalaishiiriä? 

Kumpi on siedettävämpää, katupöly vai lannanhaju? 

Täällä alkavat taas kansallispäivän järjestelyt, mutta ensin juhlitaan vappua! 

Meillä se tarkoittaa vappulounasta pienellä ystäväjoukolla, sillä Norjassahan Valborgia ei tunneta, vaan 1. toukokuuta on ainoastaan työläisten juhla (ja sekin aika kutistunut aikojen saatossa).

No, emmeköhän me vapputunnelmaan lounaallamme pääse - huiskutkin toin Suomesta :)

Oikein hyvää viikonloppua ja vapun odotusta teille kaikille! 

Vi snakkes, Marianna