Syksyn viimeiset hetket

 
Talvi on täynnä kummallisia olentoja, jotka toimivat hämärästi ja oikullisesti.
(Muumipeikko, Taikatalvi)

Niinhän se on ja nämä kummalliset olennot ovat täällä taas.
Ne jäädyttävät tiet mustalla jäällä, ne varastavat valon, ne puhaltavat kylmästi ovista ja ikkunoista ja nakkelevat niskaamme milloin mitäkin kylmää. 



Tämä maailma kuuluu jollekin toiselle, jota minä en tunne. Ehkä Mörölle. Tätä ei ole luotu muumipeikkojen asuinpaikaksi.
(Muumipeikko, Taikatalvi).

Ei muumipeikkojen, eikä minun! Ei todellakaan.
Jos voisin, nukkuisin talviunta......mitä nyt jouluksi heräisin fiilistelemään :) Joulu onkin minulle sellainen talvikauden pelastaja, sillä se tuo mukanaan tekemistä, lämpöä, kauneutta ja valoa, enkä viivyttele joulun suhteen ollenkaan, vaan annan sille luvan tulla tupaan jo nyt marraskuussa. 

Valoköynnös siellä ja toinen täällä, muutama paperitähti ja talvinen kynttilä - siitä se alkaa, mutta postaanpa nyt vielä nämä viimeiset syyskuvat ennen joulun pauloihin pyörähtämistä.



Joutsenet viihtyvät taas päivät pitkät mökkirannassamme ja kamerallakin ne poseerasivat oikein mielellään - pullan toivossa kai :) 
Linnuillehan ei pitäisi antaa pullaa tai leipää, vaan esim. salaattia, mutta kyllä nämä paikalliset linnut vaan aika yrmeältä näyttävät, jos salaattia heille tarjoat. 
Pulla niillä mielitekona on, aivan selvästi!







Maisema lokakuun viimeisenä viikonloppuna.










Sadepisaroita on riittänyt, mutta tänä vuonna riittää myös jotakin vähemmän mukavaa, nimittäin hiiriä! 
Norjassa on hiirivuosi. 
Me huomaamme sen täällä maalla, sillä kellarissa olevissa pyydyksissä on hiiriä, syöttiboksien sisälläkin on ollut raatoja ja viime viikolla rapisi seinän sisällä. No, rapina kyllä loppui, kun asetimme myrkkyä löytämämme mahdollisen kulkuaukon suulle. Laudoituksen alla on suojaverkko, mutta kun talo on parisataa vuotta vanha ja sen alla maakellari, on oltava todella tarkkana.
Hiiri (söpö kuin mikä) ei ole toivottu vieras sisätiloissa, ei todellakaan, joten tässä taistelussa ei ole tulitaukoja. 
Tilasimme nyt aseista jykevimmän, eli sähköiskulla tappavan superloukun, jonka lisäksi varustaudumme sisätiloissa useammalla ultraäänikarkoittimella. 

"on hiirellä lapsia mukanansa kaksikymmentäkuus".....apua mikä ajatus! 




Onkohan tämän pähkinän sisältö siellä seinässä nyt?







Syksyn viimeinen viikonloppu vietettiin Halloweenin merkeissä ja maallahan tähän on juuri oikea tunnelma :)
Venevajan kummituskin heräsi kurpitsakeiton tuoksuun (leikki pitää nuorena ja hulluus on siunaus).









Viimeisiä kukkia pitää pysähtyä haistelemaan....




Talven lähestymisen hyviin puoliin kuuluu se, että takkakausi on alkanut ja lukemaankin ehtii taas paremmin.
Sain juuri luettua Victoria Hislopin Elämänlanka ja Ne, joita emme unohda -kirjat. 
Koska kirjojen tapahtumat sijoittuvat Kreikkaan ja kertovat kreikkalaisten perheiden kohtaloista (1930-luvulta nykyhetkeen), ovat ne olleet mukavaa luettavaa Kreikkaa ikävöivälle.
Victorian varsin elävä tapa kirjoittaa on vienyt minut tuttuihin tunnelmiin, kreikkalaisiin ruokapöytiin, ajatusmaailmaan ja historiaan, joka tuli minulle varsin tutuksi jo Kreikan vuosinani. Kuulin tuolloin niin monta tarinaa sekä heiltä, joiden sukujuuret olivat nykyään Turkille kuuluvilla alueilla (Vähä-Aasian alue ja entinen Konstantinapoli ja Smyrna), pakenemisesta, elämästä sen jälkeen ja edelleen 2. maailmansodasta, natsivallasta, kommunistiliikkeestä ELAS, Albaniaan paenneista, diktatuurista jne. 
Kreikan historia ei ole jännittävä vain antiikin osalta, vaan täynnä draamaa ja tragediaa aina nykyaikaan asti. 

No, kirjat on nyt luettu ja pitäisi keksiä uutta, mielenkiintoista luettavaa, sillä kirjat ovat ihan mahtavia matkan korvikkeita juuri nyt.






Metsälenkeillä on ollut niin kaunista.






Kohtahan tämä värileikki on leikitty, joten metsien antamasta väriterapiasta on pitänyt ottaa kaikki irti tänäkin vuonna. 
Aina yhtä upeaa katseltavaa.




Jätän nyt sanomatta sanaakaan kaikesta siitä huolestuttavasta, ikävästä ja negatiivisesta, jota maailman uutiskuvaan näinä viime päivinä on mahtunut. 
Mielessä tuo kaikki toki pyörii ihan koko ajan, mutta niin pyörii toivo siitäkin, että hyvä voittaa kaikkialla, corona saadaan kukistettua ja pahuutta kylvävät ihmiset kokisivat jonakin päivänä jonkilaisen valon herätyksen ja kykenisivät keskittämään energiansa johonkin hyvään ja rakentavaan.



Hyvää marraskuuta teille kaikille! 


Vi snakkes, 

Marianna

Kommentit

  1. Kyllä se syksykin on niin kaunis, etenkin noissa maisemissa, täällä myrsky pudotti viimeisetkin vaahteran lehdet, eläimet ja linnut tarvitsevat nyt ruokaa, kun sitä vähän on luonnossa, minä heräsin klo.1.30 kun ikkunani alla huuteli kettu, istui siinä jonkin aikaa ja huuteli, ruokaako lie huudellut, olenhan minä sille vienyt vanhaksi tullutta makkaraa ja luita, kyllä ne yön aikana on hävinneet. 3 oravaa pihalla käy joka päivä piilottamassa siemeniä maahan, myöhemmin hakevat ne.
    Hyvää marraskuuta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun on eläimiä ympärillä ja tuntuu, että Suomessa niitä on aivan eri tavalla kuin mitä täällä.
      Kotona Suomessa saa aina ihailla rusakkoja, kettuja, oravia ja kaikenlaisia lintuja, mutta täällä ei näy oikein mitään.

      Mukavaa talvea sinulle Pirjo <3

      Poista
  2. Kauniit joutsenkuvat ja muutkin kuvat. Meillä satoi ensimmäistä kertaa tänään, ja tuntui vihdoinkin viileämmältä, niin pitkän lämpimän kauden jälkeen, viimeksi oli näin viileätä ehkä maaliskuun alussa.
    KIrjat kuulostavat mielenkiintoiselta, historia aina kiinnostaa. Ja toivottavasti pääset taas joku päivä rakkaaseen Kreikkaasi. Kaunista syyskuuta Marianna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauti sateista! Varmasti ihanaa!

      Toivotaan, että maailma palaa lähes entiselleen jo keväällä.

      Mukavaa loppuviikkoa sinulle <3

      Poista
  3. Niin mahtavia joutsenen siistiytymiskuvia, halloweenkuvia, metsäkuvia, torppakuvia! Ihan kaikki!
    Samanlaisia ajatuksia kuin minullakin. Kirjoista, joulusta, matkaikävästä.
    Täällä myrsky riipi puut ja pensaat jo lähes lehdettömiksi. Syksyn väri-il ottelun jälkeen luonto esittäytyy hyvin lempeissä ja rauhottavissa väreissä. Ei ollenkaan huono juttu sekään. Minä kyllä pidän syksystä ja sitä joulufiilistelyä alan viettää jo varhain, ainakin ajatuksissa ja valojen lisäilemisellä. Tammikuusta en pidä ollenkaan. Helmikuussa on sitten jo lupailua kevään odotuksesta.
    Tunnelmallista marraskuuta ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos ja kyllä, samoilla linjoilla ollaan. Tammikuu on minunkin mielestäni se pahin, kylmin ja pimein, mutta helmikuussa alkaa jo helpottaa.

      Nyt vain joulumielelle ja ihanaa loppuviikkoa sinne teille <3

      Poista
  4. Iik, miten ihanat kuvat jälleen!!

    VastaaPoista
  5. Hienot kuvat mukaansatempaavan kirjoituksen kera.
    Tuo siteeri, sopii niin hyvin kuvaamaan, myös meikä mandoliinin ajatuksia talvesta, vaikka pidän siitä, että on vuodenajat on talvi minulle niistä se "ikävin" .
    Kuinka jo odotankaan kevättä ja kesää, vaikka olemme vasta talven alkutaipaleella. Odottavan aika on pitkää, niinhän sitä sanotaan ja tässä tapauksessa KYLLÄ!🤗
    Onko tuo super tehokas hiirenloukku ollut nimensä veroinen?
    Näitä pikku riiviöitä vastaan kun koitan myös taistella aina näin syksyisin.
    Onneksi on nyt kissoja jotka osaltaan auttavat tässä loputtoman tuntuisessa taistelussa, todellakaan en halua ajatella sitä pikkuhiirulaisten määrää 😱....
    Eroaako Norjassa joulunvietto tähän Suomalaiseen joulunviettoon?
    Ihanaa marraskuuta sinulle!
    T: Satuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Me laitoimme nyt sen tehotappajahiirenloukun kellariin ja jännityksellä odotamme tuloksia. Loukku tappaa siis sähköiskulla ja säiliöön mahtuu reilut 10 raatoa kerrallaan. Huh. Norjassa loukut ovat lähes loppuun myytyjä juuri nyt, koska hiiriä on tänä vuonna niin valtavasti ja joku kertoikin tehneensä itse jonkinlaisen ämpäriloukun, jossa hiiri siis hukkuu vesiämpäriin herkkua tavoitellessaan. Mielestäni sähköisku on eläimen kannalta armeliaampi, sillä se tappaa nopeasti. En toivo hiirellekään kärsimystä.
      Kissa on kyllä mainio vartija ja apulainen, joka on palvellut ihmistä näissä tehtävissä jo Faaraoiden ajasta lähtien.
      Voisin blogata norjalaisesta joulusta, sillä vaikka se aika lailla suomalaisen kaltainen onkin, löytyy siitä eroavaisuuksiakin.
      Tänä vuonna joulu jää kyllä aika vaisuksi, sillä tapahtumia ei juurikaan ole ja kaikenlaiset pikkujoulutkin vietetään etänä, mutta onhan sitä kotona kaikenlaista jouluperinnettä (meillä kummastakin maasta).

      Mukavaa viikkoa sinulle <3

      Poista
  6. PS Sitaatista olikin tullut siteeri.😂

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa kyllä hurjalta tuo teholoukku. Tosiaan en myöskään halua hiiriäkään kiduttaa ja tuottaa tarpeetonta tuskaa, vaikken niistä tykkää.
    Varmaan, joka maassa on omat joulu perinteensä ja tapansa viettää sitä.
    Ihanaa ehtoota sinulle!
    T: Satuli

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset