Vuonon kimallus

Huh hellettä mikä toukokuu tässä viikonloppuna hyvästeltiinkään! Se on muuttanut Pohjanmerenkin kylpyveden lämpöiseksi ja rannat aurinkorannikoksi. Vastaavaa on täällä koettu viimeeksi 100 vuotta sitten. Sen nurja puoli on kuivuus ja siitä jouhtuvat maastopalot, mutta myös eläinten hätä veden perään ja kasaan kuivuvat sadot pelloilla, joten pelkkää riemua ei tämäkään säätyyppi ole, ei tietenkään. Mökiltämme on ollut näköyhteys maastopaloon, jota vastaan on kamppailtu jo monta päivää, joten ei ollut mikään yllätys, että palolaitos kielsi viime viikolla kaiken grillaamisenkin.  Me olemme (monen muun tapaan) ajaneet iltaisin dyynirannoille uimaan ja virkistymään ja kylläpä siellä onkin ollut ihanaa.  Kuvat ovat Hellestøn rannalta noin ilta-kahdeksalta ja nyt kannattaa klikata suuremmaksi, sillä olen ottanut suurimman osan kuvia vähän kauempaa (saadakseni mahd. paljon tunnelmaa mukaan). Rantojen suloista...

Muistin juuri luvanneeni laittaa kuvia 17.toukokuuta juhlitusta Norjan kansallispäivästä, jota tänä vuonna juhlistettiinkin sitten harvinaisen upeassa kesäsäässä!  Juhlatunnelma hipoi pilviä....tai pitäisikö nyt sanoa aurinkoa, sillä pilviähän taivaalla ei ollut...., joten parempaa kansallispäivää ei norjalainen itselleen voi toivoa! Kaikki oli täydellistä!  Meidän kohdallamme kyseessä oli ensimmäinen vuosi ilman koulujen paraatia ja niihin liittyvää ohjelmaa, joten nautimme päivästä ihan omaan tahtiimme.  Aamiainen pitkän kaavan mukaan ja piipahdus kaupungilla tunnelmia mittaamassa olivat mukavaa vaihtelua 19 vuoden paraatihässäköiden jälkeen.  Kakkukahvit juotiin appeni luona. Hänelle paraatit ja kaupungin hulina ovat jo liikaa, mutta liput liehuivat hänenkin parvekkeellaan ja tv näytti paraateja kaikkialta Norjasta. Appeni, joka vasta täytti 90 vuotta, oli pukeutunut tummansiniseen pukuun ja punaiseen solmioon - 17.maista ei tingitä!  Tässä...