Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

tiistai 30. joulukuuta 2014

Lumisen vuonon torppa toivottaa Hyvää Uutta Vuotta

Vanhan vuoden selkä taittuu ja lumi harson sille heittää - 
hellien, kiittäen sen ikäänkuin muistoihin peittää....
Toivoen ja iloiten me katsomme uuteen aikaan, hetkeen lähes satumaiseen haemme tähdistä taikaa!
Siis kohottakaa maljanne ja tervehtikää tulijaa - vuotta aivan uutta...... edessänne on jälleen kerran tuhat loistavaa mahdollisuutta! 

Runosuoni sykkii taas :)  
Tuntuu hyvältä hyvästellä vuosi 2014 - muutosten vuosi! 
Tuntuu, että tämä vuosi herätti ja havahdutti moneen asiaan, korjasi epäkohtia, ojensi, koulutti, antoi paljon ihania hetkiä ja muistoja, toivoa, uskoa - tosin myös kyyneleitä, surua, pettymyksiä, sairautta, ikävää!  Elämän makuinen vuosi kaikenkaikkiaan. 
Ihania matkoja, rakkaita ihmisiä, pitkä ja lämmin kesä - siten haluan muistaa vuoden 2014!

Elämä on valintoja, niitä teemme päivittäin. Elämä on uskaltamista tai uskaltamatta jättämistä. Elämä on tasapainoilua järjen ja tunteiden, synkän ja valoisan, saamisen ja luopumisen välillä. 
Me kirjoitamme elämämme tarinaa itse, valintojemme kautta, pala palalta - joskus kohtalo sekoittaa kuitenkin kirjoituspöytämme, hyppää puskista ja muuttaa kuviot. 
Silloin on otettava tauko, teroitettava kynä ja aloitettava uudenlaisen tarinan kirjoittaminen - elämän kimurantit kiemurat, niitä emme aina voi valita. 

Minä olen aina ollut sellainen "uskaltaja". Rymistänyt maailmalle sillä samalla mentaliteetilla, jolla aikoinani opettelin uimaan, eli "ui rohkeasti aaltoihin kuten kaikki muutkin, pahimmassa tapauksessa hukut, todennäköisesti et"!
En ole hukkunut.
Ikä ja äitiys (viimeiset 18 vuotta) ovat tuoneet lisää järkeä - oikeammin pelkoa mukaan elämääni ja jarrut ovat nyt ahkerammin käytössä. Luonnollista. 
Jos nyt opettelisin uimaan, uisin rannan myötäisesti ja ottaisin kellunta-avun mukaan syvemmälle uidessani :) Näin teen elämässänikin nyt.

Toivon kuitenkin uudelta vuodelta voimia uskaltaa - pienmmällä vaihteella ja jarrut tarkastettuina, mutta uskaltaa kuitenkin. 

Kiitollisena kaikesta siitä, mitä kuluneet vuodet ovat minulle antaneet, mitä olen uskaltanut valita ja miten olen laivaani ohjannut (jonkun suuremman avun toimiessa luotsina karikoiden ohi), katson kohden uutta vuotta ja sen mukanaan tuomia, vielä tuntemattomia tapahtumia ja ihania elämyksiä. 


Kiitos rakkaille ihmisille, ystäville ja lukijoille kuluneesta vuodesta! Kiitos rakkaudesta, kiitos ystävyydestä, kiitos seurasta, kiitos tuesta :)




Oikein hyvää Uutta Vuotta teille kaikille!  


...niin ja torppa...lumisen vuonon torppa, maisemat tässä kuvina <3 











Glögihetki kahden maun mukaan.





Vanha eväsboksi oli pikkujoululahja anopilta. Se on 60-luvulta ja se oli täytetty....





...krumkakeilla, norjalainen jouluherkku. Maistui hyvältä lumisessa maisemassa.




Sitkeät orvokkini nyt lumen alla.






 Samoin kanervat.




Talon edustan laventelissa on yhä kukkia.










Kylätie.




Löytö mökille. 



Sellaista tällä kertaa....

Vi snakkes, Marianna ja päärynäpuu

















perjantai 26. joulukuuta 2014

Ihan oikeaa lunta aaton kruununa

Tapaninpäivän iltaa täältä vuonosta.
Päätin paeta hetkeksi blogimaailmaan, sillä ribbe on uunissa ja pöytä katettu - minulla on sopiva tauko :)

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava ja leppoisa joulu, aikaa levätä ja nauttia ajasta perheen sekä ystävien kanssa ....ja kaiken tärkeimpänä - hyvä mieli. 



Glögihetki terassilla ja huomatkaa, ihan oikeaa lunta (sohjoa ainakin) on kuvassa mukana! 





Täällä vuonossa vietettiin aattoiltaa hyvin iloisella mielellä, sillä kuluneen vuoden tapahtumat ovat todellakin herättäneet meidät ymmärtämään, ettei mikään ole itsestäänselvää. Se, että saimme nyt istua joulupöydän ääressä lähes vanhalla kokoonpanolla on niin suuri kiitollisuuden aihe, etteivät sanat riitä sitä kertomaan. Vuoden alkupuoliskolla en olisi ikinä uskonut, että vietämme joulua jälleen yhdessä <3 
Lankoni, joka kaksi vuotta sitten jäi yksin ja vuosi sitten sairastui vakavasti, oli mukana joulussamme!  Hänen kuntonsa ei ole hyvä, mutta hänen ilonsa siitä, että hän kykeni viettämään joulua vanhaan tapaan oli liikuttavan suuri. Kengät oli kiillotettu, uusi puku ostettu ja lahjojakin hankittu.  Ilta oli hänelle fyysisesti raskas, mutta sen antaman ilon voimalla hän jaksoi yllättävänkin paljon ja pärjäsi hienosti. 
Myös appi-isäni vietti joulua kanssamme! Vanha mies, joka miltei jätti meidät ja tämän maailman useampaan kertaan vuoden alussa oli hyvillä mielin mukana aattoillan tunnelmissa ja nautti ruuasta, lahjoista ja ennenkaikkea rakkaistaan! 
Joulupukki muisti meitä kaikkia ja hauskaa oli.

Hyvän mielen joulun kruunasi loppuillasta lumi!!! Ihan oikea valkoinen lumi! 
Eihän sitä paljoa tullut, mutta maa peittyi valkoiseen harsoon ja ihana jouluinen valo koristi aattoiltaa - mikä ilo se olikaan! 
Koti-ikävää potevalle suomalaiselle se oli kuin lahja suoraan taivaasta ....taivaastahan se tulikin.

Aattoiltana jätimme kamerat ja puhelimet pois ja keskityimme yhdessä vietettyyn aikaan, mutta joulun muista kattauksista napsin kuvia. 

Jouluaaton aamiainen. Kattauksessa mukana Samu Sirkka ja isoisän taskukello. Vuodet kuluvat, aika kiitää, mutta perinteet jatkuvat ja säilyvät...se oli kattaukseni ajatus tällä kertaa. Samu Sirkan joulutervehdys on kuulunut jouluuni lapsesta lähtien..so, from All of Us to All of You - A very merry Christmas! 








Jokainen sai myös makean lumipallon.

















 1. Joulupäivän puuroaamiainen pienellä muutoksella kattaukseen :) Fazerin Finlandia...nams!





Visiitti haudalle <3 





Joulupäivän illallinen ja uudet muutokset....joululautaset olen saanut anopilta. Appeni sai niitä aikoinaan lahjaksi työnantajaltaan, mutta he eivät ole niitä koskaan pitäneet esillä. Meillä ne ovat mukana joulussa.

























Eilen saimmekin sitten lenkkeillä lumisessa maisemassa :) On aina yhtä hellyyttävää nähdä lasten suunnistavan kohti pulkkamäkeä, kun maassa on 1/2 senttiä lunta..paikoittain! Pulkkamäet olivat kuitenkin täynnä pikkuihmisiä ja polut liikaa syöneitä lenkkeilijöitä. Meidän Linuksemme testasi uutta joululahjaansa, toppatakkia. Ylpeä ja tyylikäs schnoodeli talvimaisemassa oli pakko ikuistaa kuvaksi. 




Tänään meillä on otettu ihan rauhallisesti. Glögit juotiin ulkona....juuri ennen vesisateen alkua. Taitaapa olla lumi mennyttä jo huomenna, sen verran lämmin täällä taas on, mutta mitäpä tuosta - aattona oli lunta, se on tärkeintä. 
On ihanaa ajatella, että kuljemme taas kohti valoisempia päiviä ja kevättä :) Tämä vuosi oli täynnä rankkoja tapahtumia, pettymyksiä ja suuria muutoksia. Tuntuu kuin vuosi olisi alkanut maanjäristyksellä, suurella ravistelulla! Näin vuoden lopussa voi kuitenkin katsoa mennyttä hyvällä. Kaikella on tarkoituksensa ja vaikeat tilanteet opettavat aina jotakin tärkeää. Maanjäristyksen jälkeen voi rakentaa uutta ja parempaa!

Ennen uuden vuoden toivottamista tervetulleeksi juhlistamme vanhimman tyttäreni 18-vuotispäivää! Tuntuu aivan uskomattomalta, että esikoiseni syntymästä on todellakin niin pitkä aika. Vasta "eilenhän" minä seisoin muutaman muun tuoreen äidin kanssa TYKS:n osaston liinavaatekomerossa ja ihastelin uuden vuoden ilotulitusta (aivan, siitä ikkunasta ilotulitus näkyi kaikkein parhaiten). Aika rientää...


Uutta vuotta kohden käydään siis vuonossa iloisin mielin, unelmoidaan uusista matkoista (varsinkin takaisin Toscanaan) ja mukavista hetkistä ystävien ja sukulaisten kanssa. 



Toscana mielessä joulunakin :) Takapihan koristeena Italiasta tuotu vespa!











Oikein mukavia välipäiviä ja loppuvuotta teille kaikille!  

Vi snakkes, Marianna











sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Kolme yötä jouluaattoon



Tässä yksi kauneimmista tietämistäni norjalaisista joululauluista, Himmel på jord. 
"Taivas maan päällä, niin suuri armo, en ole yksin täällä missä asun".

Joulurauha laskeutuu jälleen kaupunkeihin ja kyliin. Joulun taianomainen tunnelma täyttää mielen ja joulupuuhien ohessa tuntee rauhan laskeutuvan omaankin mieleen. Koti-ikävä Suomeen kiusaa minua (myös) näin joulun aikaan ja vähän kateellisena katselen lumisia kuvia Suomesta, haikailen kinkun perään ja kaipaan kotiväkeä. 

Onneksi edes muutamat paikalliset suomalaiset ovat jääneet aloilleen tänne sateen piiskaamaan Vestelandetiin, joten kotimaista glögiseuraa on lähellä, jos ikävä tästä vielä pahenee. 

Joulu on minulle rakas ja tärkeä aika ja oma joulurauhani löytyy joulupuuhia tekemällä, perinteitä muistaen - ja sitä kautta myös rakkaitani muistaen. 
Tuntuu, että mummo on lähelläni, kun paistan karjalanpiirakoita ja tätini keikauskakkuohjeella tehty ananas-kirsikkakeikaus palauttaa mieleen monta lapsuuteni joulua hänen kanssaan. 
Omat uudemmat traditiot ovat tyttöjen kanssa rakennettuja ja heille tärkeitä. 



Tädin kirjoittama keikauskakun ohje. Tätini oli minulle hyvin rakas ja tuntuu melkein, että leivomme yhdessä, kun luen hänen käsinkirjoitettua ohjettaan.  




Keikauskakku on sellainen 70-luvun kakku ja niin mums-hyvä. Tällä on kiva korvata joulun "liian raskaat" hedelmäkakut.









Gluteenittomat karjalanpiirakat tattarijauhoista. Vähän vaikeampaa, koska tattari on "kuivempaa", mutta onnistuu kuitenkin ja maku on ihana!  Joulun aamiaisherkut ovat tässä. Karjalasta kotoisin oleva mummoni on ajatuksissani, kun leivon näitä.  Kenties siis mukana keittiössäni hänkin... <3 









Suvi Teräsniskan Mummo on kuin omasta mummostani kertova. Silmäkulmaan hiipii kyynel, kun tätä kuuntelen. Mummoni matkasta tähtiin tulee kohta kuluneeksi 18 vuotta - hän lähti vanhemman tyttäreni syntymää seuranneena päivänä. 
Jouluna, perinteiden yhteydessä, oma suku ja rakkaiden ihmisten opettamat asiat ja heihin liittyvät muistot korostuvat. Siitä syntyy ainakin minulle se parhain joulumieli ja rauha sydämmeen. 






Kuusipuu on rakennettu ja lopullisen asunsa se sai eilen. Joulukoti on kynttilöiden valaisema ja toistaiseksi vielä vähän sekainen....lahjapaperia, leipomispuuhia jne..

Kävimme vielä eilen ostoksilla kaupungilla ja hankimme viimeiset kolme lahjaa. Kaupungilla olikin sitten aika kaaos, hälinä ja tungos, joten pakenin hetkeksi läheiseen puistoon ja kuvailin lintuja :) Mainio tapa poistaa stressi - auttoi heti. 


Sateelta suojassa paviljongissa. 




Viime kesän lapsosia. Taivas tummui mustaksi juuri, kun saavuin kuvaamaan. Tummaa vettä vastaan joutsenlasten värit vain korostuivat. 










Tässä vielä viikonlopun tunnelmia kuvina. 




lisää sulkia....




Se paras ohje seuraavalle kahdelle päivälle :)























Oikein hyvää joulua teille kaikille, missä sitten olettekin <3



Halauksin,

Marianna





tiistai 16. joulukuuta 2014

Huurteisia unelmia ukkosmyrskyn keskeltä

Huonosti nukuttu yö takana ja tunne alkavasta flunssasta (kiitos armas) värittävät tämän aamun tunnelmaa. 
Öinen ukkosmyrsky valvotti ja pelotti niin minua kuin tyttäriäkin ja pahin tärähdys herätti varmasti koko tienoon! Salama valkaisi hetkeksi koko öisen maan ja samanaikainen jyrähdys sai seinät tärisemään ja maan kumisemaan kuin sodassa. Vanhin tyttäreni sai tämän komeimman salaman filmille - kukaan meistä ei nimittäin enää nukkunut. Raekuurot salamoiden välissä olivat rajuja, tuntui, että ikkunat särkyvät. 

Kovin talviselta ja jouluiselta ei sää täällä siis vaikuta. Hortensia talon edessä kukkii yhä ja vaikka kylmä pohjoistuuli eilen puhalsikin, oli lämpöasteita mittarissa +7. 
Tuuli tosin kylmettää talon, sillä nämä Norjan lounaisrannikon talot ovat aika lailla suomalaisia rakennuksia heppoisempia, vetoisempia ja siksi heti kylmempiä. 
Takka / tulisija on siksi täällä lähes must - puulämmityksen tuoma lämpö on pehmeää ja tasaista, siitä nauttivat niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin asukkaat. 







Lunta ei siis näy eikä kuulu, rakeita sen sijaan tuon tuostakin. Raekuuroja tulee sellaisella voimalla, että niiltä on yksinkertaisesti suojauduttava. Valkoisia hauleja, auts!










Eilen taivaalla näkyi tällaista valoakin...raskaat pilvet sulkivat siltä kuitenkin nopeasti tien ja kohta saatiin taas rakeita niskaan. 




Talvitunnelma on siis rakennettava itse, esim. lisäämällä päivän kuviin huurua :)
Olemme nimittäin viimeinkin saaneet uuden sänkymme ja makuuhuone alkaa saada lopullista muotoaan. 
Haluan pitää makuuhuoneen viileän raikkaana, se antaa mielestäni parhaat unet ja siksipä olenkin valinnut tänne erittäin neutraalit värit, harmaata, valkoista ja hopean sävyjä. 
Haluan pitää makuuhuoneen myös mahdollisimman yksinkertaisena, eli kovin paljoa en sinne sisustustavaraa tuo. Näin joulun alla huoneesta löytyy kuitenkin pari punaistakin juttua :) Hevostyyny on norjalaisen Barfotan ja se vie ajatukseni talven lumiseen ihmemaahan. Peilissä roikkuva risti on Firenzestä. Peilistä heijastuu ihan pikkuisen huoneen ainoa lipasto, jonka päällä yölamppu ja muutama valokuva.





















Neutraalin pehmentäjät.




Tämä kalenterilahja on tervetullut paleleville. Søstrene Grenen lämpötyyny on vanhan lämpöpullon muotoinen, mutta lämpenee mikrossa. Söpö ja tarpeellinen.




Jouluvalmisteluissa edettiin eilen konfektien tekoon. Ensimmäisenä vuorossa olivat nuorimmaisen lempparit, Rocky road the easy way.
Marshmallows, saksanpähkinää, hasselpähkinää, hyvää keittosuklaata ja nams....
Helppo valmistaa. Suklaa sulatetaan vesihauteessa, pieneksi paloitellut marshmallowsit ja pähkinät sekoitetaan joukkoon. Levitetään leivinpaperille ja annetaan kovettua levyksi. Paloitellaan. Me käytämme konfektipaperia, mutta sehän nyt ei ole mikään välttämätön juttu.









Eipä sitten muuta, kuin unelmia ihan oikeasta huurteesta, lumesta ja myrskyn tyyntymisestä. 
Suomi-ikävä kasvaa taas näin joulun alla, mutta eiköhän täällä pärjäillä. Olen tehnyt Norwex-töitäni, tilauksia ja kirjanpitoa, ensi vuoden suunnitelmaa jne. ja päätyön osaltakin on vielä kiireistä, joten eiköhän arjen tahti pidä ikävää toistaiseksi loitolla. 

Loppuun vielä tunnelmaa lempijoululauluni merkeissä. 

Carolan tulkinta Himlen i min famn - joululaulusta. Tämän siivillä pääsee joulun tunnelmaan ja rauhaan. 




Vi snakkes, 
Marianna