Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Sielunmaisema - mitä siellä näkyy?

 Sielunmaisema. Mikä se on? 
Usein kuulee sanottavan, että metsä on suomalaisen sielunmaisema ja niinhän se varmasti onkin. 
Onko sielunmaisema kuva mielialastamme, unelmiemme paikasta olla & asua vai mitä se on? 

Minulla on monta sielunmaisemaa ja niille yhteistä on rauha, lämpö ja vähän sellainen pysähtynyt aika. Näen sielunmaisemani mieluiten ilta-auringon pehmeässä valossa tai aikaisen aamun usvaisessa raikkaudessa.

Sielunmaisemieni joukosta löytyvät myös pienet, uinuvat satamat ja sellaista kuvailin jälleen eilen.
En tiedä, mikä näissä satamissa niin kiehtoo, mutta rakastan niiden tunnelmaa ja näen ne valtavan kauniina kaikesta rojustakin huolimatta.
Satamassa keinuvat laivat, tyyni merenpinta, ilta-aurinko, joka herättää värit ja heijastukset.....ja horisontissa suuri meri.  Miten kaunista se voikaan olla. Tuntuu, kuin laivat olisivat tulleet kotiin nukkumaan ja auringon viimeiset säteet kiittäisivät niitä päivästä. 

Rakastan meren tuoksua ja sitä rauhaa, mikä pienessä satamassa illan suussa vallitsee. Muutama kalastaja istuu yhä rupattelemassa, katkarapulaivassa pestään kantta ja joku herkuttelee vielä ravunsaksillakin.
Joukko nuoria lähtee merelle suppailemaan, ihmisiä istuu siellä täällä iltaa ihmettelemässä ja kaikki on niin pehmeää, raukeaa.

Haaveeni on vielä joskus asua vastaavanlaisessa kalastajalaivasatamassa. Voisin seurata laivojen lähtöä merelle aamuisin, niiden paluuta iltaisin, meren voimia, säätä ... ai miten ihanaa se olisikaan.


Ølbergin satama ja ranta eilen.
Aurinko valaisi erittäin tumman taivaan ja värit voimistuivat siten kerrassaan upeiksi. Kontrastit olivat mahtavia!





















Ølbergin rannalla on jääkauden jäljiltä hieno kivimuodostelma. Linus kokee sen hurjan jännäksi paikaksi tutkia, joten siellä piipahdettiin eilenkin.




Rannalta ei tekisi mieli lähteä pois! Voisin istua siellä aina!

Millainen on/ovat teidän sielunmaisemanne?
Huomasin esim. itse, että yhteenkään sielunmaisemistani ei kuulu lunta! 
Omani ovat Toscanan laaksoja sypressipuineen, aamuinen Rodos Monte Smithin vuorelta katsottuna ja mielellään keväällä, mökkiranta vuonossa aikaisin heinäkuun aamuna....ei talvimaisemia!

Metsä kuuluu sen sijaan minunkin maisemiini ja varsinkin lapsuuteni metsä Ruissalossa.
Kaikissa maisemissani on kuitenkin siis kesä, aina kesä ja aurinkoa.

Olisi kiva kuulla teidänkin sielunmaisemistanne, sillä jollekin se voi olla esim. kaupunki valoineen ja meri taas tuntuu vain pelottavalta. 
Kuinka moni näkee sielunmaisemansa lumen peittämänä?





Tänään täällä on ollut ihan painostavan kuuma, nihkeä päivä. Odottelin jo ukkostakin, mutta eipä sitä kuitenkaan tullut ja vielä iltakävelylläkin oli hikistä.


Mietin jälleen tuota vaatetusasiaakin ja taidan jättää sen kokonaan pois. Olen toisinaan postannut vaatekuviakin, mutta en tiedä kaipaako blogini niitä ollenkaan. Tyylini on klassisen tylsä (musta, beige, tummansininen), eikä mitään uutta ja mullistavaa siltä saralta ole luvassakaan. 
Blogini on vahvasti luonto- ja maisemakuviin kallistuva ja ripaus sisustusta sopii mielestäni joukkoon hyvin, mutta vaatepostaukset...njaah...

(Jos viimeistä ostostani katselee, beigen värinen villasekoiteponcho, en todellakaan usko, että asupostauksilla on blogissani suurtakaan merkitystä :)
Tässäpä tämä vielä ihan huvin vuoksi, ymmärrättekö mitä tarkoitan?)






Tämä sen sijaan on sellainen puoli blogia, josta en luovu.  
Eilinen sisustusjuttu olivat nämä kukkakaupasta löytämäni kaktukset ja gladiolus-kukat, jotka antoivat olohuoneeseen kivan ilmeen.
Uskon, että sisustuspuolella pystyn inspiroimaan paljon paremmin - ainakin toivon niin!








...ja kranssikin on nyt valmis :) 




Oikein hyvää jatkoa viikolle!

Marianna






18 kommenttia:

  1. Voi Marianna, miten samanlaisia me olemmekaan! Minun sielunmaisemani ovat tismalleen kuvaamasi kaltaiset.
    Meren rannalla koen olevani vapaa, sinne eivät ulotu
    huolet eikä murheet. Myös vehreät laaksot ja viljavat
    pellot saavat sydämeni hymyilemään.
    Tumma taivas ja kirkkaana kimmeltävä vesi luovat taianomaisen
    tunnelman satamakuviisi, huippufotoja kaikki tyynni!

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja niinhän me taidamme olla!
    Kaksi rantoja rakastavaa haahuilijaa ;)

    Mukavaa loppuviikkoa rannallesi Teija <3

    VastaaPoista
  3. Ei minunkaan sielunmaisemaan kuulu lumi, D!

    Meri, metsä ja tunturi, siinä minun maisemani:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniit maisemat ja ne näkyvät kyllä kuvissasikin :)
      Hyvää viikkoa Sussi!

      Poista
  4. Aivan ihastuttavat kuvat. Lumi jää minunkin sielunmaisemasta pois; kesä ja järvi/meri ovat parasta. - Blogissani on puutarhakirjojen arvonta, käyhän kurkkaamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin jo kurkkaamassa ja osallistuin - kivat kirjat :)

      Lumi taitaa olla harvinainen näissä sielunmaisemissa, kun taas monelle niissä näkyy meri/järvi.

      Hyvää viikkoa <3

      Poista
  5. Sielunmaisema... hmm.. Kysyitpä kiinnostavan kysymyksen.
    Asiaa hetken mietittyäni luulen, että minullekin oleellisinta on tunnelman seesteisyys, auringon lämpö ja usein myös vesi. Varsinainen maisema voi vaihdella kumpuilevista vihreistä niityistä merenrantaan tai alppien rinteille. Mutta juu. Ehdottomasti lämpöinen vuodenaika kuitenkin.
    Aika hikiset :) terkut täältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselinkin sääkartalta, että teillä on ollut kuuma!
      Kesäkelit saapuivat tännekin heti koulujen alettua, joten hikoillen on kuljettu täälläkin.

      Mukavaa viikkoa Leena <3

      Poista
  6. oi kuinka kauniit maisemat, hyvää viikonloppua

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia taas!
    Ja upea kranssi!
    Minun sielunmaisema olisi palmut,vesi,aurinko...
    Kivaa illan jatkoa!❤️😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari :)
      Palmuja ja merta - kyllä kiitos minullekin :D

      Hyvää viikkoa sinulle <3

      Poista
  8. Kiitos kun kävit vierailulla blogissani. Oletko liittynyt jo lukijaksi ? Laita myös blogini osoite sivullesi.
    Minä teen myös samoin.
    Ihania kuvia, on juuri sellaista miksi olen kuvitellut Norjan olevan.
    Olisi joskus kiva tutustua Norjaan, meri ja kallio on niitä mistä pidän, kun vain ei ole kovin korkeita paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tulit lukijaksi - tervetuloa! Tulen uudelle vierailulle blogiisi ja lukijaksi, joten tavataan teilläkin :)

      Minulla oli aikoinaan valtava korkeanpaikankammo, mutta Norjassa asutut vuodet ovat parantaneet sen lähes kokonaan ja nykyään kiipeilen jo minäkin. Ihan reunoille en mene vieläkään kurkkimaan, mutta muuten viihdyn jo vuorillakin.

      Mukavaa viikkoa!

      Poista
  9. Meri, ehdottomasti meri, on sielunmaisemani numero ykkönen. Italian maisemat tietysti kuuluvat myös joukkoon ja sitten kauniit vuoristomaisemat.
    Satamat, varsinkin tuollaiset pikkuiset, ovat puoleensa vetäviä paikkoja. Kuka on lähdössä, kuka tulossa kotiin, jotkut odottamassa seuraavaa lähtöä. Touhua ja hälinää tai pysähtynyttä aikaa.
    Kiitos postikorttikuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olehyvä Maija :)
      Meri siis sinullakin (no eihän se yllätyksenä tule) ja sitten kaunis Italia.
      Samoja kuvia meillä molemmilla, eikä talvea missään :) Vuorilla saa tosin olla lunta, mutta se ei tarkoita talvea!

      Ihanaa viikkoa teille Maija <3

      Poista
  10. Moikka :)
    Laittelit mul yli viikko sit viestiä ja vastasin heti, mut ei sust ol mittä kuulunu ni tuliko ollenkka peril ? Terkuin kuumast, kreika Thassoksest ♥ T. Johanna Turust

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi onnellinen siellä Kreikassa!
      Viestisi tuli perille ja vastaan varmasti tälle viikolla :)

      Nauttikaa Kreikasta ja lomasta Johanna - ollaan kuulolla <3

      Poista