Rauha
Tiskaan käsin vanhoja kahvikuppeja ja katselen ikkunani takana olevaa sammalseinää. Siinä kasvaa kukkia ja mustikoita, paksua vihreää sammalta, soreahiirtä ja kiemurtelevaa murattia. Talitintti tulla pyrähtää oksalle kieppumaan. Merenpuoleinen ikkuna on auki. Mereltä kantautuvat lokkien huudot, jossakin pörisee perämoottori ja kaukaa kuuluu koiran haukuntaa. Vuono on aivan tyyni. Raskaat pilvet pysyvät paikoillaan ja tuon tuostakin sataa tihkuttaa sumuista usvaa. On lämmin. Meri on kuin peili. Tuoksuu ruoholta, mereltä ja ruusuilta. Tuvassa on hiljaista. Vanhan talon tutut narinat ja sohvalla nukkuvan koiran tuhina ovat ainoat äänet. Rauha. Katselen vuonoon terassiltani. Meri on niin tyyni, että jokaisen kalan hypyn voi kuulla ja hypyn aikaansaamat renkaat viipyvät pinnalla pitkään. Pääskyset lentävät mereen peilautuen. Vuonossa kalastetaan. Kaksi kanoottia liukuu äänettömästi ohitseni. Rauha....