Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Metsäläinen sielultani



Tyttäreni katseli eilen vanhoja kuvia minusta ja totesi: "vaikka oletkin aina ollut sellainen konservatiivisesti pukeutuva aikuinen, on sielusi ja sisimpäsi enemmänkin tuo lapsuudenkuviesi metsähippilapsi. Sellaisena minä sinut äiti tunnen"

No, tottahan se on. 

Minä suojelin luontoa jo 2-vuotiaana, enkä suostunut nukkumaan edes kukkakuvioisilla lakanoilla! En halunnut kukkien vahingoittuvan :) 
Hermostuin totaalisesti, kun näin metsänhakkuuta televisiossa ja vaadin itkuisena äitiäni soittamaan "Suomen valtioon" ja komentamaan heitä nostamaan puut takaisin pystyyn.
Pidin tädeilleni luentoja luonnon kauneudesta ja pyysin myös kiittämään Luojaamme, kun kävelimme Nousiaisten tädin metsässä ja rakastin, rakastin eläimiä! 
Tämä kaikki siis jo taaperoikäisenä.
Vietnamin sodasta olin tietoinen jo tuolloin ja se ahdisti minua. 

Lapsuuteni vietin suurimmaksi osaksi metsässä :) ja jäsenyys sekä Suomen eläinsuojeluyhdistyksessä että WWF:ssä olivat minulle itsestäänselvyys heti 12-vuotiaana. 
Panda-paita ja SEY:n pinssi olivat minulle kuin uniformu ja suuri ylpeyden aihe.

Oma olemukseni olikin sitten vähän "hippi", eli en todellakaan ollut kiinnostunut vaatteista yms. kunnes teinivuosina oli tavallaan pakko.
Teinivuodet muovasivatkin minusta sitten sen, joka yhä olen, eli konservatiivisen pukeutujan. 


Tyttäreni on on kuitenkin oikeassa, sillä olen pinnan alla yhä tuo sama hippilapsi, metsäläinen. 
Tyttäreni kutsuu minua myös Lumikiksi, ei ulkonäön, vaan seuraani hakeutuvien lintujen ja eläinten vuoksi :)
Hänen ystävänsä olivat tiedustelleet sitä, onko minulla mahdollisesti kalliskin kamera ja huippuobjektiivi, kun saan eläimistä niin hauskoja lähikuvia, johon tyttäreni oli vastannut: "ei, ei sillä ole. Tavallinen kamera sillä on, mutta se on sellainen Lumikki, jota eläimet seuraavat ja jolle ne poseeraavat". 


Tiedän, että olen varusteluni ja taitojeni suhteen mitätön tekijä valokuvauksen maailmassa, mutta teen kyllä parhaimpani välittääkseni luonnon ja eläinten asiaa ja olen varsin otettu siitä, että taide-ja arkkitehtuurilinjan nuoret, taidokkaat oppilaat pitävät kuvistani.
Koetan kantaa korttani kekoon ja kiitän yhä Luojaani kaikesta siitä kauniista, joka minua ympäröi ja jota saan kuviini ikuistaa.
Taivaan lahja, siten minä kamerani eteen hakeutuvat eläimet koen.


Hetkiä syyskuussa.



 























Huippukamerat ja varusteet pyörivät toki unelmissani, mutta lohduttaudun taidokkaan norjalaisen valokuvaajan sanoilla: " hyvään kuvaan ei tarvita kallista kameraa, vaan kyky nähdä, sillä valokuvaus on ensisijaisesti taidelaji, ei tekninen suoritus".


Jokaisella kuvaajallahan onkin oma tyylinsäkin, kameraan katsomatta, aivan kuten taiteilijoillakin.


No, oli miten oli, minä kyllä haaveilen hienoista varusteista :)



Konservatiivisesti pukeutuva metsähippi, joka ei huuda barrikaadeilla pinssit takin kauluksessa, vaan jakaa luonnon tarinoita kuviensa kautta - sellainen minusta on muotoutunut :)
Yksi korsi keossa, ei kenties se suurin ja komein, mutta osana kekoa kuitenkin! 



Laitan tähän loppuun vielä yhden lapsuudestani muistoihin jääneen biisin. 
Ajankohtainen tänäänkin.







Hyvää loppuviikkoa kaikille, 

Marianna 










12 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia ja kyllä luonto on vaan kaunis ja olet taitava taltioimaan nämä kauniit hetket. <3

    Ihanaa viikon jatkoa Marianna. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia ja oikein ihanaa viikonloppua sinulle <3

      Poista
  2. Vau! Tämäkin postaus on taas todella upeita kuvia tulvillaan ❤
    Sinulla on taitoa ja taiteellista silmää, sekä sitä hienoa kykyä nähdä ne kauniit ja kuvaamisen arvoiset asiat ympärilläsi.
    Kiitos että jaat näitä lumoavia luonnon tarinoita ❤
    Mukavaa viikon jatkoa sinne sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku. Olen niin iloinen, kun kerrotte pitävänne kuvatarinoistani :)

      Kaunista viikonloppua sinulle!

      Poista
  3. Vertaus Lumikkiin osui ja upposi! Sinä toden totta liikut luonnossa kuin Lumikki, eläimet suorastaan rakastavat kameraasi. Miten lähelle joutseniakin olet päässyt! Poikasen pehmeä höyhenpeite erottuu upeasti ja veden pärskeetkin näkyvät niin selvästi. Upeita kuvia olet ottanut jälleen kerran <3 Ihanaa, toivottavasti poutaista loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija <3

      Oikein hienoa viikonloppua teidän perheelle! Toivottavasti saamme yhä nauttia kauniista syyspäivistä, vaikka välillä sataisikin.

      Poista
  4. Voi miten ihana tytär♥♥
    Kuvasi ovat upeita....minullakin haaveena parempi kamera..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttärelläni on aina ollut ihana mielikuvitus ja kyllähän se äitiä ilahduttaa, kun nuoret antavat positiivista palautetta.

      Jatketaan haaveilua Hannele ja toivotaan.....ei, kun uskotaan, että haaveet käyvät todeksi <3

      Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  5. Ihana ja kaunis postaus ❤️Kauniilla tavalla se levittää sydämesi sanomaa ❤️Tyttäresi on löytänyt Sinulle todella ihastuttavan vertauskuvan ❤️Minullakin on samanlaisia ajatuksia ja WWF:n pandahuivi kaulassa ja -collegepusero päällä tein opiskeluaikana ensimmäisen työ- ja lentomatkankin Ruotsiin. Muistan vallan hyvin. Ideologiaa piti tuoda julki. Jatketaan samoilla linjoilla. Luonto kaipaa Sinunlaisiasi hiljaisia puolestapuhujia ❤️
    Oikein, oikein leppoisaa viikonloppua ❤️

    VastaaPoista
  6. Luonto on kyllä ihana, etenkin kesällä pohjoismaissa, ihan ikävä. Osaat niin hienosti tallentaa luontoa:)

    VastaaPoista
  7. Ei ihme että oot luontoihminen. Kuvasi ovat niin ihania ja hienosti otettuja.
    Tosi mahtavia, kiva katsella.

    VastaaPoista
  8. Puhuttelevia kuvia. Pakko pysähtyä tutkimaan.

    VastaaPoista