Vuonon kimallus

Haluaisin oikeastaan kirjoittaa jostakin ihan muusta, en julmasta viruksesta, joka kantaa ennen kevättä 2020 niin hyviä assosiaatioita luonutta nimeä, mutta enhän minä pysty siitä kirjoittamattakaan olemaan!  Corona on saanut maailman polvilleen ja meidät kaikki täysin epätodelliselta tuntuvaan, vapaudettomaan, pelokkaaseen tilaan. Täällä Norjassa on tänään 2557 tartunnan saanutta ja heistä sairaalahoidossa 194.  Kuolleita on 10. Rajamme ovat lähes kiinni.  Koulut, päiväkodit, kampaamot, kuntosalit, uimahallit, hierojat, hammaslääkärit ja lukuisat likkeet, ravintolat ja pubit ovat suljettuja. Kaikki tapahtumat, konsertit, jumalanpalvelukset, konfirmaatiot, häät jne. on peruttu/siirretty. Kaikki, joilla siihen on mahdollisuus, tekevät etätöitä. Mökkeily on kielletty, tai ainakin niillä yöpyminen.  Ruokakaupassa käyminen tuntuu lähes venäläiseltä ruletilta, oli sitten antibacia, hanskoja ja kasvoja suojaavia huiveja vaikka miten. Myönnän vahtivani perheeni

Tervetuloa maaliskuu! Tervetuloa valo!  Tervetuloa kevät!  Kylläpä tuntuikin hyvältä kääntää kalenterin lehti ja huikata jäähyväiset ennätyksellisen sateiselle helmikuulle, niin ja ylipäätään koko talvelle. Yhtään ei tule ikävä. Viikkoja, tai oikeammin kuukausia kestäneet kaatosateet ja helmikuiset myrskyt ovat olleet varsinaisia koettelemuksia, sillä ne ovat rajoittaneet ulkona liikkumista ja sen myötä myös luontokuvaamista.  Ulkoilu ja kuvaaminen ovat minulle niin tärkeitä asioita, että saan vieroitusoireita, jos en pääse niitä harrastamaan. Minusta tulee äkäinen, værsyk, kuten täällä Norjassa sanotaan (google kääntääkin kyseisen sanan hienosti "vuodenaikojen mielialahäiriöksi" :)  Ulos olen kiiruhtanut joka ikisenä poutaisena hetkenä ja alla olevat kuvat ovatkin saldoa näistä ulkoiluhetkistä. Kuvat ovat antaneet minulle myös toivoa, sillä ne ovat paljastaneet neiti kevään olevan jo paikalla.  Keksin tammi-helmikuisen sadekidutuksen aikana myös