Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

tiistai 4. helmikuuta 2014

Helmeilevän helmikuinen kevätpäivä

Taivaalla murjottavat harmaat pilvet ovat jälleen paikallaan, mutta eilen ne olivat tauolla ja helmikuun 3. päivä jää omaan kalenteriini VUODEN ENSIMMÄISENÄ KEVÄTPÄIVÄNÄ!!!  
Ilmassa oli todellakin aivan hurmaavaa kevään tunnelmaa: +9 astetta mittarissa, aurinko sinisellä taivaalla ja lintujen konserttia kaikkialla. 
Petivaatteet lensivät tuuletukseen ulos terassille ja kevään innoittamana pesin jopa myrskyjen jäljiltä suolaiset ja likaiset ikkunatkin - maailma näyttää nyt paljon kirkkaammalta :) Keittiön ikkunassa oli lisäksi (ikkunan takana lempipaikkaansa pitävän kissamme jäljiltä) turkisvuoraus. Onhan se varmasti talven aikana eristänyt mukavasti, mutta kovin esteettinen se ei ollut. 
Aurinko ja lupaus keväästä antoivat energiaa ihan kunnolla ja vei Linuksen kanssa vielä reippaalle lenkillekin. Iltapäivän kahvit nautittiin terassilla aurinkotuolissa ja se, jos mikä, on kevään merkki :D

Kevätkuvat tulevat tässä:
The beach :)







Kaupungin saarellemme tuomat ruohonleikkurit - lampaat pitävät rannan kasvillisuuden aisoissa.




Näkymä Stavangeriin.



Katukin oli jo keväisen oloinen.



 Vuoden ekat terassikahvit




Magnolia nupullaan.








Tänään taivas on siis jälleen murjottavien pilvenrekkaleiden peittämä, joten lenkki vaihtui treeneiksi sisätiloissa. Lenkit ja treeni ovat olleet hyvää terapiaa tälläkin viikolla, sillä elämässä tapahtuu niin paljon kaikenlaista harmillista ja ikävää!  

Olen viimeisen parin vuoden aikana jakanut kanssannne myös surujani ja huoliani, koska niistä kirjottaminen auttaa yllättävän paljon. Oma sairauteni ja sen mukanaan tuomat huolet, luopuminen ja kipu ovat olleet koko ajan arjessani mukana ja taistelen "sairaudelle alistumista" vastaan kynsin ja hampain.....ja vaikka kysymys onkin vain ihosta ja ihottumasta, on se tehnyt elmästäni huomattavasti rajoitetumpaa ja hankalampaa. Rakkaan ihmisen kuolema reilu vuosi sitten oli varsin kova paikka ja hänen puolisonsa vakava sairastuminen nyt joulun alla tuli uutena kriisinä ja rankkana asiana käsitellä. Sairastuminen, laitostuminen ja meille jääneet käytännön asiat ja huolet ovat vaatineet paljon monella tapaa. 
Kun mieheni isä reilut kaksi viikkoa sitten kaatui myrskytuulen heittämänä kauppamatkallaan ja loukkaantui vakavasti, en ollut uskoa koko asiaa todeksi. Miten meitä näin koetellaan? Voiko tämä enää olla tottakaan? 
Lonkkamurtumia todettiin kaksi ja ongelmaksi vanhalle miehelle koituivat sisäiset verenvuodot murtuma-alueella. Niiden lisäksi apellani on todettu kaksi uutta infarktia ja keuhkokuume.  Appi-parkani taistelee sairaalassa ja anoppini tarvitsee nyt apua kaikessa, kotitöissä ja liikkumisessa. Hän on peloissaan ja yksinäinen. 
Me koetamme jakautua kaikkiin tehtäviin ja olla läsnä myös kotona - arki kun pyörii tavalliseen tapaan läksyineen ja harrastuksineen, ruokaostoksineen ja pyykkikasoineen. 



Arkipäivää tämäkin. 




Meille on nyt tärkeää pitää mieli ja energiat positiivisena, välttää kaikenlaista turhanpäiväistä negatiivisuutta, epäsopua ja harmia, sillä meidän on jaksettava ja pyrittävä pitämään niin mieli kuin kehokin terveenä.  Elämä opettaa ja rankat elämänvaiheet varsinkin. Tätä yhtä, haurasta ja lyhyttä elämää ei kannata käyttää vihanpitoon, riitelyyn, katkeruuteen tai mihinkään huonoon energiaan. Ongelmia ei kannata rakentamalla rakentaa, koska elämä tuo ihan oikeitakin ongelmia eteen - jokaiselle jossakin vaiheessa!  
Arjen pienet erimielisyydet kannattaa sopia pois, kannattaa oppia sanomaan anteeksi ja keskittyä hyvään. 
Vakavat ongelmat, sairaudet ja tilanteet opettavat laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen - se on niiden hyvä puoli.  Näin on ollut meilläkin. 


Kuten ikkunani täällä kotona, ovat ajatuksenikin nyt taas kirkkaat :) 



God never ends anything on a negative; God always ends on a positive.





Että sellaista helmikuun helmeilyä täällä vuonossa tänään! 


Vi snakkes, Marianna

7 kommenttia:

  1. Voi harmi!! Toivotaan, että appesi vointi paranee. Totta on, että kaiken arjen keskellä tulee aiheutettua turhaa ja tyhjänpäiväistä mielipahaa - vaikka tarkoitus ei olisikaan loukata tms.
    Usein elämän tyhjänpäiväiset murheet tuntuvat niin turhilta kun jotain ihan oikeaa huolta ilmestyy...
    Mutta ihanan keväistä siellä! Täällä vielä täysi talvi. Paukkupakkaset vaihtuivat inhottavaksi loskakeliksi :(
    Yritetään pitää mieli korkealla!

    VastaaPoista
  2. Miten se on niin, että joskus tulee märkää rättiä naamalle joka suunnalta??! Kyllä teitä on todella koeteltu viime aikoina. Toivottavasti appesi tilanne kääntyy hyväksi.
    Sinulla on selvästi vastoinkäymisten tuomaa viisautta elämänasenteessasi. Turha murehtiminen ja vihanpito kuluttavat aivan liikaa energiaa, se on juuri näin.
    Aivan ihanan keväistä teillä on siellä, saako olla edes hieman kateellinen? ;) ;) Terkkuja täältä loskasään keskeltä, hih!

    VastaaPoista
  3. Voimia raskaassa elämäntilanteessa, toivottavasti puolisosi isä jaksaa taistella vielä ja pääsee takaisin omaan kotiin. Kotona on paras olla, oman kalakaverin kainalossa.
    Keväiset kuvat on niiiin ihanaa katseltavaa ja terassikaffet ihan parhaat! En ole tiennytkään, että lempeän lämmin ilma on jo saavuttanut Norjan rannikon. Kevät on minulle vuodenajoista rakkain, johtuukohan siitä, että olen toukokuun lapsi?
    Auringonpaistetta päiviisi Marianna!

    VastaaPoista
  4. Onpa siellä keväistä!

    Voimia sinulle! Elämä käsittelee joskus kovalla kädellä, mutta eteenpäin mennään:)

    VastaaPoista
  5. Moikka ♥ Siis onks teil torellaki jo noin keväist, voi taivas senttäs ♥ En meinannu uskoa silmiäni ku katoin sun kuvia ja sit heti kattosi meirä ikkunast ulos ni kyl näyttä tosiaa erinlaiselt ♥ Aiva ihana näköne toi teirä kaupunkki ♥ Kyl sua on torelkki koetelttu ja se on kyl kummallist et sit kaik murheet tulee yhrel kerral..Voimia sin päi ja toivotta et tuulet käänttyy vihro viimei suotuisaksi teiränkki asioire kohral ♥ Turu terkuin, Johanna ♥

    VastaaPoista
  6. Hei kaikki, Nyt on laukut pakattu ja kohta matkataan kentälle. Muutaman tunnin päästä ollaan Helsingissä - aivan ihanaa! Kuulumisiin :)

    VastaaPoista
  7. Voi, niin samanlaisia ajatuksia, hetkiä ja tilanteita täälläkin. Nämä blogin ihanat kuvat piristävät mieltä ja on yritettävä kaikin keinoin pitää itsensä terveenä, että jaksaisi auttaa ja kannatella omiaan pysymään pinnalla, tervehtymään ja saamaan elämän syrjästä taas kiinni. Työkin auttaa hetkeksi unohtamaan murheita ja ihana nauraa muiden mukana 'tavallisille' asioille, vaikka aamulla ei meinaa jaksaa sängystä nousta valvottujen öiden takia. Ihanaa aikaa sulle Suomeen, nauti vapaasta ja hemmottele itseäsi. Jokainen nainen ja äiti tarvitsee sitä välillä! :)

    VastaaPoista