Katti kultainen

Meidän kolli, Bernt Kåre, täyttää maaliskuussa 8 vuotta ! Kåre tuli meille nuoremman tyttäreni ollessa 3 vuotias ja sattuipa kerran niinkin, että tyttäreni puri Kårea nenään. Kåre on norjalainen metsäkissa, pitkäkarvainen, tupsukorvainen ja takajaloissa hänellä on metsäkissalle tunnusomaiset "pussihousut". Häntä on pitkä ja tuuhea. Kåre on erittäin kaunis kissa ja tänään päätin omistaa juttuni (ja kuvani) hänelle - katti kultaiselle.

Kissoilla on hieno ominaisuus ottaa elämä rennosti, nauttia aurinkoisista päivistä esim . autotallin katolla tai kukkapenkissä, venytellä hartaasti ja pitkään sekä aamulla, keskipäivällä, iltapäivällä ja illalla, istua ja ihmetellä ikkunan takana olevaa maailmaa ja sulatella maistuivia aterioita pitkään ja nauttien.

Kissojen seuraaminen poistaa stressiä ja rauhoittaa sydämmenkin...siitä olen varma.

Talviulkoilu on poikaa :)

Ilta-auringossa sohvalla tänään.

Kåre toimii lemmikkinä silloin, ja vain silloin, kun hänelle itselleen tulee siihen "mieliteko".  Hieman ylimielisesti ja halveksien hän katselee koiraa, joka juoksee ja hyppii innokkaasti pyynnöstä.

Kåre sykkyrällä rottinkituolissaan - se on kodikkuutta ! "Kissa tekee talosta kodin" - se on minunkin mielipiteeni ja liittyy varmasti vähän lapsuusmuistoihinkin. Mummolla oli musta kissa, Pörri, ja mummon luona oli aina turvallista, kodikasta ja hyvä olla. Mummo keitti kahvia itse jauhetuista pavuista vanhalla puu-uunilla ja Pörri pyöri mummon jaloissa. Mummolla oli pöydässä pitkopullaa ja marmeladia ja Pörri kehräsi penkillä, kun me söimme pullaa ja joimme vadelmalimpparia. Ehkäpä Kåren kehräys tuolillaan on muisto mummosta  - se tekee minut ainakin onnelliseksi.

Pieni, pehmeä tassu.

Tähän päivään kuului myös käynti hammaslääkärillä..huh, huh...josta selviämistä juhlistin kukkakaupassa käymällä !!! Kevät taas mielessä - tottakai !

Huomenna on toivottavasti edessä sellainen tehokas, energinen ja hyvä koulupäivä. Se tarkoittaa sitä, että lapset ovat terveitä ja koulussa, itsellä on hyvä "drive" ja aurinkokin saisi paistaa ikkunoista sisään. Olen tehnyt itselleni toimisto/opiskelupisteen kellarikerrokseen, jossa meillä muuten on oleskeluhuone (lähinnä nuoria ajatellen), mutta löydän kylläkin itseni sangen usein ruokapöydän äärestä lukemasta, piirtämästä ja suunnittelemasta.  

Hmmm..opiskellessa on hyvä olla keittiön läheisyydessä...tai pitää pari marenkia käden ulottuvilla.

Nyt painelen sohvalle metsäkissani seuraan !

Natti natt....snakkes snart igjen !