Sielunmaisema - mitä siellä näkyy?

 Sielunmaisema. Mikä se on? 

Usein kuulee sanottavan, että metsä on suomalaisen sielunmaisema ja niinhän se varmasti onkin. 

Onko sielunmaisema kuva mielialastamme, unelmiemme paikasta olla & asua vai mitä se on? 

Minulla on monta sielunmaisemaa ja niille yhteistä on rauha, lämpö ja vähän sellainen pysähtynyt aika. Näen sielunmaisemani mieluiten ilta-auringon pehmeässä valossa tai aikaisen aamun usvaisessa raikkaudessa.

Sielunmaisemieni joukosta löytyvät myös pienet, uinuvat satamat ja sellaista kuvailin jälleen eilen.

En tiedä, mikä näissä satamissa niin kiehtoo, mutta rakastan niiden tunnelmaa ja näen ne valtavan kauniina kaikesta rojustakin huolimatta.

Satamassa keinuvat laivat, tyyni merenpinta, ilta-aurinko, joka herättää värit ja heijastukset.....ja horisontissa suuri meri.  Miten kaunista se voikaan olla. Tuntuu, kuin laivat olisivat tulleet kotiin nukkumaan ja auringon viimeiset säteet kiittäisivät niitä päivästä. 

Rakastan meren tuoksua ja sitä rauhaa, mikä pienessä satamassa illan suussa vallitsee. Muutama kalastaja istuu yhä rupattelemassa, katkarapulaivassa pestään kantta ja joku herkuttelee vielä ravunsaksillakin.

Joukko nuoria lähtee merelle suppailemaan, ihmisiä istuu siellä täällä iltaa ihmettelemässä ja kaikki on niin pehmeää, raukeaa.

Haaveeni on vielä joskus asua vastaavanlaisessa kalastajalaivasatamassa. Voisin seurata laivojen lähtöä merelle aamuisin, niiden paluuta iltaisin, meren voimia, säätä ... ai miten ihanaa se olisikaan.

Ølbergin satama ja ranta eilen.

Aurinko valaisi erittäin tumman taivaan ja värit voimistuivat siten kerrassaan upeiksi. Kontrastit olivat mahtavia!

Ølbergin rannalla on jääkauden jäljiltä hieno kivimuodostelma. Linus kokee sen hurjan jännäksi paikaksi tutkia, joten siellä piipahdettiin eilenkin.

Rannalta ei tekisi mieli lähteä pois! Voisin istua siellä aina!

Millainen on/ovat teidän sielunmaisemanne?

Huomasin esim. itse, että yhteenkään sielunmaisemistani ei kuulu lunta! 

Omani ovat Toscanan laaksoja sypressipuineen, aamuinen Rodos Monte Smithin vuorelta katsottuna ja mielellään keväällä, mökkiranta vuonossa aikaisin heinäkuun aamuna....ei talvimaisemia!

Metsä kuuluu sen sijaan minunkin maisemiini ja varsinkin lapsuuteni metsä Ruissalossa.

Kaikissa maisemissani on kuitenkin siis kesä, aina kesä ja aurinkoa.

Olisi kiva kuulla teidänkin sielunmaisemistanne, sillä jollekin se voi olla esim. kaupunki valoineen ja meri taas tuntuu vain pelottavalta. 

Kuinka moni näkee sielunmaisemansa lumen peittämänä?

Tänään täällä on ollut ihan painostavan kuuma, nihkeä päivä. Odottelin jo ukkostakin, mutta eipä sitä kuitenkaan tullut ja vielä iltakävelylläkin oli hikistä.

Mietin jälleen tuota vaatetusasiaakin ja taidan jättää sen kokonaan pois. Olen toisinaan postannut vaatekuviakin, mutta en tiedä kaipaako blogini niitä ollenkaan. Tyylini on klassisen tylsä (musta, beige, tummansininen), eikä mitään uutta ja mullistavaa siltä saralta ole luvassakaan. 

Blogini on vahvasti luonto- ja maisemakuviin kallistuva ja ripaus sisustusta sopii mielestäni joukkoon hyvin, mutta vaatepostaukset...njaah...

(Jos viimeistä ostostani katselee, beigen värinen villasekoiteponcho, en todellakaan usko, että asupostauksilla on blogissani suurtakaan merkitystä :)

Tässäpä tämä vielä ihan huvin vuoksi, ymmärrättekö mitä tarkoitan?)

Tämä sen sijaan on sellainen puoli blogia, josta en luovu.  

Eilinen sisustusjuttu olivat nämä kukkakaupasta löytämäni kaktukset ja gladiolus-kukat, jotka antoivat olohuoneeseen kivan ilmeen.

Uskon, että sisustuspuolella pystyn inspiroimaan paljon paremmin - ainakin toivon niin!

...ja kranssikin on nyt valmis :) 

Oikein hyvää jatkoa viikolle!

Marianna