Kotimaan matkailua

Elokuun viimeinen viikonloppu, viikingin synttärit ja mukava automatka kaunista Norjaa ihaillen - niin päättyi meidän kesämme.

Matkamme ensimmäinen etappi oli suloinen Rosendal, jossa vierailimme Karen Mowatin ja Ludvig Rosenkrantzin 1665 valmistuneessa upeassa kartanossa, Rosendal Baroniet:issa. Kartano on tunnettu mm. ruusutarhasataan ja keväällä  taloa verhoavista wisterioistaan. 

Rosendalin kartanolta jatkoimme pienelle patikkaretkelle Hattebergsdaliin, joka hurmaa kauniilla maisemillaan. Retkipolku on niin idyllinen, että tunsin todellakin kulkevani norjalaisessa kansansadussa (johon kuului myös mekkoja maisteleva lammas.....kyllä, mekkoni tuntui kiinnostavan pientä harmaata lammasta niin kovasti, että se päätti ahmia kukkakuvioisen helman maistiaisiksi :)

Yllä oleva kuva on Rosendalin keskustasta. Pieniä putiikkeja, kahviloita ja hiljaista elämää.

Täältä matkamme jatkui kohden Folgefonnan kansallispuistoa. 

Folgefonnan kansallispuisto ja Bondhusvatnet (Bondhusjäätikön alla).

Norjassa moni upea paikka on pienen nousun takana, niin tämäkin, mutta tänne sai sentään kävellä hiekkatietä pitkin, joten reitti oli helppo ja sopii kaikille. Ylämäkeä noin puoli tuntia, sitten sukellus satujen maisemiin! En ole koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista! Tämä paikka sai todellakin haukkomaan henkeä.

Norja on peikkojen maa ja tässä lienee yksi. 

Sammalta vaiko illan tullen henkiin heräävä peikko?

Matkan seuraava etappi oli Voss. Maisemat matkan varrella ovat kaikki "postikorttimaisemia".

Voss:ssa päätimme matkata gondol:illa ylös Hangurstoppenin vuorelle, 820 m merenpinnasta. 

Matka oli aika wow ja näkymät ylhäältä vähintäänkin yhtä wow.

Hangurstoppenin huipulla on ravintola, joten lasi viiniä maistui täällä maailman huipulla erinomaisen raikkaalta.

Retkemme viimeinen etappi oli Bergen, jossa asuimme Det hanseatiske Hotell:issa ja illallistimme Bryggeloftet -ravintolassa, Bergenin vanhalla bryggenillä (Unescon maailmanperintökohde).

Historian havinaa ja vilkasta nykymenoa kauniissa elokuun illassa.

Huokailen täällä vieläkin näitä maisemia ja tunnen aikamoista kiitollisuutta siitä, että tämä kaikki on tässä ulottuvillani. 

Ainoa ikävä asia, jonka reissullamme havainnoimme, oli Bondhusjäätikön kutistunut koko. Jäätikkö on enää vai murto-osa entisestään  ja tuntui pahalta nähdä ilmastomuutosten jäljet näin konkreettisesti, omin silmin.

Jäätiköt sulavat kovaa vauhtia ja tämä satumainen luonto on katoamassa kuin hiekka sormiemme välistä.

Viikinki suunnittelee jo kovasti seuraavaa matkaa, mutta se lienee toteutuvan vasta keväällä. 

Tämäkin matka oli hänen suunnittelemansa, mutta patikkareippailut ohjelmaamme lisäsin minä, ikäänkuin synttärilahjaksi. 

Toivottavasti piditte kuvamatkasta :)

Nyt pyykkien kimppuun. 

Vi snakkes, 

Marianna